KYSYMYS: Miksi numero 7 on Manchester Unitedissa erityinen?

VASTAUS: Kaikki alkoi George Bestistä. Vaikka hän pelasi paljon myös numerolla 11, saavutti hän suurimman voittonsa seiskapaidassa. 1968 Best auttoi ManU:n Mestarien Liigan edeltäjän Euroopan Cupin voittajaksi tehdessään ensimmäisen jatkoajan kolmesta maalista. ManU voitti Eusébion tähdittämän Benfican lopulta 4–1.

Sen jälkeen paitaa ovat kantaneet muun muassa ManU:n pitkäaikaisin kapteeni Bryan Robson, paidan Robsonilta tämän toiseksi viimeisellä kaudella ryövännyt Eric Cantona, David Beckham, Cristiano Ronaldo ja nyt Angel di Maria. Ja tietysti Antonio Valencia, joka tajusi onnekseen luopua numerosta.



Sir Alex Ferguson ei kuitenkaan halunnut antaa David Beckhamille tuota kuulua numeroa, mikäli Roy Keanea on uskominen. Sir Alexin ja Becksin välillä oli jännitteitä 1990-luvun puolivälissä, kun Becks oli matkalla maailmanmaineeseen.

Kun Cantona lähti 1997 Manchesterista, sai Roy Keane kapteenin nauhan. Fergie olisi mielellään antanut seiskapaidan Keanelle, koska “Becks kuitenkin v*ttu haluaa sen ja minä en halua sitä hänelle antaa”, Keane kertoo Fergien sanoneen. 

Keane kuitenkin kieltäytyi kunniasta ja pyysi Fergusonia antamaan numeron Beckhamille. Keane kun omien sanojensa mukaan pysyi paremmin varpaillaan, kun ei ollut klassisen aloituskokoonpanonumeroinnin piirissä.



Lähde: Metro

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Onko kenestäkään futistähdestä tullut filmitähteä? Ainakin Ashley Young filmaa kentällä todella näyttävästi.

VASTAUS: Ashley Young pääsee korkeintaan Englannin uimamaajoukkueeseen. Young sukeltaa ennemmin kuin filmaa ja tekee senkin helvetin huonosti. Paljon haukutussa David Moyesissa oli sentään jotain hyvää, kun älysi pitää Youngia suurimman osan penkillä.

Mutta kysymykseen - Onko kenestäkään futistähdestä tullut filmitähteä, vastaus on!

Kaksi kovaa nimeä tulee mieleen, jotka olivat maailmantähtiä jo pelikentillä. Molemmat nousivat kuuluisuuteen brittikentillä. Eric Cantona ja Vinnie Jones olivat räiskyviä ja ympäri maailman rakastettuja persoonia jo uransa aikana.

Eric Daniel Pierre Cantona aka Gallian kukko aka Le King ihastutti katsojia, mutta vihastutti seurapomoja aina liiton johtoportaita myöten. Cantonaa pidetään yhtenä Ranskan kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. Hän oli ominaisuuksiltaan monella tapaa lähes täydellinen pelaaja: kookas ja voimakas, mutta silti taitava ja ketterä. Cantona muistetaan myös valtavasta itseluottamuksestaan. Ranskan kentät ja tulisieluinen luonne saivat miehen lopettamaan uran jo 25-vuotiaana. Hän sai lähes kaikki isot herrat vihaamaan itseään Ranskassa, mutta fanit rakastivat häntä.

Toinen ranskalaislegenda Michel Platini sai suositeltua Ericin jättämään Ranskan ja siirtymään Englantiin. Ensin hän siirtyi vuonna 1992 Leeds Unitediin, jossa hän voitti heti mestaruuden. Jo seuraavaksi kaudeksi Cantona siirtyi yhteen maailman suurimmista seuroista, Manchester Unitediin. Vuosien 1992–1997 aikana hän nousi seuran suurien legendojen joukkoon. Noina vuosina Manchester United voitti neljä liigamestaruutta ja kaksi kertaa FA-Cupin. Moni muistaa Le Kingin parhaiten siitä, kun Manchester United oli pelaamassa ottelua Crystal Palacea vastaan. Cantona sai punaisen kortin, ja kävellessään pois kentältä hän potkaisi kung fu -tyylisellä potkulla kotijoukkueen kannattaja Matthew Simmonsia rintakehään. Teostaan Cantona sai rangaistukseksi seitsemän kuukauden pelikiellon ja 120 tuntia yhteiskuntapalvelua.

Näyttelijän uran alkuvaiheeseen Cantonalla kuuluu muun muassa Monsieur de Foix'n rooli Shekhar Kapurin vuonna 1998 valmistuneessa elokuvassa Elisabet. Itseään hän näytteli elokuvassa Looking for Eric.

Vinnie Jones oli eräs Wimbledonin ”Crazy Gang” -aikakauden tärkeimmistä pelaajista Dennis Wisen ja Lawrie Sanchezin ohella. Joukkue oli voittamassa Wimbledonissa FA Cupia vuonna 1988, mikä jäi seuran historian parhaaksi saavutukseksi. Jones oli Walesin joukkueen kapteeni ja pelasi jopa kahdeksassa A-maaottelussa. Jones tunnettiin pelaajaurallaan kovanaaman maineestaan. Hän joutui uransa aikana ulosajetuksi 12 kertaa ja vuonna 1992 hän sai Chelsean ottelussa Sheffield Unitedia vastaan keltaisen kortin vain kolme sekuntia ottelun alkamisen jälkeen. Monet muistavat Jonesin parhaiten tilanteesta, missä hän puristaa Paul Gascoignea nivusista kesken pelin.

Näyttelijän uralla Jonesin lista on komea. Kovanaama käy kovanaaman rooliin myös leffojen puolella. Hän on esiintynyt yli 30:ssä elokuvassa, muun muassa Puuta, heinää ja muutama vesiperä, Snatch - Hävyttömät, Puhallettu 60 sekunnissa ja Salasana Swordfish. Vuonna 2006 hän esitti Juggernautia elokuvassa X-Men: Viimeinen kohtaaminen.

Leffahistorian hienoimpia repliikkejä on hänen lausumansa Juggernauttina: “Don`t U know who I am. I`m JUGGERNAUT BITCH!”