Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Onneksi vain olkoon kaikille, jotka ovat saaneet koulunsa päätökseen. Näinä aikoina moni varmasti alkaa miettiä tulevaisuutta siltä osin, koska pääsee muuttamaan omaan kotiin, pois vanhempien nurkista loisimasta. Jos näin ei ole, on syytä aloittaa heti, ettei eräänä päivänä joudu tilanteeseen, jossa vanhemmat itse ottavat asian puheeksi. Siitä monelle voi tulla todella paha mieli ja kokea sisimmässään olevansa arvoton hylkiö, kun vanhemmat haluavat päästä eroon omasta aikuiseksi kasvaneesta lapsestaan.
Mutta onko kenelläkään oikeutta pitää vanhempiaan sydämettöminä, jos nuori ei itse ymmärrä alkaa ajamaan itseään ulos. Suurin osa nisäkkäistä vieroittaa jälkikasvun yhdessä vuodessa, mutta esimerkiksi koiranaaras aloittaa sen, kun pennut ovat vasta noin 8viikon ikäisiä. Ja yksivuotias koira vastaa noin seitsemänvuotiasta ihmislasta. Se on luonnon laki, mutta ei pidä unohtaa, mistä ihmisgenetiikka juontaa juurensa. Simpanssi vieroittaa poikaset kolmevuotiaina, mutta ei varsinaisesti jätä näitä omilleen selviytymään. Suhde säilyy läheisenä vielä vuosia ainakin murrosiän yli, mikä alkaa siinä 8-10vuotiaana.
Ihmisen murrosikä alkaa 9-14vuotiaana. Juuri loistava ikä alkaa suunnitella omilleen muuttamista, millaisen tulevaisuuden siltä osin tahtoo. Maalle vai kaupunkiin, millaiset olosuhteet ympärille ja kenen kanssa tahtoo sen kaiken jakaa, yksin itsensä vai kaksin jonkun toisen. Ne jotka saavat mahdollisuuden muuttaa opintojen perässä pois kotoa heti peruskoulun jälkeen saavat huomattavan etulyöntiaseman harjoitella omillaan olemista. Vaikka asuisikin soluasunnossa ventovieraiden ihmisten kanssa, jotka eivät edes päivää suostu sanomaan ja suihkuvuoroista saa jatkuvasti olla tappelemassa. Mutta tilaisuus voi helposti tehdä tuhlarin, koska sukulaiset huolehtivat asumisen maksamisesta. Ja jos eläminen menee kelan myöntämien tukien yli, on niin helppoa mennä pyytämään isovanhempien pussista täydennystä sillä, ettei opintotuki riitä kaikkiin kirjoihin, vaikka opiskelisi ammattiin. Isovanhemmat ovat joskus turhankin innokkaita rahanjakajia, mutta onneksi eivät kaikki.
Olisi äärimmäisen tärkeä, että vanhemmat itse alkaisivat opettaa yksinasumisen perusteita kotitöistä, rahankäytöstä ja ruuan laittamisesta, mikäli kouluvalinta ei anna oppia miltään osa-alueelta. Etenkin nykyaikana, kun nuoret yrittävät syrjäytyä ja ovat niin uusavuttomia, että heidän vuokseen piti oikein maitopurkin avaamista helpottaa muovisella korkilla. Mutta moni vanhempi vain nauraa itsekseen 10vuotiaan lapsen puheille ja pitää poismuuton ajankohtaa niin kaukaisena, että mieli voi muuttua välissä. Kun sitten yllättäen löytää itsensä tilanteesta, jossa 15vuotias teini kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan lähteä peruskoulun jälkeen opiskelemaan kauas pois, syntyy päähän tyhjiö. Tulee sellainen uutinen, johon ei osannut varautua ja hetken asiaa sulateltuaan aletaan huutaa. Pidetään nuorta liian nuorena muuttamaan omilleen, kun ei ole sisäistetty tämän kasvaneen pois siitä pienestä lapsesta, jota jaksoi nostaa syntymäpäivänä niin monta kertaa maasta syliin, kuin vuosia oli kertynyt. Ollaan liian syvällä aikaluupissa, josta ei välttämättä osata päästää irti vielä kolme vuotta myöhemminkään, kun on aika juhlia lakkiaisia tai ammattiin valmistumista.
