Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Sanotaan että tieto lisää tuskaa. Ja onhan se ainakin osittain totta. Voiko päivä alkaa paremmin, kun herää aamulla omia aikojaan potkimaan kukkoa ylös, hakee luukusta lehden ja silmäilee etusivun uutisviitteet. Guggenhein-hanke saanut uuden puoltajan, ensihoitajia ryöstetään työssä, poliiseja epäillään virkarikoksista, keskosten määrä kasvussa, pelastusopisto säästöjen uhri ja vauvojen suuhun tulossa älytutti. Tällaisia uutisia on kävellyt vastaan tällä viikolla. Vaikka kaikki tällä kertaa unohtuivat ennen kuin edes tajusi koko uutisen olemassa oloa, ne eivät anna syitä hymyilyyn. Oli syynä sitten nähty turhuus, järkyttävyys, järjettömyys tai jokin muu seikka.

Joidenkin mielestä kaikesta pitää voida puhua. Kaikkeen tottuu kun tarpeeksi sattuu. Ei se aina mene niin. Toiset meistä ovat niin herkkiä, etteivät pysty ymmärtämään mitä tahansa, vaikka asiasta laadittaisi kirjallinen selostus viimeistä yksityiskohtaa myöten. Taiteilijalle yksikin virhe voi pilata koko tuotoksen. Yksikin virhe voi pilata työuran, riistää vapauden ja kaataa parisuhteen joko orastavassa alussa tai vuosien jälkeen, kun alkoi vähitellen tuntua, että tuntisi toisen kokonaan. Kaikki hyvä mikä oli vasta edessä tai kaikki hyvä mikä on jo koettu menettää merkityksensä kuin ravintola-annos, josta löytyy hius. Kuin lapsi ärräterapiassa, toiset eivät koskaan opi. Mutta ei se tee heistä epänormaaleja, paitsi puheterapeutin mielestä.

Vaikka alitajunta pyrkii luonnostaan hylkimään ahdistavia ajatuksia, se ei aina riitä. On haalittava iloisia ajatuksia, jotka saavat hymyilemään ja nauramaan, mutta niitä pitää voida hallita. Päätettävä ettei anna väärien ajatusten masentaa mitenkään. Luovuudesta voi olla suuri apu, kun löytää oikean tavan purkaa patoumia. Se tekee sinusta vahvemman. Vaikka ketään ei koskaan kiinnostaisi mitä teet ja miksi, ei pidä antaa periksi.

Jokainen on varmasti joskus saanut kuulla jotain sellaista mitä ei missään tapauksessa olisi halunnut tietää. Oli herkkä tai ei. Ei edes sen jälkeen kun on käsitellyt asian ja oppinut elämään tiedon kanssa. Jokainen on joskus sanonut jotain, mikä myöhemmin kaduttaa. Saa ajattelemaan, ettei missään tapauksessa olisi pitänyt sanoa sitä. Oppii elämään sanomisensa kanssa, mutta sitä ei unohda koskaan. Ei vaikka sanat eivät tappaneet ketään. Toimiiko ihmispsykologia todella näin? Kaikki mikä pitää salata, on häpeäksi. Kaikki mikä on häpeäksi, on väärin. Ei pitäisi olla.

Jos jokin tekee sinut onnelliseksi, miksi kertoa ihmiselle, joka ei ymmärrä, koska tilanne on hänelle vieras. Vaikka hän kuinka varautuisi kaikkeen, pahimpaankin omasta mielestään, jotain jää aina pois välistä. Kun tyttö kertoo olevansa raskaana tai poika että hänestä on tulossa isä, mitä vanhemmat sanovat: ”Mitä sinä olet mennyt tekemään?” Kyllä he sen tietävät, mutta eivät halua kuvitella. Ei vain teinien tapauksessa, myös aikuisten kohdalla vauvauutiset viimeistään paljastavat, että on ollut sisäkkäin toisen kanssa. Puhutaan lähinnä tapauksista, joissa vanhemmat eivät ole hyväksyneet puolisoa ja toivovat leikin loppuvan lyhyeen. Voi olla että puoliso on hyväksytty, mutta vauvauutiset eivät miellytä. Vauvauutisten puute tai uutinen halusta olla hankkimatta voivat järkyttää yhtä lailla. Kuten uutinen halusta elää koko elämänsä joko yksin itsensä kanssa tai ilman suuria sitoumuksia irtosuhteissa. Myös erotilanteet ovat usein pommi, vaikka päätös olisi yhteinen. Ei vain vanhemmille ja muille lähisukulaisille, myös kaveripiireissä asiassa kuin asiassa.

