KYSYMYS: On tullut tässä kisojen aikana taas nähtyä jos minkälaista tuuletusta. Eikö tuo kolumbialaisten harrastama elvistely voitaisi jollain kitkeä kuningaspelistä?

VASTAUS: 

Tuulettava pelaaja saa varoituksen, jos hän kiipeää katsomorakenteisiin, riisuu pelipaitansa tai peittää päänsä. Tämän tulkinnan mukaan Klaas-Jan Huntelaar olisi voinut saada kortin komeasta tuuletuksestaan Meksikoa vastaan. Koreografioita tai kentältä poistumisia ei katsota hyvällä, vaikkei niistä korttia useimmiten annetakaan. Kolumbialaisten touhua voitaisiin toki suitsia mutta se olisi näiden karnevaalien hengen vastaista.

Provosoiva tuulettaminen on toinen asia. Viimeisellä kaudellaan Boca Juniorsissa Carlos Tevez ajettiin ulos Copa Libertadoresin välierien toisessa osaottelussa, kun hän esitti River Platen fanien edessä kanatanssia. Nicolas Anelkan quenelle-tuuletus on omanlaisensa farssi ja Kreikkalainen Giorgos Katidis sai reilu vuosi sitten elinikäisen kilpailukiellon Kreikan maajoukkueisiin natsitervehdyksen vuoksi.

Tässä Tuomarin hyväksymien MM-futistuuletusten Top3.

3. Julius Aghahowan maali jäi Nigerian ainoaksi vuoden 2002 MM-kisoissa, joten sitä sopikin tuulettaa.

2. Kreikkaa vastaan tehtiin 1994 MM-kisoissa kymmenen maalia. Tässä yksi niistä. Ja Finidi Georgen eläimellinen tuuletus päälle.

1.Tunne puhuttelee Tuomaria. Marco Tardellin maailmanmestaruuden ratkaissut maali vuodelta 1982 ja tuuletus sen mukaan.

KYSYMYS: 

Oliko Luis Suárezin saama rangaistus Tuomarin mielestä riittävä?

VASTAUS: Luis Suárezin saama rangaistus on ehdottomasti liian kova, vaikka uruguaylainen onkin rikoksenuusija ja joidenkin mielestä paska jätkä. Jotakin Fifan antaman tuomion kovuudesta kieli sekin, että Suarezin uhriksi joutunut italialaistoppari Giorgio Chiellini moitti sitä myös turhan rankaksi. Törkeä temppu huusi pelikieltoa, mutta rangaistuksen muut osat ovat turhaa nöyryyttämistä.

Läppä alkoi lentää Twitterissä välittömästi tuomion tultua julki. Hashtagilla “ThingsSuarezCantDo” löytyy asioita, joita Suárez ei saa pannansa aikana tehdä, kuten palauttaa palloa jos se lentää aidan yli hänen takapihalleen tai potkia ilmapalloja lastenkutsuilla. Tai pitää sukkia joissa on jalkapallon kuvia.

Suárezin haukkua törkeämpiä ja vahingollisempia tekoja sattuu jalkapallokentillä vuosittain satoja. Osasta seuraa rangaistus, osa menee ohi. Esimerkiksi Ranskan Olivier Giroud syyllistyi alkulohkojen viimeisen kierroksen ottelussa paljon vahingollisempaan toimintaan. Ecuadorilaistopparien puristuksessa hiiltynyt hyökkääjä jakoi vartissa kyynärpäillään monta sellaista iskua, jotka ovat aggression osoituksina aivan eri luokkaa kuin pureminen.

Suárezin teko on erityisluontoinen ja erityisen näkyvä. Siksi rangaistuskin on erityisen kova. Ja koska puruepisodi tapahtui jalkapallon suurimmalla mahdollisella näyttämöllä, läimäisi Fifa tuomioon jeesustelulisää.


Pureminen tuntuu olevan jalkapallomaailmassa kovin paheksuttua, vaikka sen tekisi vain hellästi näykkäisten. Sevillan kasvatti Francisco Gallardo sai vuonna 2001 pelikieltoa ja sakkoa, tosin Espanjan jalkapalloliitolta, kun hän puri maalia tuulettanutta joukkuekaveriaan Jose Antonio Reyesiä pippelistä.



KYSYMYS: Brassipelaajilla on hassuja yksiosaisia nimiä, kuten Hulk. Miksi näin?