Ollaan liian kiintyneitä omaan lapseen ja unohdetaan, että vanhemmuus on vain kahdeksantoistavuotinen elämänvaihe, jonka olomuoto muuttuu vuosien varrella useita kertoja. Ensin valvotaan yökaudet parkua ja vaihdetaan paskavaippoja toivoen, ettei yrjö lennä. Vähitellen siirrytään pyyhkimisvaiheeseen ja yritetään pysyä uhmalta järjissä. Pian vessavelvollisuudet loppuvat ja lapsi aloittaa koulun. Odotellaan päivästä toiseen, millaista paskan jauhamista ilta tulee olemaan kuluneen koulupäivän osalta. Mitä opettaja on sanonut, mitä kaverit ovat sanoneet, mitä isommat ovat sanoneet ja mietitään sen perusteella, mitä oma lapsi on kertonut muille ja miten hyvin sana on lähtenyt leviämään. Välillä tulee vastaan kiusaustilanteita joko tekijänä tai uhrina ja sitten asioita selvitellään opettajan avulla, ehkä myös toisen osapuolten vanhempien ja puolustellaan omia. Tämä vaihe on niin pitkä että siihen jää helposti jumiin, eikä edes huomata siirtymistä murrosikävaiheeseen, kunnes joku muu sanoo sen ääneen, hän on kiivennyt yläasteelle.
Pitää löytää rohkeus alkaa puhumaan, finneistä, kehon muutoksista, märistä housuista ja seksistä. Halu kosketella itseään on aivan luonnollista ja fantasiat voivat olla todella sairaita, mutta ne ovat vain fantasioita. Asiat vaihtelevat vähän sen mukaan, onko nuori tyttö vai poika, mutta perusidea on sama. Pojan meisseli puetaan kumiin ja hän työntää sen tytön reiästä sisään varovasti.
Kun mittariin lopulta pyörähtää kahdeksantoista, tämä kaikki on teoriassa ohi. Nuori päättää itse omista asioistaan, eikä hänellä ole mitään velvollisuutta antaa vanhempien puheiden vaikuttaa päätöksiinsä, jos niin haluaa. Mutta monet taipuvat tahtoon silkasta velvollisuuden tunteesta ja esimerkiksi kumppanin valintaa voivat vaikeuttaa vanhempien ja isovanhempien mielipiteet. Mutta kaikki ihmiset tekevät elämässään valintoja, jotka ei vanhempia miellytä. Oli kyse kuinka pienestä asiasta tahansa, jos se on vanhempien mielestä väärin tehty, he katkeroituvat ja toivovat, että kohtalo olisi ollut parempi, vaikka näennäisesti pystyvät elämään asian kanssa. Olisivat onnellisempia, jos eivät tietäisi näistä valinnoista mitään. Viimeistään se palauttaa takaisin maan pinnalle, että muutoksen aika on koittanut. On tullut aika päästää irti.
Ehkä vanhempien pitäisi auttaa nuori oman elämän alkuun. Kerätä tälle syntymästä saakka rahaa ja sijoittaa asuntoon joko suoraan tai huolehtia, että avulla pankki myöntää lainan. Etenkin nykyaikana kun pankit alati tiukentavat lainavaatimuksia ja antavat lainalle marginaalit koneen tekemän laskelman mukaan. Heitä ei kiinnosta, vaikka asiakkaalta jäisi joka kuukausi tuhannen euron nettotulosta puolet käyttämättä.
Mihinkään muuhun rahaa ei tarvitsisi antaa muusta kuin omasta vapaasta tahdostaan ilman kenenkään painostamista. Vapaaehtoisesta rahan antamisesta ei jää kukaan mitään velkaa, pikemminkin tilaisuus voi tehdä hyödyksi käyttäjän. Alkaa liikaa laskea sen varaan, että kyllä minulla on varaa elää yli palkkatulojen, kun vanhemmat auttavat. Eivätkä liian hyväsydämiset vanhemmat saa sanotuksi ei enää sen jälkeen, kun ovat jo vaatineet nuorta muuttamaan pois. Mutta se on vain osattava tehdä, jos haluaa tuntea itsensä vapaaksi. Ihmiseksi joka on kakkunsa istunut. Paluuta entiseen ei enää ole, mutta päivä kerrallaan eteenpäin.