Ei tarvitse olla ihmissuhteesta kyse, rakkaudesta toiseen tai yksin itseensä. Työkuviot voivat aiheuttaa suorastaan pakokauhua, jos se ei vastaa koulutusta tai on hankittu ilman koulutusta ja mieli mielii jäädä. Ei halua kouluttaa itseään kohti kuusen latvaa, josta voi päästä vain kohti katajaa. Sama koskee ”vääriä” uravalintoja koulutuksen kera. Nainen automekaanikkona tai mies parturi-kampaajana. Kyllä aivan tavallinen heterokin pystyy sellaisiin valintoihin. Ei hänen tarvitse ymmärtää sitä edes itse. Vielä vähemmän kenenkään muun tarvitsee ymmärtää mistään mitään. Parisuhteessa, työsuhteessa ja naapurisuhteessa sovun eteen on joskus tehtävä uhrauksia tai etsittävä uusi alku. Mutta jos olet onnellinen, ole hiljaa!

Ydinvoiman käyttö sähkön tuotannossa on aina jakanut kansat kahtia. Ei tarvitse olla Vihreän liiton kannattaja voidakseen sanoa, EI. Sen kertoo jo hallituksen äänestystulos 10-7. Seitsemästä eistä vain kaksi tuli vihreiltä. Kymmenellä äänellä hallitus siis päätti antaa vihreille kenkää päättämällä, että viiden vuoden takaisista kahdesta ydinvoimaluvasta ainakin toinen pääsee uudelleen eduskunnan äänestettäväksi, myönnetäänkö sitä sittenkään.

Olkiluoto kolmosta on rakennettu kohta kymmenen vuotta. Oli erittäin pahasti kesken kun 2009 päätettiin alustavasti rakentaa vielä lisää. Ei mennyt montaa vuotta, niin Kreikalle alettiin myöntää tukipaketteja toistensa perään ennen kuin edellisestä oli tullut senttiäkään takaisin edes kauppatavarana. Irlanti ja Portugali pääsivät omilleen yhdellä ainoalla. Jos kaikki raha mikä Olkiluoto kolmeen ja Eurooppaan on suomesta lähtenyt, olisi laitettu uusiutuvan energian puolesta, sitä olisi jo, eikä tarvitsisi elää jatkuvassa pelossa. Tsernobyl 1986 ei opettanut mitään. Fukusima 2011 ei opettanut mitään ainakaan suomalaiselle politiikalle. Onko vika vain tässä kansanluonteessa, vai yleensä ihmisluonteessa? Ei koskaan osata arvioida riskejä oikein. Sitä joko vähätellään tai liioitellaan yli järjen. 2009 Meksikosta vyöryi sikainfluenssa, ja maailma pelästyi kuollakseen, koska niin moni kuoli. Alkoi hädässä kehittää rokotetta ja kuvitteli kehittäneensä turvallisen sellaisen. Ja kuinka siinä kävi, Suomessa yli 200 lasta sairastui narkolepsiaan. Ei tauti mikään uusi tuttavuus täällä ollut, mutta harvinainen ja siksi vähäpuheinen. Voi olla että sairastuneista moni olisi sairastunut lopulta myös ilman rokotetta, koska heillä oli luonnostaan korkeampi riski, jota rokote vain lisäsi. Mutta moni olisi myös välttynyt sairastumiselta korkeammasta riskistä huolimatta. Jyviä ja akanoita ei kuitenkaan voi seuloa ja kaikki korvauksia saaneet ansaitsivat ne, joita valtio pihtasi viimeiseen asti. THL:n arviointivirhe tuli kalliiksi ja aivan turhan takia. Ja mistä me voimme tietää, mitä muuta rokote aiheutti. Narkolepsia puhututti vain sen harvinaisuuden ja vaikeuden takia.

