Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Suomen vankiloissa suurin osa vangeista on väkivaltarikollisia. Ensikertalaiset pääsevät usein ehdonalaisella, ellei tekoa määritellä todella törkeäksi. Ellei tekijää todeta syyntakeettomaksi, ei ymmärrä tekoaan, koska on kadottanut kyvyn hallita mieltään. Mielentila tutkitaan. Onko mitään tehtävissä, vai onko sairaus niin paha, että vain kuolema voi parantaa.

Mutta mikä saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti ja ymmärtämään tekonsa. Alkoholilla voi olla osuus asiassa, mutta se ei ole mikään selitys. Kun ihminen esimerkiksi on väsynyt, hän tahtoo levätä. Jos jokin tekijä häiritsee, alkaa ärsyttää. Juuri kun on pääsemässä uneen, jokin häiritsevä ääni rikkoo rauhan. Riippuu mikä ketäkin häiritsee. Ensin koettaa olla välittämättä ja nukahtaa uudelleen. Jos se ei onnistu, halutaan päästä äänestä eroon. Jos häiriö kuuluu samasta asunnosta, käydään sanomassa. Ensin ystävällisesti, sitten vähän topakammin, jos ei tehoa. Joskus häiriö tulee kauempaa, naapurista tai ulkoa määrittelemättömästä paikasta. Silloin pitkäpinnaisimmat eivät tee mitään, vaikka joutuisivat valvomaan koko yön. Lyhytpinnaiset menevät valittamaan tai lähettävät poliisin asialle.

Yrität tehdä töitä ja työkaveria kiinnostaa enemmän äänekäs paskan puhuminen. Hermot voivat olla lujilla. Et kuuntele ja työkaveri loukkaantuu, koska et puhu hänelle. Itkee pomolle häneen kohdistuneesta työpaikkakiusaamisesta. Pomo tulee luoksesi ja saat kuulla kunniasi siksi, että halusit keskittyä työntekoon ilman että sinua häiritään. Työssä jossa työn edistyminen vaatii rauhaa ja hiljaisuutta. Keskusteluja varten ovat tauot olemassa.

Jos naapuri häiriköi toistuvasti, työkaveri ei anna työrauhaa ja syntyy riitaa puolison tai kämppäkaverin kanssa, eikä puhuminen auta, alkaa ajan saatossa tulla mitta täyteen. Se aiheuttaa stressiä ja mielessä voi alkaa pyöriä pelottavia ajatuksia, miten saisi lopun tälle kaikelle. Alkoholin käyttö voi luonteesta riippuen karsia välistä kaikki itsehillinnän elementit ja siirtyä suoraan voiman käyttöön. Sama koskee mustasukkaisuutta.

Tietysti jos havaitsee itsessään, että yksittäinen ihminen käy omille hermoille liikaa, voi kieltäytyä hänen seurastaan. Mutta naapureita, työkavereita ja yhteisasujia ei aina voi valita. Silloin pitää pakottaa itsensä puhumaan toiselle tilanteesta. Että käytöksesi on viimeaikoina käynyt hermoilleni mielestäni liian usein. Jos toinen ei ymmärrä, olet voimaton. Olet antanut kaikkesi voidaksesi elää toisen vaikean luonteen kanssa ja hän ei ole valmis tulemaan itse vastaan. Norsun selkä ei enää kestä lisää ja hyväkin ihminen voi löytää itsestään pelottavan puolen.

Se ei tarkoita nyrkillä lyömistä, vaan laitetaan toinen voimalla maahan makaamaan ja puhutaan vielä kerran. Ratkaisuun päätyminen taatusti kaduttaa jälkeenpäin, mutta kaikki muu oli jo tehty.

Jos kaikki ympärillä ärsyttää ilman mitään syytä, on syytä katsoa peliin. Mutta yksittäistapauksessa voiman käyttöön päätyminen on tarkoin harkittua. Kannattaa siis kuunnella jos toisella on jotain sanottavaa. Ja ennen kaikkea uskaltaa puhua eikä pelätä leimautuvansa sekopääksi siksi, että pistää vihaksi. Ja kyllä ihmisellä on taipumus kuunnella ja ymmärtää. Muuttaa ajan kanssa käyttäytymistään toista kohtaan vähemmän häiritseväksi, ellei kysymyksessä ole narsisti.