VASTAUS: Koska se on Brasiliassa maan tapa. Ihmisillä, kuten Hulkilla, on sekä oikea nimi ja lempinimi. Brasiliassa lempinimi vain painaa vaakakupissa enemmän kuin esimerkiksi meilläpäin. Homma pätee muihinkin kuin futaajiin. Presidentti on Lula ja lääkäreilla, virkamiehillä ja muilla virallisemmilla tahoilla on käytössä lempinimi.

Taustalla vaikuttaa myös huono luku- ja kirjoitustaito: yksinkertaiset nimet ovat helppoja omaksua ja käyttää. Toisin kuin Suomessa, jossa nimen tärkein tehtävä on täyttää erilaisia byrokraattisten kaavakkeiden kenttiä.

Testaa, mikä on sinun brassinimesi.

Brassinimi saattaa muodostua vanhempien nimien perusteella: Rosangelan ja Edilsonin tyttärestä saattaa tulla Edisangela. Nimi saattaa jatkaa sukulaisten joukossa: Edisangelan sisaruksia voisivat olla Edinalva, Edinusa ja Edinalvo. Joskus lempinimet peilaavat aiempia sankareita: Ronaldao on iso-Ronaldo ja Ronaldinho pikku-Ronaldo.

Joskus lempinimet ovat lyhenteitä oikeasta nimestä: pressa on Lula, vaikka hänen oikea nimensä on Luiz Inacio da Silva. Joskus niillä ei ole mitään tekemistä oikean nimen kanssa: Pele on Pele, vaikka koko nimi on Edson Arantes do Nascimento. Pele nimen taustalla on fanitussuhde Beli-nimiseen pelaajaan. Pele ei osannut lausua Beliä, joten siitä tuli Peli, josta myöhemmin Pele.

Loppujen lopuksi kyse on siitä, että Brassinimet ovat hemmetin cooleja. Järkälemäisen Hulkin lempinimen taustalla on tietenkin sarjakuvainnostus. Kun sarjakuvista pitänyt pikkupoika rynni kentällä, kannusti isä kentän laidalla: “Anna palaa, Hulk!”

KYSYMYS: Mitä Brasilian kaduilla tapahtuu kisojen aikana?

VASTAUS: Rion kaduilla tehdään muutakin kuin sambataan. Siellä pyritään kääntämään maailman huomio FIFAn kieltämättä kyseenalaisiin toimintatapoihin.

Isolle osalle brasilialaisista jalkapallo on valtava osa elämää. Sitä paitsi seurataan, siitä saadaan elantoa, esimerkiksi myymällä vesipulloja areenan liepeillä. Nyt FIFA on potkinut porukan myyntiaikeineen useiden kilometrien päähän. Kun isot urheilukisat viedään lähes mihin tahansa, syntyy purnausta ja ihan aiheesta – näin on käynyt Pekingin olympialaisissa ja Etelä-Afrikan MM-kisoissa. Mestat pusketaan täyteen toinen toistaan hienompaa kisarakennusta, kun kaupungin infrastruktuuri vaatisi kehittyäkseen jotain ihan muuta.

HBO:n John Oliver tekee selvää ongelmista huumorin kautta. Hän antaa brasilialaisille karvanpoistosta tutun vertauksen: raha on kuin ihokarvat ja FIFA vahaa, joka tunkeutuu joka paikkaan ja kun homma on ohi, se repäistään irti ja se vie karvat mukanaan.

Brasiliassa suurin mielenkiinto kohdistuu kentälle, mutta osa katsoo myös kentän ulkopuolelle. Siellä touhuaa esimerkiksi yhden Tuomarin suosikkimedioihin lukeutuvan Vicen toimittaja, joka tallentaa tilannetta, jota lähetetään suorana lähetyksenä nettiin. Harvoin mennään näin iholle, kun otetaan selvää, miten pahat uutisoidut mellakat todella ovat. Poliisien pakkokeinojen todistaminen niin läheltä, että joutuu itse kärsimään kyynelkaasusta, on hieman eri asia kuin esimerkiksi eräänkin meritoituneen suomalaistoimittajan raportti, jossa hän Ranskan mellakoiden aikaan tyytyi kertomaan hotellinsa edestä tyytyväisenä, että mellakoita on lähes mahdoton löytää, vaikka ne riehuivat parin korttelin päässä.

KYSYMYS: Tämän vuoden MM-kisoissa on nähty kaksi hyvää sääntömuutosta (erotuomarin partavaahtopurkki ja maalikamera), mutta mikä on ollut lähihistorian isoin sääntömuutos?

VASTAUS: Mainitsemasi partavaahtopurkki ja maalikamera ovat loistava lisä kuningaslajiin.

