Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Viikko on ollut todella sateinen. Jos ei ole satanut, ilma on ollut niin kosteaa, että se tiivistyy kasvoihin ja lopulta vaatteetkin alkavat kastua. Mittari on näyttänyt nollaa aina kun sitä katsoo. Vain muutama aste vähemmän ja kaikki sade olisi tullut lumena, joka ei kastele, koska pakkanen kylmettää vaatteen pinnan.

Niin lähellä, mutta niin kaukana. Kun aamulla lähtee töihin, sade on tauolla. Iltapäivällä on meneillään pahin vaihe juuri silloin kun ulos pitää mennä. Nopea käynti kaupassa, joka sattumalta sijaitsee työpaikan vieressä ja nopeasti pyörällä kotiin katsomaan seuraavan päivän säätutka, joka kerrasta toiseen on todella karua katsottavaa. Mikään ei säässä muutu. Kuin olisi saanut kotiarestituomion. Saat käydä töissä ja kaupassa, mutta reitti on todella tarkasti määritelty.

Moni varmasti pysähtyy miettimään vastaavassa tilanteessa, mikä on oikein tehnyt ansaitakseen tämän kakun. Vaikka pukisit ylle sadevaateet, se suojaa vain vedeltä. Kosteus tulee läpi ja kun toisesta suunnasta pukkaa hikeä, tulee pitkässä juoksussa tukala tunne. Mutta niin se vain on, että luonto tahtoo joskus ottaa muista mittaa esittelemällä voimiaan sään muodossa. Sään jonka kukin meistä omana yksilönään tulkitsee epämukavaksi. Ja sen armoille astuminen tulee olemaan itselle taistelu. Olisi pakko hoitaa juoksevia asioita, mutta ei sään takia millään tahtoisi. Asioita joita ei voi mitenkään siirtää odottamaan parempia säitä.

Itselläni ei ollut eikä tullut mitään ruokakauppaa kummempaa, mutta kuitenkin jotain mitä ei voinut siirtää. Jotain mikä harvemmin kuuluu kenelläkään viikon-, kuukauden- tai edes vuoden välittömiin toimiin. Piti vaihtaa nojatuoli uuteen. Olin päättänyt asiasta jo viikkoa aiemmin, kun en vielä tiennyt mitä mieltä luonto on säästä siihen suunnitelmaan. Päivä päivältä alkoi näyttää enemmän siltä että sadetta ei pääse pakoon, jos lähden ostamaan tuolia. Huonekaluliikkeet kun keskittyvät kaupungin toiseen laitaan. Lähdin hyvän sään aikana kun ei satanut, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa. Reitti kulki ohi sen paikan, jossa sääasema mittaa lukemia tarkkailemaani nettitutkaan. Ja niin siinä kävi, että tihkua alkoi sataa juuri sillä paikalla. Mutta on sitä pahemminkin kastuttu. Pitää muistaa että vaikka kurja sää saa elämän tuntumaan kotiarestilta, ehdonalaisvalvoja se ei ole.

Se on vain luonto. Luonto on myös meillä jokaisella tai meissä jokaisessa. Joskus se tekee meistä vihaisia ja silloin tekee mieli ottaa mittaa muista. Liian pitkälle menemällä se voi johtaa sellaiseen kotiarestiin, jossa ihan oikea ehdonalaisvalvoja kyttää menemisiäsi. Silloin voi panta jalassa miettiä vaikkapa sitä, olisiko ollut viisaampaa laskea ensin kymmeneen.

Otin osaa arvontaan, jossa palkintona oli perjantaipullo. Jokainen arvontaan osallistuja antoi pienen summan rahaa, jolla pullo ostettiin ja arvottiin. Kun päätin lähteä mukaan, olin ymmärtänyt säännöt väärin. Suupaltti puhui niin nopeasti että kuka tahansa menettää osan sisällöstä siinä tilanteessa. Käsityksessäni voittaja saa rahat, joilla saa käydä ostamassa itselleen pullon. Mutta ei, vaan arvotaan pullo, joka paljastuu sitten, kun voittaja on selvillä.

Minä joka en koskaan voita mitään, voitin tällä kertaa. Sain ison pullon kuohuviiniä. En siis saanut perjantaipulloa, vaan pullon perjantaiksi. Kun avaat kuohuviinipullon, korkki ei mene takaisin paikalleen. Se pitää juoda heti tai hapot katoavat ja juoma väljähtyy. Otin riskin ja avasin pullon. Kaadoin sen tuoppiin ja kolme tuntia myöhemmin tuoppi oli tyhjä. 7,5 desiä 11prosenttista kuohuvaa elimistössä oli varsin mitään sanomaton humala. Se tuli ja meni. Pahasta olosta ei ollut tietoakaan, ja kaikki pysyi sisällä. Aamulla ainoa asia jossa eilisilta näkyi, oli jano. Vedellä siitä selvittiin ja tilanne oli ohi jo yhdeksältä aamulla. Kahdeksan keskiolutta tuntui pidempään ja pitää tietysti huomioida oma kokonsa.

Se miksi ajatus pullon tyhjentämisestä yksin pelotti, johtui muutaman vuoden takaisesta juhannuksesta. Silloin tuli juotua yhtä suuri pullo valkoviiniä. Se tuli takaisin, mutta aamulla oli vain jano. En muista paljonko siinä oli potkua, mutta mieto viini on mieto viini. Todennäköisesti valkoviinipullon juominen yksin osoittautui virheeksi koska en käyttänyt siihen kolmea tuntia ja hyvästä syystä. Valkoviinit ja punaviinit ovat kaikki niin pahanmakuisia, ettei kukaan täysjärkinen kiduta itseään kolmea tuntia niiden parissa. Mutta kuohuviinin maussa ei ollut mitään vikaa, joten kohtuullisen hitaalla nauttimisella pullo saatiin yksin tyhjäksi ilman etovia takaiskuja.

Minä tiedän, että joku voi paheksua tällaista, mutta tyhmähän minä olisin, jos paskaakaan välittäisin. Eli jos muutkin haluavat iloa perjantaihin, pullosta pitäisi riittää iloa pitkäksi aikaa. Ajatelkaa perjantaipullo niin, että siitä otetaan ryyppyjä perjantaisin. Yksin tai ryhmässä. Ryhmässä perjantaipullosta voi tietysti tulla hyvin äkkiä pulloperjantai, mutta se ei haittaa. Uuden pullon hankinta on aina voittajan vastuulla ja kerran pullon on tarkoitus olla yllätys voittajalle, olisi suotavaa, että hallitseva voittaja omasta vapaasta tahdostaan ilman kenenkään painostusta on viikon verran arvonnasta sivussa.