Lasten leluista on jo pidemmän aikaa käyty älyvapaata keskustelua. Auto ei saa olla yksin poikien lelu, tyttöjenkin on saatava leikkiä. Eikä nukke saa olla yksin tyttöjen lelu, poikienkin on saatava leikkiä. Ei niin, koska kumpikaan ei ole lelu.

Auto on kulkuneuvo. Jotkut aikuiset ansaitsevat elantonsa sitä ajamalla. Lapsuuden leikit eivät anna autokoulussa mitään etua niihin, jotka ovat leikkineet mieluummin traktoreilla. Niistä pitävät sekä pojat että tytöt ainakin maaseudulla. Ja se on niin helppo ajaa, että lapsikin osaa pellolla. Hyvää harjoitusta ajotaidoille.

Nukke taas on koriste, jonka arvo voidaan parhaimmillaan mitata tuhansissa. Ei sellaisella sovi leikkiä. Marionetit ja käsinuket ovat enemmän teatteritavaraa ja useammin miehen kädessä. Vatsasta puhujista suurin osa on miehiä ja suomen kuuluisin käsinukke, Ransu Karvakuono. Oli siinäkin näyttelijällä elämäntyö, makasi kolmekymmentä vuotta lattialla ja kääri isot rahat.

Käsinukke voi olla myös pehmolelu ja niillä leikkivät sekä tytöt että pojat. Lapsi ei osaa ajatella sitä nukkena, vaikka sana esiintyy nimessä. Ja kun poikaa alkaa kiinnostaa seksiasiat, mikä olisi parempi tapa aloittaa, kuin pölliä siskolta barbi ja tiirailla jalkoväliin. Taivuttaa suorakulmaan ja painaa pikkukaveria vasten. Miten se nyt tuolla lailla kasvoi ja kovettui? Ihan sama, tuntuu kivalta. Pöllivätkö tytöt sitten veljeltään pikkuauton? Mihin vittuun se katosi? Ihan sama!

Ei ihme että Suomessa on sattunut viime vuosina niin paljon perhesurmia, kun yhteiskunta syöttää silmitöntä propagandaa. Päiväkodeissa suorastaan kannustetaan unohtamaan oma sukupuolirooli, mikä on vastoin luonnon lakeja. Roolileikit ovat aikuisten juttu ja siinä on kysymys huumorista. Lapsia sellaiseen ei saa sekoittaa. Eikä lastensuojelu tee mitään. Kohta kukaan ei enää uskalla hankkia lapsia ja ihminen ajaa itse itsensä sukupuuton partaalle. Edes vihreä liitto ei voi asialle mitään, koska kaikki ovat lisääntymiskyvyttömiä.

Maailma on täynnä kieliä. Suurimpia puhuu monta miljardia, pienimpiä vain muutamia kymmeniä. Jokaiselle on omat kielioppisäännöt, joiden avulla kieltä opetetaan koulussa tai kielikursseilla. Samalla opetetaan, ettei sääntöjä ilman poikkeuksia. On joku mikä ei ole kielioppisääntöjen mukainen. Se voidaan selittää vierasperäisellä lainauksella, mutta ei aina. Ne eivät selity millään, ne vain pitää opetella. Tulee ensimmäisenä mieleen englannin säännöttömien verbien lista. Suomen kielessä ei ole mitään vastaavaa, vaikka moni ulkomaalainen pitää tätä yhtenä vaikeimmista.