Vapaapotkuissa pelaajien huijaaminen muurissa on aina ollut ärsyttävän helppoa tuomareiden sulkiessa silmänsä pelaajien hyppiessä metrejä lähemmäksi palloa. Tuomareiden vetäessä valkoisen viivan muurin eteen vapaapotku saa oikean arvon ja rikottu joukkue saa ansaitsemansa hyödyn. Näin tulevaisuudessa tulemme näkemään yhä hienompia vaparimaaleja ja niitä laji kaipaa.

Maaliviivateknologia on vihdoin saatu arvokisoihin. FIFA:n vanhojen pappojen pitkään hanttiin pistäminen maalikameraa vastaan on vihdoin saanut oikean päätöksen. Saksalaisen GoalControl-yhtiön teknologiaa testattiin viime kesän Confederations Cupissa. Kokeilu oli FIFA:n mukaan onnistunut, vaikka kisoissa ei nähtykään yhtään epäselvää maalitilannetta. Goal-Control käyttää neljäätoista kameraa, joiden avulla tuomari saa sekunnin sisällä rannekelloonsa tiedon siitä, onko pallo ylittänyt maaliviivan.

FIFA päätyi maalikamerateknologian kannalle sen jälkeen, kun Frank Lampardin kohua herättänyt maali Saksan verkkoon jäi hyväksymättä Etelä-Afrikan MM-kisoissa 2010.

Jalkapallon isot muutokset, vaihtomiehet, paitsiot ja varoitukset korttien muodossa, ovat olleet historian saatossa tärkeitä ja muokanneet peliä paremmaksi, mutta jos pysytään lähihistoriassa, 1990-luvun alussa tuli voimaan sääntömuutos, jonka seurauksena joukkueen maalivahti ei saanut enää ottaa oman pelaajan syöttöä käsiinsä. Tämän seurauksena valmentajat alkoivat peluuttaa joukkueitaan hyökkäävämmillä taktiikoilla ja tiukan puolustuksen merkitys pelissä väheni hieman. Nykyään maalivahdit ovat jalalla lähes yhtä hyviä, kuin kenttäpelaajat ja maalivahdin pelinrakentelu muistuttaa vanhan ajan liberoa.

Uuden säännön opetteleminen ei ole aina helppoa, kuten alla olevasta videosta näkee.

KYSYMYS: Moro Tuomari. Juostessahan voi keskeyttää vain kaatumalla maahan, mutta onko uimareita jouduttu auttamaan altaasta ylös?

VASTAUS: Ei Tuomarin tietojen mukaan. Mutta lähellä on oltu.



Sydneyn olympialaiset vuonna 2000 muistetaan Pieter van der Hoogenbandin ja Ian Thorpen mittelöistä, mutta myös miehestä nimeltä Eric Moussambani.

Lempinimellä “Eel – Ankerias” tunnettu Moussambani edusti Sydneyssä Päiväntasaajan Guineaa. Hän pääsi kisoihin villillä kortilla, ei ollut ikinä nähnyt 50 metrin allasta ja oli harjoitellut järvessä.

Omassa sadan metrin vapaauinnin alkuerässään Moussambani kuitenkin voitti kaksi kilpakumppaniaan, jotka molemmat ottivat varaslähdöt. “Eel” kellotti ajan 1:52:72 ja jäi matkan voittaneesta van der Hoogenbandista yli minuutin. Moussambani sanoikin, että viimeiset 15 metriä olivat todella vaikeat.



Moussambani, nyt 36, on Sydneyn jälkeen uinut matkan jo alle 57 sekunnin. Hän luotsaa tällä hetkellä Päiväntasaajan Guinean uintimaajoukkuetta ja haaveilee osallistumisesta vuoden 2016 kesäolympialaisiin.

KYSYMYS: Tunteeko historia tapauksia, joissa katsojat ovat vaikuttaneet ottelujen lopputuloksiin?


VASTAUS: Tässäpä pari tapausta, joissa päästään hyvin lähelle.



Vuonna 2003 Duken yliopisto voitti verivihollisensa Pohjois-Carolinan kolmella pisteellä koripallon yliopistosarjassa. Kaksi noista pisteistä voidaan laittaa Patrick Kingin nimiin.



Koripalloon kuuluu, että yleisö häiritsee vierasjoukkueen vapaaheittoja niin paljon kuin suinkin pystyy. Kun Pohjois-Carolinan Jackie Manuel asteli vapaaheittoviivalle, King onnistui siinä tavanomaista paremmin. Hän sai yleisön istuutumaan paikoilleen ja aloitti villin tanssinsa, vain speedoihin pukeutuneena.

