Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Sanotaan että ihminen laumaeläin. Laumasta tulee ensimmäisenä mieleen todella suuri määrä, mutta kolme riittää. Siinä mielessä ihmisen vertaaminen laumaeläimeen on todella mielenkiintoinen yhtälö. Suomessa meitä on yhteiskunnassa yli 5miljoona, mikä vastaa kolmea antilooppilaumaa Afrikan savannilla. Mutta yksilöinä me saatamme olla jakautuneina niinkin pieniin ryhmiin kuin kolmen porukkaan, mikä vastaa yhtä antilooppeja metsästävää petoeläinlaumaa.

Riippumatta lauman koosta, on paikka ansaittava jotenkin. Samalla lailla paikan voi menettää, jos käyttäytyy vastoin asemaansa ja lauman hallitseva johtaja sinut haluaa sinut häätää. Laumanjohtajan paikka taistelussa reviiristä ja lisääntymisoikeudesta on haluttu ja kaikki tavoittelevat sitä. Hallitsija joutuu puolustamaan asemaansa jatkuvasti. Taitelut voivat olla todella raakoja, lajista riippuen voidaan taistella kuolemaan asti. Yksi päivä voi olla vanhalle hallitsijalle voitokas, seuraava voi tuoda tappion tullessaan.

Nykymuotoisessa ihmisyhteiskunnassa taistelu vallasta on enemmän demokraattista vaalitaistelua, jossa urokset ja naaraat taistelevat keskenään. Lisääntymisoikeustaistelussa uroksella vastassa on vain naaras, johon pitäisi tehdä vaikutus jollain muulla tavalla kuin osoittaa vahvuutensa ajamalla muut urokset voimalla pois. Sellaisia taisteluja näkee vain baarissa, kun veressä on niin paljon alkoholia, että mielitään oikeutta pelkkään nautintoon ja taistelu on ohi, kun poliisi tulee viemään voittajan yöksi putkaan nauttimaan ankeudesta.

Niin sanotuissa yhteisölaumoissa on monia sääntöjä, jotka kieltävät monia henkisen sodan muotoja, mutta se on läsnä koko ajan. Ei tarvitse ajatella, niin mieli voi käydä taistelua muita vastaan. Jokainen haluaa olla ainakin oman itsensä johtaja. Istuvaa ei tuosta vain voi syrjäyttää, mutta hänen ammattitaitonsa ja tapansa johtaa ovat usein alaisten silmissä huonoja. Eikä tarvitse olla varsinaisesti johtaja, että koettaa käyttäytyä kuin johtaja. Määräillä muita tekemään niin kuin itse haluaisi asioiden tapahtuvan, eikä koskaan myönnä olevansa väärässä. Sellaiset luonteet eivät laumassa pärjää, mutta heillä on taito pitää luonnevika piilossa taitojensa alla. Ja olla mukava kaveri silloin, kun johtaja on paikalla. Mutta kun selkä kääntyy, kaikki omat säännöt astuvat saman tien voimaan. Ja kun heitä vastaan koettaa hyökätä, se kääntyy sinua itseäsi vastaan ja saat potkut asiattoman käytöksen takia. Vaikkei laumalla olisi nimettyä johtajaa, joku pätee aina.

Helsingissä näyttäytyi samaan aikaan kaksi vähän suurempaa laumaa, joista toiset halusivat sulkea auki olevat rajat taatakseen, että naaraat saavat olla turvassa luonnotonta nautintoa janoavilta uroksilta. Samaan aikaan uutisoidaan että turvapaikanhakijoita ahdistellaan. Toinen lauma taas halusi katupartiot pois kaduilta, koska ne ovat tulleet tänne, vaikkei kukaan ole pyytänyt. Eihän turvapaikanhakijoitakaan ole kukaan pyytänyt tulemaan ja silti ne tulivat. Aidossa hädässä olevien maine on pilalla näiden lakia rikkovien tapausten toiminnasta. Mutta kun puhutaan katupartioista, olen henkilökohtaisesti kuullut vain yhdestä pellepartiosta, jonka voidaan katsoa syyllistyneen katupartion tahalliseen ärsyttämiseen. Vaikkei ärsyttäminen ole rikos, se voi johtaa lievään pahoinpitelyyn ja on ihan kokonaan pellen oma vika.