Valtiolla on säännöt. Miten maassa saa elää ja millä edellytyksellä maassa saa oleskella. Poikkeuksia löytyy niistäkin. Joskus lakiin on kirjattu, milloin tunnusmerkistön mukaista tekoa ei voida pitää lain vastaisena, mutta ei aina. Pitää vain itse miettiä, onko siinä mitään järkeä. Jos tönäiset vahingossa toista ihmistä ruuhkaisessa bussissa, se voidaan tulkita lieväksi pahoinpitelyksi. Mikäli tönitty lukeutuu vähemmistöön, se on viharikos. Vaikka jollakulla sattuisi olemaan vähän huonompi päivä ja tönityksi tuleminen johdattaa poliisin puheille, asia tuskin menee eteenpäin. Sellaista viikonloppua ei Suomi näe, ettei mies saisi baarissa turpaan ja nainen tulisi raiskatuksi. Sellaiset rikokset pitäisi selvittää, mutta uhrilla ei ole rohkeutta mennä puhumaan. Ajattelevat, ettei syyllistä kuitenkaan saada kiinni. Ei varmaan saada, jos kaikki aika menee bussitönimisten selvittämiseen.

Jokaisella ihmisellä on omat henkilökohtaiset säännöt, joita elämässä pyrkii noudattamaan. Jotkut elävät muiden säännöillä, toiset ajattelevat itse. Ja kolmannet yhdistävät molempia mieleisekseen. Se on suositeltavaa. Oli omat säännöt sitten itse rakennettu tai lainattu suoraan muualta, ei ilman poikkeuksia voi elää vieläkään. Erikseen kirjattuja tai lueteltuja poikkeuslupia ei ole, ne jokainen säätää itse. Missä menee raja, jossa oma päänahka on tärkeämpi kuin omat periaatteet. Milloin on valmis antamaan periksi, jos kyse on elämästä ja kuolemasta. Kuinka kovaksi nälän pitää kasvaa, että on valmis syömään. Toiset ovat valmiita kuolemaan periaatteidensa nojalla ja heillä on siihen oikeus. Mutta tilapäinen muutos on eri asia kuin lopullinen. Kun saa asiat kuntoon, voi palata takaisin mukavuusalueelleen. Jos siihen ei ole paluuta, sairasta. Mikään ongelma ei ole liian suuri voitettavaksi omalla itsekurilla. Jos pelolle antaa liikaa valtaa, se alkaa hallita ihmistä. Ei, ihmisen on osattava hallita pelkoa. Osoitettava vaikka väkisin omalle itselleen, ettei mikään muu häntä hallitse. Jokainen on oman itsensä hallitsija ja periaatteidensa laatija. Se voi olla todella vaikeaa, jos kaikki periaatteet on perustettu toisten näkemyksiin, eikä halua tuoda niihin mitään omaa näkökulmaa ilman lupaa. Lupaa jota kukaan ei voi antaa. Näin ei koskaan tapahdu, jos antaa itselleen vapauden päättää omista asioistaan. Poimii muiden näkemyksistä vain olennaisimmat asiat ilman mitään paineita, tuleeko niitä noudatettua ollenkaan.

Kirjoitetuista säännöistä löytyy aina epäkohtia jos osaa etsiä. Politiikka on näiden puutteiden täydentämistä ja virheiden korjaamista. Rikolliset selvittävät lain porsaanreikiä ja iskevät niihin niin kauan kuin pystyvät. Omissa periaatteissa epäkohdat paikataan usein poikkeuksilla, joille ei välttämättä löydy ymmärrettävää selitystä. Esimerkin avulla on mahdotonta havainnoida, koska jokainen meistä on yksilö. Mutta yksi syy jossa poikkeukselle sääntöön löytyy selitys, on elämän kumppanin valinta. Jos olet elänyt liian pitkään yksin, etkä nauti siitä, pahimmassa tapauksessa millään ei ole mitään väliä. Alakerran vanhus herättää intohimoja yhtä paljon, kuin yläkerran teini, seinänaapurin koira ja parkkihallin punainen, aina arvaamaton Audi.
Ja periaate oli, vain ikäisteni ihmisten kanssa.