Manuel missasi molemmat heittonsa ja myönsi, että oli hieman vaikea keskittyä.


Vaan tapahtui sitä ennenkin. Vuoden 1908 Lontoon olympialaisissa Etelä-Afrikan Charles Hefferon johti maratonia selvästi vain kolmisen kilometriä ennen maalia. Hefferon kuitenkin päätti napata reitin varrelta tarjotun mukin sisältöineen juodakseen. Kupposessa oli samppanjaa, jonka hän veti huiviinsa.



Reilu kilometri ennen maalia kupliva kuitenkin sai Hefferonin paikat kramppaamaan ja italialainen Dorando Pietri tuli rinnalle ja ohi. Pietri taas innostui liikaa mahdollisuudestaan ja sakkasi aivan loppumetreillä. Hän lähti stadionilla juoksemaan ensin väärään suuntaan, kaatuili ja autettiin lopulta maaliviivan yli. Tämä johti myöhemmin diskaamiseen. Jenkki Johnny Hayes on merkitty historiankirjoihin kultamitalistiksi.

Ja sitten baseballia. Vuosi 1996. New York Yankeesin ja Baltimore Oriolesien ensimmäinen välierämatsi. Kahdeksannen vuoroparin loppupuoli, Yankees jouksun tappiolla ja kaksi paloa alla. Supertähti Derek Jeter astelee lyömään. Hyvä osuma, pallo liitää kohti takakenttää. Mutta jää lyhyeksi. Baltimoren Tony Tarasco on valmiina ottamaan kopin.

12-vuotias Jeffrey Maier on eturivissä katsomassa peliä. Hän ojentaa kätensä Jeterin lyönnin tielle ja ohjaa pallon katsomon puolelle. Kunnari. Yankees tasoittaa, voittaa pelin, voittaa välieräsarjan otteluvoitoin 4–1 ja vie samana vuonna myös mestaruuden.





Lähde: Cracked

KYSYMYS: Miksi tytöt heittävät palloa niin päin persettä?


VASTAUS: Ensiksikin, älä ikinä esitä tällaisia kysymyksiä naisseurassa. Onko selvä? Kaksi sanaa: kakka ja myrsky.

Kuten kuitenkin hyvin tiedetään, on tyttölapsilla taipumus viskata palloa outoja tekniikoita käyttäen. Tukijalaksi saattaa valikoitua se väärä kinttu, tai ranne pysyä tikkusuorana koko liikkeen ajan. Come on, kaikkihan te olette pelanneet pesäpalloa ala-asteella. Tutkimustenkin mukaan yläkautta tapahtuvan heiton mekaniikka on yksi suurimpia fyysisiä eroavaisuuksia naisten ja miesten välillä.



Psykologian ja naistutkimuksen professori Janet Hyde Wisconsinin yliopistosta on laskenut keskihajontoja monille motorisille, käytöksellisille, ja psykologisille eroille sukupuolten välillä. Esimerkiksi puristusvoimalle, runkkaamiselle ja onnellisuudelle.

Tutkimuksen mukaan sukupuolet ovat hyvin lähellä toisiaan useimmissa asioissa, ja keskihajonnat pieniä. Heiton voimassa ja heiton pituudessa miesten ja naisten välillä on kuitenkin valtava ero.



Puberteetin tuomat fyysiset muutokset vaikuttavat Hyden tutkimuksen tulokseen, sillä hän on tutkinut 2–20-vuotiaita. Mutta jopa nelivuotialla tytöillä ja pojilla heittämiseen liittyvät motoriset erot ovat yli kolminkertaisia muihin motorisiin eroihin verrattuna.

Eroja on yritetty selittää myös geeneillä. Naisten ja miesten erot juoksussa tai jopa alakautta tapahtuvassa heitossa ovat hyvin pieniä suhteessa eroihin yläkautta tapahtuvassa, keihäällä metsästettäessä tarpeellisessa heitossa.

Tuomari varmistaa selustan ja linjaa: Jumala loi miehet, naiset ja 50 Centin erilaisiksi.

KYSYMYS: Seurasin parisenkymmentä NHL-runkosarjan ottelua tänä vuonna ja en nähnyt yhtään hyvää vanhan ajan perstaklausta. Eikö nykyään saa taklata lonkalla? Ja kuka on kaikkien aikojen perspommittaja?