Voiko koko narkolepsian olemassaolo selittyä radioaktiivisella säteilyllä? Tiedämme vain että säteily voi vaurioittaa aivoja, soluja ja geenejä. Lisää syöpäriskiä ja voi aiheuttaa sikiön alkeellisessa kehitysvaiheessa vääristymiä, joita ei aina pysty havaitsemaan silmillä ja lapsi todetaan syntyessä terveeksi. Vasta kun tämä kasvaa, mutta kehityksessä ilmenee outoja tai hyvin outoja piirteitä, alkavat kellot soittaa, että kaikki ei ole luonnollista. Voihan uraani säteillä luonnostaankin maaperässä, mutta se ei johdu ihmisestä. Tsernobylin aikana tuulet olivat sen verran suotuisat, että Suomi sai vain vähän laskeumia, mutta niitä mitataan vielä tänäkin päivänä. Meille ne ovat ehkä vaarattomia, mutta entä tulevat sukupolvet, jos joku vielä uskaltaa lisääntyä. Entä kuinka moni rokotteen ottanut ja sairastumatta jäänyt saa taudin riesakseen omalle lapselleen. Sitä ei toivo kenellekään.

Oli uutinen jäte-energiasta. Ihmisten sekajätteet poltetaan energiaksi. Siinä yksi loistava uusi tapa tuottaa energiaa. Loistava keksintö, mutta yksi vielä uupuu. Tapa tuottaa keino-otsonia, jolla paikata se ilmakehän aukko.

Siinä on paljon rahaa, lähde pelaamaan. Voit saada paljon enemmän. Tai hävitä vielä enemmän! Peliriippuvuutta on alettu kampanjoida jo TV-mainoksilla ja syystä. Se todella on suuri ongelma niille, jotka eivät sitä hallitse. Näkevät vain sen puolen, että voi voittaa, eikä häviäminen ole vaihtoehto. Kun häviää, siirtyy haave voitosta tulevaisuuteen ja osaa myöntää sen erän tappion. Kyse on nimenomaan laillisesta palaamisesta. Mitä enemmän pelaat, sitä enemmän voit hävitä. Mitä vähemmän pelaat, sitä vähemmän voit voittaa. Sama pätee pankkisijoittamisessa. Ilman riskiä ei tule tulosta. Riskitön sijoittelu on turhaa ilman suuria summia. Pitää suunnitella etukäteen, miten sijoittaa. Miten suuren summan on valmis menettämään, jos huonosti käy. Yksi lottorivi joka viikko on pieni sijoitus pelaamiseen, mutta vuodessa suuri. Et välttämättä voita mitään kertaakaan, mutta ei sillä talousahdinkoon voi ajautua. Pankkisijoitukset ovat suurempia summia ja perustuvat usein ylimääräiselle rahalle. Satanen on pieni summa hävitä, jos se on vara sijoittaa. Se on tavallaan harrastus. Lotto kerran viikossa, sijoitus kerran vuodessa. Bonus on, että jotain voi saada takaisin.

Meistä jokainen tarvitsee ruokaa ja sijoittaa siihen satasen kaksi joka kuukausi. Opiskelijat voivat tinkiä siitäkin. Välillä on investoitava esimerkiksi vaatteisiin, kodinkone voi mennä rikki, joskus on hyvä siivota, kaikki lääkärit eivät ole ilmaisia. Harrastukset vievät rahaa, muutkin kuin rahapelit. Mutta liian moni sijoittaa ylimääräiset varansa muualle. Ei edes pankkiin kasvamaan korkoa, eikä sitä voida pitää riskittömänä sijoittamisena. Mitään ei saa takaisin, bonuksena toimii paha mieli. Yleisin kohde on tupakkatuotteet. Se voi niellä kuukaudessa enemmän rahaa kuin ruokaostot, eivätkä keuhkot ainakaan kiitä tervasta tai puoliso pahasta hajusta riippumatta päästä. Lapset saavat elinikäiset traumat, kun pitää elää köyhyydessä, mikä olisi voitu estää savuttomuudella.