Joissain ammateissa julkisuus on väistämätöntä. Mm. näyttelijät, muusikot, koomikot ja poliitikot voivat tulla tutuksi vaikka televisiosta. Jokaiselle muodostuu näkemästään omanlainen käsityksensä henkilön identiteetistä, mikä saattaa kokea suorastaan järkyttävän kolauksen, jos sattuu tämän siviilissä odottamatta kohtaamaan. Positiivinen kuva voi muuntua negatiiviseksi, kun näyttelijä ei olekaan kokenut kohtaloa, johon tämän roolihahmossa on samaistuttu ja sympatisoitu. Muusikolla ei ole aikaa antaa nimikirjoitusta, koomikko ei saa vitsiä kerrotuksi, eikä poliitikolla ole aikaa keskustella.
Fani on yksinkertaisesti unohtanut, ettei idoli juuri sillä hetkellä ole töissä ja vapaa-ajalla työasioista puhuminen voi olla asia, mitä ei tahdo tehdä. Tuli mieleen vanha mainos, jossa ruokakauppiaalta tullaan kysymään uimahallissa ja elokuvateatterissa neuvoja ruuanlaiton kanssa. Tämä auttoi mielellään, mutta jos samaa menisi koettamaan oikeassa elämässä, siinä ei välttämättä tule mieleen mitään siihen tilanteeseen. Ja vaikka tulisi, voi päässä liikkua kaikenlaisia raivon tuntemuksia. Etenkin jos ollaan harrastamassa hyötyliikuntaa tai katsomassa elokuvaa. Ehkä juuri siksi vastaavassa nykypäivän mainoksessa kauppiaalle soitetaan töihin.
Kyse on hurmiosta. Kun odottamatta tapaa jonkun, jota on ihannoinut jopa vuosia ja äkkiä tämä seisoo silmien edessä. Sitä haluaa tahdosta riippumatta käyttää tilaisuuden hyödykseen ja vaihtaa muutaman sanan, vaikkei mitään järkevää tilanteessa mieleen juolahtaisikaan.
Eikä tarvitse olla edes fani. Olen itsekin joskus nähnyt julkisuuden henkilöitä ja tiedän että ensimmäinen reaktio on tuijotus. Jää miettimään, onko tuo se, keneksi häntä luulee ja tuijottaa. Sen kanssa on vain opittava elämään.
Eikä tarvitse olla edes varsinainen julkkis. Jokaisessa meissä asuu sisäinen sisäpiirijulkkis, jonka kasvot ovat samoissa ympyröissä liikkuville kanssaliikkujille tutut. Oli kyseessä sitten suurkaupunki tai pikkukylä, mikään paikka ei ole niin iso, etteivätkö samat kasvot toisinaan kävelisi vastaan jopa liian usein. Mitä tällaiset tutut tekevät kohdatessaan, katsovat ja miettivät, tuo on se keneen täällä aina törmää, kunnes kävelevät ohitse. Jotkut saattavat tervehtiä, mutta harvemmin pysähdytään juttusille, vaikka se olisi tuttu ruokakauppias.
Ja negatiivinen julkisuuskuva voi saada positiivisen käänteen, mutta se vaatii usein, että julkisuuskuvasta on muodostunut äärilaitainen. Näyttelijän roolihahmo on erittäin paha, ilkeä, tyhmä tai liian kiltti ollakseen totta. Muusikko voi herättää ennakkoluuloja ulkonäöllään, koomikko jutuillaan ja poliitikko lausunnoillaan. Tällaisia julkisuuskuvia yleensä paetaan tai mennään moittimaan sanoja säästelemättä ja mikäli tämä saa hämmennykseltään pidettyä puolustavan puheen, kertoa olevansa itsekin vain ihminen, voi siinä olla häpeässä pidättelemistä.
Mutta kaikkia ei tarvitse miellyttää. On useita julkisuuden henkilöitä, joista en itse syystä tai toisesta pidä. Mutta jos joku tulisi kadulla vastaan, en lähtisi soittamaan suuta. Ja jos tämä syystä tai toisesta tulisi sanomaan jotain minulle, voisin vain todeta: ”Anteeksi vain mutta en ole kanssasi samaa mieltä, meidän ei kannata sekaantua toisiimme”.