VASTAUS: Kyllä nykyaikanakin saa taklata lonkalla. Sinulla on vaan käynyt huono tuuri ottelu valinnoissa. Kuluvalla NHL-kaudella on nähty jo monen monta upeaa lonkkataklausta. Vanhan liiton persmiinat eli lonkkataklaukset ovat jääkiekon suola.

Tällä kaudella Kulta-Mikke Granlund sai keräillä Marc Methotin tarjoillessa perskannikkaa, mutta kauden upeimman pommin esitti Teemu “Dynamiitti” Pulkkinen. Bulkkinen nimittäin täräytti runkosarjassa upean tällin Edmontonin Oilersin tähtistatuksella pelaavaa David Perroniin. (Jutun starttaavan videon kohdassa 0:40)

Kaikkien aikojen lonkkataklaaja on Darius Kasparaitis. Ensimmäinen liettualaissyntyinen pelaaja NHL:ssä tunnettiin kovaotteisena ja lujaa taklaavana puolustajana. 2010 vuonna lopettanut lonkkamestari ehti ihastuttaa ja vihastuttaa, niin pelaajia kuin katsojia. Kasparaitis oli pidetty mies omassa joukkueessa, kun taas vastapuolella häntä vihattiin yli kaiken. Alta löytyvästä linkistä löytyy todellisia helmiä. Esittäjänä Persmiinojen ehdoton kuningas Darius Kasparaitis!

KYSYMYS: Alasarjapalloilun kirjoittamaton sääntö on se, että vastustajan pahin idiootti pelaa numerolla 69. Löytyykö vastaavaa ilmiötä muualta kuin täältä Suomesta?

VASTAUS: Tuomari ei muista suorilta ainuttakaan pääsarjapelaajaa, joka kehtaisi pelata moisella numerolla. Otetaan siis Google avuksi.

NHL:n historiassa vain kaksi pelaajaa ovat pelanneet numerolla 69: Mel Angelstad kaudella 2003–04 Washington Capitalsissa ja Andrew Desjardins San Josessa syksystä 2010 lähtien. Desjardins (ei sukua Ericille) tuli myöhemmin järkiinsä ja vaihtoi numerokseen kympin.

“Mad” Mel Angelstad oli poliisi, jonka NHL-ura jäi kahden ottelun mittaiseksi. YouTubesta löytyy kuitenkin video Melistä Dallasin paidassa ottamassa matsia Chicagon Bob Probertia vastaan. Dropyourgloves.com-sivustolta selviää, että kyse on pre-seasonilla 1999 käydystä ottelusta. Mel otti näytönpaikan tosissaan ja tappeli ensimmäisessä erässä kahdesti: ajassa 2.49 Probertin ja vajaa kymmenen minuuttia myöhemmin Reid Simpsonin kanssa. Melkoinen keila taitaa olla kyseessä.

Toissavuonna Washingtonin hyökkääjä Nicklas Bäckström kantoi numeroa 69 Moskovan Dynamon paidassa NHL:n työsulun ajan. Alunperin Dynamo valitsi ruotsalaiselle numeron 99, mutta Bäckström halusi siitä välittömästi eroon. Pistämättömällä venäläisellä tyylitajulla asia kuitenkin hoidettiin paremmalle tolalle parissa viikossa.

Baseballin puolelta löytyy viisikin jätkää, jotka ovat pelanneet numerolla 69. Syöttäjä Bronson Arroyo on heistä menestynein. Hän voitti World Seriesin 2004 ja pelaa edelleen Arizona Diamondbacksissa. Vapaa-ajallaan 11,75 miljoonaa dollaria kahdesta seuraavasta kaudesta kuittaava pitkätukka tekee musiikkia, esimerkiksi paskoja covereita Foo Fightersin biiseistä. Kannaattaa tsekata. Not.

Jenkkifutaaja, linjamies Mark Schlereth, on kolminkertainen Super Bowl -voittaja. Hän on kertonut kusseensa useasti housuihinsa kentällä, koska olo oli muutenkin kurja ja epämukava. Aktiiviuran jälkeen Schlereth toimi ESPN-kanavan kommentaattorina ja näyttelee nykyään Guiding Light -saippuasarjassa nimellä Roc Hoover. Kerronko lisää?

Dennis Rodman halusi numeron 69 hänen siirtyessään vuonna 1999 Lakersin riveihin. NBA:n komissaari David Stern kuitenkin eväsi tämän, ja Rodman joutui tyytymään numeroon 73.

Kyllä tällä jotain kaikupohjaa näyttäisi olevan maailmallakin. Voimia sinulle.