Sitäkin kalliimpaa on upottaa ihoonsa tatuointeja ja lävistyksiä. Ei niinkään aatteen takia, vaan lumeellisen rumuuden tähden halutaan pilata ihon luontaisuus peruuttamattomasti. Riskinä häärii tulehdus ja jotain voi aina mennä pieleen. Tosi TV rumista tatuoinneista on löytänyt tiensä suomeen. Pelkät mainoskuvat riittivät puhumaan puolestaan, miten huonosti voi käydä, vaikka tulehdusta ei tulisikaan. Jos kirjoittaa ihoon kiinaa, ei voi tietää, mitä siinä lukee. Kunnes kiinalainen nauraa sinulle. Eivätkä kuvat välttämättä miellytä kaikkia. Ne voivat olla avain intohimon välittömään kuolemaan, kun kaikki on riisuttu ja paljastettu alaston totuus. Vai pitäisikö sanoa alaston valhe.

Alastoman valheen piiriin kuuluvat myös kirurgiset toimenpiteet, joissa kehoon tehdään tuottamuksellisia muutoksia, jotka eivät luonnostaan pyri palautumaan takaisin ennalleen. Ne vasta rahaa syövätkin. Ei riitä kuukauden ylijäämät, voi joutua säästämään vuosia ja lopputulos kaikkea paitsi miellyttävä. Oppiiko sitä pitämään itsestään yhtään enempää jälkeen kuin ennenkään? Alkaako päätös kaduttaa ja ainoaksi tavaksi päästä elämässä eteenpäin on vakuutella itselleen, että kannatti. Se ja elimistön luontainen tapa hylkiä uusia vieraita kudoksia voivat johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, kuten Michael Jackson. Mutta hänellä olikin liikaa rahaa. Taviksilla sen sijaan on liikaa ulkonäköpaineita ja mahdollisesti mielenterveysongelmia. Kuvitellaan, että rahalla voi saada ihan mitä vain. Ei voi. Rakkautta ei voi ostaa, vaikka kyse olisi itsensä rakastamisesta. Syntyy riippuvuus siihen, että näkee itsensä rumana ja haluaa jatkuvasti muuttaa jotain. Rahaa alkaa kulua kerta kerralta enemmän ja hallinta karkaa käsistä. Ja mitä vanhemmat silloin ajattelevat. He eivät voi estää aikuista tekemästä valintoja, mutta heidän ei tarvitse niitä hyväksyä. Osoittaa vain ovea, että tuosta pääsee vain yhteen suuntaan, ulos. Olikohan se joku viidakon tähtönen, jolle isä oli ostanut 18vuotissyntymäpäivälahjaksi silikonit. Ei tainnut järki pakottaa kummankaan päätä.

Jos 18vuotiaana aloittaa kehonsa tatuoimisen ja photoksaamisen, on kolmenkymppisenä tullut käytettyä niin paljon rahaa, että sillä olisi saanut hankituksi asunnon ilman pankin apua. Etenkin jos tupakoi. Onhan asuntokauppakin iso päätös ja täynnä riskejä, mutta sentään ikioma koti, josta voi tehdä näköisensä. Kun vanhat seinät alkavat ahdistaa, voi remontoida ne uusiksi, ellei kaikki rahat ole menneet itsensä rumentamiseksi. Hyvällä tuurilla vuosia jatkunut riskisijoittaminen on tuottanut voittoa ja voi vaikka matkustella. Onnellisuus ei ole kiinni siitä, mitä näkee peilistä. Vaan kaikesta siitä mitä näkee ympärillään ilman peiliä.

Olen aiemmin puhunut siitä, miten julkisuus voi olla työn puolesta väistämätöntä. Se on vain työtä, eikä kuulu yksityisyyteen mitenkään. Mutta näin ei valitettavasti ole. Kun meitä ihmisiä on niin paljon, pitää töitä olla paljon. Mutta onko se oikein että työkseen stalkkeroidaan julkkiksia kameran kanssa tai muuten vain seurataan heidän tekemisiään ja parhaat palat pääsevät lehteen juoruna ja hyvin vääristeltynä. Riippuu siitä millainen näkemys toimittajalla asiasta on. Vaikka hän saisi mahdollisuuden haastatella henkilöä, lisää silti sekaan jotain omaa ja soppa on valmis.

