Kuinka paljon juot alkoholia? Sä poltat näköjään tupakkaa. Käytätkö huumeita? Netissä ilmaistaan itsestään lähinnä parhaita puolia ja täällä halutaan tuoda ne hyvät asiat esiin. Ei kukaan kirjoita treffi-ilmoitukseensa olevansa huutava riitelijä tai väkivaltainen uhkapelaaja. Näitä asioita halutaan kuitenkin tarkistaa heti kasvotusten tavatessa.
Meistä on tullut avoimempia kuin ennen, sillä tällaisia asioita kerrotaan uusille ihmisille heitä tavattaessa. Arvot ja elämäntavat ovat tärkeitä aiheita, ja niiden pitää olla suurinpiirtein samanlaiset kuin itsellä.
Me haluamme oppia tuntemaan toisen nopeasti, eikä nykyihminen halua tuhlata aikaa. Ennen mentiin toki naimisiin ja tehtiin lapset nopealla syklillä, mutta nykyään halutaan tietää toisesta äkkiä kaikki. Minulle on muutaman kerran käynyt niin, että ensitapaamisella käydään mielenterveyshistoriaa ja lääkelistaa läpi.
Harva enää käyttää käsitettä tapailu. Deittailusta on tullut häviävä luonnonvara, eikä kukaan oikeastaan tiedä mitä se tarkoittaa. Helsingissä voi muuttaa jo ensitreffien jälkeen yhteen, tai ainakin parin kuukauden seurustelun jälkeen. Ei se välttämättä fiksua ole, mutta sillä säästää rahaa.
Onko enää olemassa netti-ihastuksia? Entä 2000-luvun alussa suosittua nettiseurustelua? Mitä jos, toista ei tavattaisikaan heti kasvotusten? Meillä on jatkuva kiire, mutta silti meillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan. Tinderin käyttö-ohje on se, että ehdotetaan tapaamista parin viestin jälkeen. Halutaan heti katsoa syttyykö kipinä.
Opiskeluvaiheen ohittaneena aikuisena on jo hieman vaikeampaa löytää sitä oikeaa ilman treffisivustoja tai sovelluksia. Nettideittailuun kyllästyy nopeasti, sillä treffejä voi sopia vaikka joka päivälle, eikä se oikea välttämättä löydy siltikään.
Ihminen haluaa, että pöksyt kastuvat ja sydän repeää rinnasta kun näkee toisen, tai muuten hommasta ei tule mitään. Sinänsä tällaisissa toimintamalleissa ei ole mitään huonoa, ne nyt vain sattuvat olemaan tämän hetken realiteetteja, vai oletko eri mieltä?