Pohjimmiltaan julkisuuden henkilön kohtaaminen on kuin lähestyisi baarissa naista. Koskaan et voi tietää, mitä siitä seuraa.

Noin 115000 vuotta sitten alkoi maapallolla viimeisin jääkausi. Merenpinta laski ja jopa kolme kilometriä korkeat jäätiköt peittivät alleen koko pohjoisen Euroopan suomea myöten. Yli 100000vuotta myöhemmin ilmasto alkoi lämmetä ja jäätikkö vetäytyi Grönlantiin, missä se vieläkin toistaiseksi on. Jääkautta edelsi lämmin aikakausi, jona merenpinta nousi, talvet olivat lauhoja ja vuodenaikojen vaihtelut voimakkaita. Näin on ollut ensimmäisestä jääkaudesta asti yli 2miljardia vuotta sitten.
Taannoin satoi toista vuorokautta putkeen, oli yöpakkasia ja sitten tuli helle, kun Suomessa on toukokuu puolessa välissä. Taas ollaan vähitellen menossa kohti lämmintä aikakautta. Toiset meistä suhtautuvat ilmiöön suorastaan hysteerisesti, mutta se on aivan turhaa. Ilmaston muuttuminen kun on osa luonnonmukaista kiertokulkua, jota on osattava arvostaa.
Ilmaston saastuminen on asia erikseen ja sitä voi yrittää hillitä, kunhan osaa vetää oikeasta narusta. Auton pakokaasu on yksi luonnoton saastuttaja ja rinnalle on kehitetty sähköllä ja vedyllä toimia ajoneuvoja. Toinen on ydinvoima ja sähkön tuotannossa hyödynnetään yhä enemmän tuulta ja aurinkoa, luonnon omia sääilmiöitä.
Mutta vikojakin löytyy. Sanovat että ruokavaliolla voi vaikuttaa asioihin, mutta se on asiavirhe. Kun elimistö ei saa tarpeeksi monipuolista ruokaa, se ei ymmärrä sitä ja kaasua erittyy enemmän. Ja jo vuosia on pystytty näyttämään toteen, että isot nauta- ja hevoseläimet jotka valtavina laumoina laiduntavat ympäri maailmaa, ohentavat otsonikerrosta omilla pieruillaan. Ja mistä näiden eläinten ruokavalio koostuu, ruohosta. Ei todellakaan ole loppuun asti ajateltu asioita, kun on lähdetty julkaisemaan tutkimuksia, joiden tekijät ovat asettaneet henkilökohtaiset aatteensa järjen edelle. Jokainen syö sitä mitä haluaa, eikä kenelläkään ole mitään oikeutta puuttua siihen millään verukkeella. Mutta niin kauan kuin joku meitä yrittää rajoittaa, on luvallista sanoa takaisin. Loppujen lopuksi teimme me mitä tahansa, ellei vuoren kokoinen meteoriitti ehdi ensin putoamaan alas taivaalta, on seuraava jääkausi väistämättä edessä, kuten luonto on asian tarkoittanut.

Yhä useampi avioliitto päättyy nykyään eroon. Suurin syy on se että se on tehty niin helpoksi. Hakemuksen jättämistä seuraa puolenvuoden harkinta-aika ja jos se ei riitä puhumiselle, astuu ero voimaan, mikäli jompikumpi yhä sitä haluaa. Toisen mielipiteellä ei siinä vaiheessa ole mitään merkitystä, mikä lienee aika monessa suhteessa hyvinkin arkinen asia ilman jo ilman eroja.
Toista se oli ennen. Piti ihan oikeasti olla pätevä syy, jotta käräjäoikeus suostui antamaan eron tekemättä toisen mielipiteestä merkityksetöntä. Parhaassa tapauksessa lähetettiin yksityisetsivä tarkkailemaan puolisoa, josko tämä tekisi jotain, minkä voisi oikeuden edessä vääristää aviorikoksen tunnusmerkiksi. Vaihtoehtoisesti toteutettiin aviorikos ja huolehdittiin kiinni jäämisestä. Ja kun kaiken sen vaivan jälkeen oli saatu puoliso eroon suostumaan, oli suorastaan nautinnollista pyytää tältä puolet kaikesta omaisuudesta yksityisetsivän palkan maksamiseen, kerran avioehtoa ei ollut olemassa.
