KYSYMYS: Miten urheilijoiden pää kestää, kun kameramiehet ja media tunkevat joka väliin?
VASTAUS: Joskus paremmin, joskus huonommin. Silloin, kun kameramiehet saavat tehdä duuninsa rauhassa, syntyy parhaimmillaan todella kaunista jälkeä. Tästä loistavana esimerkkinä Ben de Graafin kuvaama, netissä viime viikolla kiertoon lähtenyt video, johon hän on kuvannut yhdellä otolla Hollannin suurimman futistaiston, Feyenoordin ja Ajaxin kohtaamisen alkutunnelmat. Laajakuvalinssiä ja the Movi -nimistä uutta kuvantasaustekniikkaa käyttävän de Graafin oli päästävä todella lähelle kohteitaan onnistuakseen. Pelaajat puolestaan ovat ammattilaisia ja tottuneita kameran läsnäoloon, eivätkä vaivaudu edes katsomaan kuvaajan suuntaan.
De Graafin videoista löytyy tunnelmapaloja myös Ronaldosta Barca–Real-matsin tiimellyksessä, Arjen Robbenin otteita Bayernin paidassa Schalkea vastaan ja Atleticon ja Barcelonan kohtaamisen fiilistelyä.
Tarpeeksi korkealle tasolle tultaessa media ja kameramiehet ovat pakollinen osa urheilutapahtumia. Siinä vaiheessa, kun kamerat kuvaavat, ihmisillä on mahdollisuus nähdä ja lajilla on mahdollisuus kasvattaa suosiota. Urheilulajit taistelevat viihteeseen ja vapaa-aikaan käytetystä ajasta paitsi muiden lajien, myös kaikkien muiden viihteen muotojen kanssa. Menestys tässä pelissä vaatii kameroiden hyväksymistä. Jotkut, kuten NBA-valmentaja Gregg Popovich tai suomalaiskeihäänheittäjä Seppo Räty, ovat luoneet vastahankaisuudestaan brändin. He ovat poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön siitä, että median läsnäolo on hyväksyttävä.
Aina urheilijoiden ja kameramiesten peli ei ole sujunut saumattomasti. Eri lajien parista löytyy esimerkkejä siitä, miten väärästä paikasta väärään aikaan löytyneet kameramiehet ovat täydellisiä kohteita tähtiurheilijoille, joilla on paineita purettavana. Menepä itse tunkemaan kamera naamaan pelaajalle, jonka ura saattaa olla vaakalaudalla tappion hetkellä. Loppuun esimerkkejä näistä ylilyönneistä ja vahinko-osumista.