Vai onko kyse ainoastaan lukijoiden kyvystä olla realistisia. Ymmärrä että lööppien hehkuttamat sekoilut ovat tekijän omia asioita. Jos tapaukseen liittyy useita, heidän keskinäisiä asioitaan. Rikosasioista vastaa poliisi. Eivät kunnes joutuvat itse samaan asemaan omassa sisäpiirissään. Tulee vähän sekoiltua kännissä, joku tuttu näkee ja kertoo eteenpäin. Lisää siihen omia näkemyksiään näkemästään ja vähitellen totuus vääristyy. Eikä sosiaalinen media ainakaan vaikeuta tiedon leviämistä. Näissä tapauksissa saa harvemmin herjaavaa palautetta päin naamaa, mutta jos media on kiinnostunut tekemisistäsi, voi tilanne olla toinen. Se ei tarvitse sanoja, pelkkä katse voi riittää.

Tällä viikolla Tauski pääsi jälleen uutisiin vain siksi, että oli vieraana radio rockin aamussa. Ei missään tapauksessa ole oikein, jos hän on ollut naisia kohtaan väkivaltainen. Mutta ei ole sekään, että mollataan siitä kokoajan. Ilmeisesti toimittajat eivät pidä hänen musiikistaan. En tiedä, koska olen kuullut pelkkiä parodiaversioita. Politiikan puolella perussuomalaiset ovat jatkuvasti lööpeissä tekemisistään ja sanomisistaan. Eikö media olekaan puolueeton? Pitääkö yhden ihmisen ylilyönnit kaataa koko puolueen niskaan? Kyllä vihreän liiton edustajat saavat ajaa ylinopeutta ja tehdä pimeitä oviremontteja, mutta perussuomalaisia kielletään puhumasta totta. Eihän kyse ole muusta kuin vääristä sanavalinnoista, ehkä.

Ja sitten ovat julkkikset, jotka elävät lehtijutuilla. Myyvät kuvia itsestään ja ilmiantavat itse itsensä omista sekoiluistaan. Ja silti toimittaja vetää pidemmän korren, vääristelee totuutta. Toiset eivät tahtoisi antaa haastatteluja, mutta tulot ovat pienet. Kaikki raha mikä tarjotaan, on parempi ottaa vastaan. Jos käytöksesi on toimittajan mielestä vääränlaista, hän purkaa sydämensä erillisessä jutussa. Big brother alkoi tänä syksynä Suomessa jo kymmenennen kerran. Sehän suorastaan ruokkii nälkäisiä hyeenoja, kun vanhoista naamoista ei saa enää mitään irti. Kun on erityksessä muusta maailmasta, on hyvin aikaa etsiä tietoja tavikseutensa menettäneistä vapaaehtoisista. Ei sekään ole oikein että kaivellaan ihmisten menneisyyttä. Revitään auki kaikki vanhat haavat joiden parantumiseen ei luontainen suorituskyky riittänyt. Tarvittiin lääketieteellistä terapiaa, eikä siitäkään ollut mitään hyötyä. Vain suomalainen sisu auttoi lopulta ja elämä sai jatkua.

Millaiset ihmiset lähtevät tekemään sellaista työtä, jossa kiusataan ihmisiä. Tv-kanava Fox on näyttänyt Seiska news -ohjelmaa, Seiska-lehden juttuja uutisten muodossa. Kun sitä katsoi, menivät uutiset kokonaan ohi, kun alkoi miettiä, mitä aineita toimittajat ovat kiskoneet. He olivat hyvin sekavia kuin psykoosissa. Pakkomielle kertoa kaikille, että julkkiksetkin ovat vain ihmisiä. Tekevät vapaa-ajallaan asioita, joita me kaikki teemme. Viihteellä samoja mokia mitä me kaikki voisimme tehdä.

Tällä viikolla Iltasanomat on julkaissut juttuja koulukiusatuista. Miten uskottavaa se on kun toisinaan sama lehti julkaisee uutisia, joita voidaan pitää kiusaamisena. Tietenkin jos uutisen kohde itse sen kokee niin. Toisilla on parempi huumorintaju kuin toisilla riippumatta siitä onko lukija vai uutisankan uhri. Riippumatta siitä onko joutunut hyeenojen hampaisiin valtakunnallisella lehtijutulla vai oman kaupungin sisäpiireissä, voi lohduttaa itseään hyvin yksinkertaisella ajatuksella. Pitäkää vain pilkkananne, naurakaa selkäni takana. Jos se ei riitä, sylkekää vasten kasvojani, jos se todella tekee teistä onnellisempia. Mutta turha odottaa minulta samaa, jos tilanne olisi toisinpäin.