Mutta tänä päivänä ei tarvitse vakuutella kuin itselleen olevansa katkera kohtalostaan olla lähtöisin köyhistä oloista ja hakea helpotusta menemällä rikkaisiin naimisiin jonkun tarpeeksi tyhmän kanssa. Sitten vain erohakemus vireille ja vaaditaan puolet omaisuudesta itselleen. Edellyttäen toki, että rikas on niin tyhmä, ettei tajua vaatia avioehtoa ehdoksi avioliitolle.
Voidaan ajatella että avioliitto on nykyaikana pelkkä rahantekoväline, eikä sillä ole mitään tekemistä aidon ja luonnollisen rakkauden kanssa. Käytetään vain röyhkeästi hyväksi heikompaa osapuolta tavalla, jota laki ei pidä rikollisena toimintana.
Onko avoliitto sitten parempi vaihtoehto? Sitä kun alitajuisesti tiedostaa, että voi milloin tahansa lähteä pois jos ei tunnu kivalta, punnitaan, kuinka tosissaan toisen kanssa todella ollaan. Lähteäkö heti ensimmäisen kriisin kohdalla vai onko valmis taistelemaan paremman huomisen puolesta.
Miten siitä sitten pitäisi taistella? Ratkommeko me kaikki asioita ihan väärällä tavalla? Sillä jonka kaveri antoi vain koska oli kaverisi, ja sekin oli hatusta vedetty kani, joka tuli ensimmäisenä mieleen. Pulassa oleva olisi voinut yhtä hyvin käyttää sen idean, joka hänelle tuli aivan hatusta mieleen, nimittäin sidonta ja piiskaus. Annetaan selkäsauna sille joka mokasi, sinulta hänelle tai häneltä sinulle. Jos sittenkin vielä tuntuu siltä että tämä oli tässä, se luultavasti oli, kunhan on ensin sulatellut asiaa kolme viikkoa.
Viimekädessä jokainen päättää itse, millainen parisuhdemuoto on sopivin ja lähtee hakemaan seuraa sen mukaisesti. Mutta liika varovaisuus ei johda mihinkään. On osattava ottaa riskejä ja tehdä uhrauksia, kun vääntää kättä oman sydämensä ja luontonsa kanssa. Samoin on tarvittaessa ymmärtää perääntyä vielä siinä vaiheessa, kun mikään ei ole mennyt liian vakavaksi. Koskaan ei voi tietää, johtaako eteneminen onneen vai ennenaikaiseen kuolemaan. Tai onko päätös perääntyä avain ikuiseen onneen uuden kanssa, vai ikuiseen yksinäisyyteen oman itsensä kanssa. Vain yksi asia on varma. Aitoa rakkautta ei rahalla saa, eikä aitoa rakkautta voi vaihtaa rahaan. Röyhkeä vaatimus on pohjimmiltaan korvausvaatimus henkisistä kärsimyksistä, kun rakkaus jonka piti olla ikuista, syystä tai toisesta kuoli. Tässä vaiheessa toinen voi pysähtyä lyömään päätä, miksi ei kosinnan sijasta aikanaan tehnyt sitä toista päätöstä. ”Ollaan vaikka ikuisesti yhdessä me kaksi tällaisina, kunhan ei mennä ikinä naimisiin”.

Kohta se alkaa, terassikausi. Terasseilla on tupakointi usein sallittu, joten en henkilökohtaisesti viihdy siellä. Eräs toinen asia sen sijaan on nykyään kiellettyä, nimittäin aurinkovarjot joissa esiintyy alkoholimainontaa. Lailla halutaan rajoittaa ihmisten alkoholinkäyttöä, ettei kukaan viaton ohikulkija tekisi mainonnan perusteella päätöstä nauttia lasillista mainostuettua, kerran hän ei ollut menossa mihinkään. Ihan kuin varjon alla istuva asiakas ei voisi johtaa samaan lopputulokseen kuin mainosvarjo. Lisäksi on käyty keskustelua ravintoloiden aukioloaikojen rajaamisesta sekä vähittäiskauppamyynnin rajoituksista niin kellonaikojen kuin myyntipaikkojen osalta.
