Ruotsin mallin mukainen seksin ostokieltolaki ei toimi. Se on pääasiassa vaaraksi seksityöntekijöiden turvallisuudelle. Rikosoikeudellinen sekaantuminen seksikauppaan luo kannustimia, jotka satuttavat eniten seksiä myyviä. Anna-Maja Henriksson ja kumppanit eivät tunnetusti kiinnitä erityisen paljon huomiota seksityöntekijöiden oikeuksia ajavan PRO-tukipisteen seksin ostokieltoa vastustaviin lausuntoihin.

The Atlantic -aikakausilehden juttu sekä journalisti Laura Flandersin videoreportaasi kertoo jenkkiläisten seksityöntekijöiden tukalista oloista. Seksin myynti on laitonta kaikissa osavaltioissa, Nevadan tiettyjä alueita lukuun ottamatta. Tilannetta on yritetty parantaa muutamassa osavaltiossa, esimerkiksi Alaskassa, määrittelemällä seksityöntekijät ihmiskaupan uhreiksi.

Ihmiskauppapykäliä kohdistetaan sitten prostituoituihin, koska ”he myyvät itseään” tai jakavat turvahuoneita tai asiakastietoja toisten prostituoitujen kanssa. Alaskan uuden lain toimeenpanoa seuranneessa raportissa todetaan, ettei lakia kertaakaan vuoden 2012 jälkeen ole sovellettu auttamaan ihmiskaupan uhria.

Alaskan poliisikulttuuri ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen prostituoitujen fanaattisesta vainoamisesta. Tutkimukseen osallistuneiden seksityöntekiöiden keskuudessa yhteydenotto poliisiin johti kiinniottouhkauksiin kolmanneksen ajasta. Alle puolet rikosilmoituksista suostuttiin edes kirjaamaan.

Reilu neljäsosa prostituoiduista sanoivat joutuneensa poliisin seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Tutkimukseen osallistunut henkilö, jota poliisi epäili transsukupuoliseksi, tönäistiin autoa päin, jotta poliisi sai revittyä häneltä alushousut. Tönäisy aiheutti sormien, varpaiden ja leukaluun murtumisen.

Alaskalalaiset seksityöntekijät ja heidän edustajansa tarjoavat suoraa puhetta Laura Flandersin Youtube-pätkässä: Täkäläisen suurkaupungin Anchoragen poliisit "suorittavat valtion hiljaisella hyväksynnällä raiskauksia" ja sosiaalityöntekijät konfiskoivat seksityöntekijöiden rahoja, jotta niitä ei käytettäisi valheellisesti huumeisiin.

Poliisipäälikkö Kathy Lacey toteaa tumput suorina kameran edessä, että pidätykset ovat paras saatavilla oleva keino, jolla prostituoituja saadaan pois vaaratilanteista. Siis tilanteista, joissa he itse syyllistyvät omilla kehoillaan ihmiskauppaan. Laceyn sanoja lainaten: “Anytime a woman is selling her body for sex, it should be illegal. It's degrading and exploitive.”

Myös New Yorkin kaupungissa on erikoistuomioistuimilla yritetty päästä lähemmäs ajattelutapaa, jossa seksityöntekijät ovat enemmän uhreja kuin rikollisia. Tulokset ruohonjuuritasolla ovat laihat: kondomien kantaminen katsotaan olevan todiste prostituutiosta. Poliisit saattavat myös raiskata seksityöntekijöitä ennen säilöönottoa. Kommunikointi asiakkaiden kanssa turvallisuuden takaamiseksi tehdään riskialttiiksi, sillä poliisi tutkii kaiken viestinnän todistaakseen prostituution tapahtuneen.

Kuten Yhdysvaltojen sisäisen ihmiskaupan uhreja työkseen auttava nainen toteaa Laura Flandersin reportaasissa: Jos oikeasti haluaa vaikuttaa ihmiskauppaan, kannattaa ahkerasti vähentää sitä köyhyyttä, joka ajaa ihmisiä epätoivoisiin vaihtoehtoihin.

Kaikki muu on tyhjää kivapuhetta. Miksi harmaan talouden ja järjestäytyneen rikollisuuden tukeminen on niin houkuttelevaa politiikoille?

Kuvalähde.

Kirjoitettaessa soi Alesso - Heroes (we could be)