Ei taida olla enää kovin montaa paikkaa, jossa pankkikortilla maksava asiakas ei joutuisi palvelemaan itse itseään ja sirukortilla kuittaamaan ostoksensa nelinumeroisella tunnusluvulla. Jos lukua ei muista, pitää todistaa henkilöllisyytensä ja laitteesta riippuen toimenpiteen ohittaminen voi olla tehty todella vaikeaksi. Toisissa yhden napin painaminen riittää ja kassakone tulostaa kuitin, johon voi laittaa puumerkin vanhojen hyvien aikojen muistoksi ihan oikealla kynällä. Postissa sekin on viety jo sähköiseen muotoon.

Tätä perustellaan turvallisuudella, ettei asiakkaan tarvitse antaa korttia kassalle, jossa se höylätään hänen silmiensä edessä. Ravintoloissa summan pystyy tarkistamaan käteiskuitista. Olen aika usein törmännyt tilanteeseen, jossa edessä jonottavan asiakkaan tunnusluvun voisi nähdä ilman ongelmia, jos ei ymmärrä kääntää katsettaan pois. Rahan nostaminen automaatilta on tänä päivänä vielä vaarallisempaa. Voi olla asennettu vakoilulaite. Joku voi kurkkia selän takaa tai ainakin kulman takaa ja vaatia rahoja, jos sinne erehdyt.

Teon takana on yleensä ulkomaalainen rikollisliiga, mutta suomalaisiakin löytyy. Yleensä kohteena on vanhus, mutta toisille kelpaa kuka tahansa yksinäinen nostaja. Öiseen aikaan kun vanhuksia liikkuu vähemmän ja rikollisia enemmän. Suomesta harvemmin matkustetaan ulkomaille varkaisiin, mutta sieltä tullaan tänne. Täällä mielenkiinto ei keskity turisteihin, vaan maan kansalaisiin.

Onko käteisen kantaminen sitten turvallisempaa? Jos lompakkoa on pakko pitää helposti napattavassa paikassa, ei välttämättä. Varkaille helpon lompakon pitää olla rahasta tyhjä, sisältää lappu jossa kerrotaan varkauden olevan rikos. Myös ympäristön jatkuvalla tarkkailulla voi olla iso merkitys. Kaupustelija voi ilmestyä tyhjästä, antaa tavaran käteen ja vaatia siitä maksua. Tavaraa hän ei takaisin huoli. Millä maksat, jos poliisi ei satu paikalle ja lompakko sisältää vain korttikokoelman. Annat kauppiaiden seurata itseäsi suoraan poliisiaseman ovesta sisään?

Varomaton voi päästä rahoistaan yhtä lailla lomapakko- kuin tilivarkaan toimesta. Verkkopankkitunnuksia kalastellaan jatkuvasti ja hiljattain oli uutinen pyörätuolissa istuvasta vanhuksesta, jonka kotiavustaja tiesi tunnusluvun ja kavalsi rahat sivullisen avustuksella. Tämä on vain yksi esimerkki, miksi tänä päivänä ihmisiin ei voi enää luottaa. Puukko voi tulla selkään sieltä, mikä tuntui kaikkein turvallisimmalta paikalta.

Tai sitten rahansa voi menettää pelaamalla pelikoneita. Sekin onnistuu nykyään kortilla ja syöpäsäätiö kiittää kaikkia, paitsi sinua. Jotkut puhuvat jo käteisen käytöstä luopumisesta. Se voi olla jokaisen oma valinta, mutta siitä ei saa tehdä diktatuurista totuutta globaalisti. Yhtä lailla voisi luopua pankkikorteista ja kehittää joku ihan uusi maksutapa, ellei palata takaisin oravannahkoihin. Mutta aina löytyy joku kuka keksii tavan saada rahaa tai sen vastinetta haltuun lain vastaisin väärin keinoin. Tulisi keksiä tapa, jolla toisen omaisuuden luvaton haltuun ottaminen saataisi loppumaan totaalisesti. Onhan sellainen olemassa, mutta yhtä rehellisiin töihin palaavaa kohti rikosten pariin eksyy aina vähintään kolme uutta. Ja onko ihmishenki tikkarin tai tyhjän lompakon arvoinen, ellei tekijä itse sitä tahdo.