Ja kaikki vain siksi, että jotkut kuvittelevat meidän suomalaisten juovan liikaa. Kyse ei ole liikakäytöstä, vaan väärinkäytöstä. Humalahakuinen juominen on teinien juttu, eikä alle 18vuotiailla ole lain mukaan oikeuksia nauttia lainkaan alkoholia. Mutta sellaista tapahtuu päivittäin, eikä asialle ole mitään tehtävissä. Aivan sama mitä mieltä on.
Jokainen on itse vastuussa omasta juomisestaan kohtuuden rajoissa janon sammuttamiseksi. Kaksi rankan työviikon jälkeen on sopivasti arkisena viikonloppuna. Hyvässä seurassa voi mennä enemmänkin, mutta on tunnettava rajansa. Paljonko pystyy juomaan ja välttyä aamuiselta päänsäryltä. Ei kovin montaa.
Toisinaan on kuitenkin lupa irrotella oikein kunnolla, kunhan muistaa muutaman asian. Niin kauan kun kykenee kontrolloimaan käyttäytymistään, on kohtuus vielä kaikessa. Suusta voi päästä sammakoita, jotka voivat aamulla kaduttaa, mutta ne ovat puhuttavissa halki. Sen sijaan mustaa silmää ei puhumalla paikata. Jos alkoholin käyttö aiheuttaa toistuvasti välivaltaista käytöstä, on syytä tyytyä yhteen, ellei sekin ole liikaa. Ei kukaan päätä lapsena lyövänsä toista ihmistä humalapäissään, mutta joskus niin vain tapahtuu. Kukaan ei voi tietää etukäteen, millaiseksi humala luonteen muovaa. Hiljaisista voi tulla puheliaita, rauhallista levottomia tai päinvastoin. Kaikki on kiinni alitajunnasta, josta myös kaikki näkemämme unet ovat peräisin. Ei kukaan voi päättää omista unistaan, millaisia näkee ja muistaako mitään aamulla.
Toisille juomisesta voi tulla tapa. Totutaan säännölliseen runsaaseen juomiseen ja vähitellen juominen alkaa hallita ihmistä, eikä ihminen juomista. Siitä on riippuvuuteen erittäin lyhyt matka, minkä seurauksena myös käyttäytymisen kontrolli voi kadota kokonaan. Riehutaan ilman rajoja, kunnes väsymys vie voiton, eikä päästä enää jaloilleen. Poliisi tulee ja vie putkaan selviämään.
Toiset taas juovat usein säännöllisesti, mutta eivät koskaan käyttäydy väkivaltaisesti tai koe juomista ongelmalliseksi. Päättävät jossakin kohtaa, että tältä illalta tämä oli tässä ja päätös pitää. Kotiin päästään omin jaloin, tai taksissa saadaan sanottua oikea osoite ymmärrettävästi ääneen.
Mikä sitten on liikaa yhtä iltaa kohden? Kun elimistön luontainen imeyttämiskyky ylittää fyysiset rajansa ja osa tulee oksennuksena pois. Mitä useammin näin tapahtuu, sitä enemmän on syytä huolestua riippumatta, millä tavalla käyttäytyy. On syytä päättää jo ennen ensimmäistä, monesko tulee olemaan viimeinen. Jos juo sekaisin useita eri vahvuuksia ja makeuksia, voi raja tulla vastaan yllättävän vähästä. Mutta vahinkoja sattuu, muistaapahan ensikerralla asettaa rajat itselleen paremmin. Ainoa paikka, jossa rajojen ylittämistä voidaan katsoa sormien läpi, ovat firman pikkujoulut, mutta ei mielellään sielläkään.
Ongelmia siis on, mutta yksikään niistä ei ratkea jatkuvilla kielloilla ja rajoituksilla. Se nähtiin kieltolain aikana, pontikkapannut kävivät kuumina ja käyvät vieläkin, vaikka lain kumoamisesta on kulunut jo 82vuotta. Suurin osa suomalaisista osaa hallita juomistaan, vaikka eivät itse sitä välttämättä tiedosta. Alkoholistit ovat vähemmistöryhmä, mutta jonkun mielestä niitä on vain liikaa. Jälleen kerran vähemmistöjen ongelmiin halutaan puuttua niin rajusti, että me enemmistöt olemme kuin metsä. Kukaan ei huomaa, kun edessä on niin kamalasti puita.