Toisin sanoen jos joku haluaa että suomen yhteiskunta toivottaa hänet tervetulleeksi tähän suureen laumaan tai joku pienempi porukka hyväksyy osaksi sakkia, ei lain rikkominen ole oikea keino lunastaa passia. Viattomat saavat kärsiä ja potkut asiattoman käytöksen takia. Oli kyse mistä tahansa ja mitä kukin yrittää, ongelma ei taida ratketa ikinä. On puhdasta sattumankauppaa, milloin voittaa oikeus ja milloin ei.

Rajat ovat olleet osa meidän jokaisen elämää niin kauan kuin emme ehkä itse muista. Lapsen ei tarvitse kuin oppia kävelemään ja puhumaan, niin aletaan kieltää asioita, kunhan ensin on tehty tai sanottu jotain mitä ei olisi saanut. Ei kukaan voi varautua, mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä kokemus todellakaan tuo lisää varmuutta.

Toista se on teinin kanssa. Huoltajalla voi olla jokin käsitys siitä mitä teini mahdollisesti omalla ajallaan tekee yksin kaksin tai ryhmässä, koska muistaa itsensä siltä iältä. Asioista puhutaan ja rajoja asetetaan esimerkiksi kotiintuloajoissa, mutta kiinnipitäminen on ikuinen ongelma. Aina vain tapahtuu jotain mikä saa myöhästymään vähintään muutamalla minuutilla. Toisaalta jos ehtiminen on minuuteista kiinni, on kelloa tuijotettu viimeiset puoli tuntia ja katseella vaaditaan selitystä, miksi meni näin viime tippaan. Vaikka rajasta on yhdessä sovittu, sen lähellä on aina kuin olisi yli.

Sama koskee rajoja jotka on asetettu itse itselleen. Kovilla pakkasilla moni asettaa rajoja sille, kuinka kylmä on liian kylmä. Ja kun lukemat ovat rajalla plus miinus yksi, se on painajainen. Miksi ei voi olla selkeästi alle tai reilusti yli, niin olisi helpompaa tehdä päätöksiä, kun ulos on pakko mennä. Untuvatakissa ei pyöräillessä palele, mutta alle kahdessakymmenessä asteessa siellä tulee hiki. Ja aina on se mahdollisuus että lauhtuu tai kiristyy muutaman asteen ja sitten ollaan rajan väärällä puolella väärin varustein. Sama koskee perinteisempiä talvilajeja, mutta mittaria tuijottamalla sitä helposti unohtaa, että tuuli voi lisätä purevuuden tuntua jopa kymmenellä asteella ja järvellä tuulee aina. Sitä helposti unohtaa että Lapissa muun Suomen kaksikymmentä on kolmekymmentä tai enemmän. Ja pahin vilustuttaja on paikallaan olo.

Johtuneeko talouspakotteista vai jostain muusta että Suomen ja Venäjän välisellä rajalla ei ole ollut viimeaikoina ainakaan niin paljon ruuhkaa, että uutiskynnys olisi ylittynyt. Sen sijaan kuolemanrajan yli on viimeisten viikkojen aikana mennyt paljon porukkaa, jotka ovat uutisiin päässeet ja aivan yllättäen. Raja jonka läheisyyttä moni suorastaan pelkää, mutta jos alkaa miettiä, saattaa yllättyä kuinka usein on saattanut lähellä käydä. Ei tarvitse olla sairas tai joutua sairaalaan, mutta läheltä piti. Jos kuitenkin sairaalareissu tulee, voidaan sinun todeta olleen hetken kliinisesti kuollut, mutta sillä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Voi olla hyvin vaikea kuvitella että on käynyt kuoleman rajan takana, koska ei ole. Siihen pätevät samat säännöt kuin valtion rajoihin. Välissä on vyöhyke joka ei kuulu kummallekaan. Sama kokemus voi tulla korkeassa kuumeessa, mutta jää helpommin muistiin, eikä osaa ymmärtää.

Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta kuin unista, joita jokainen meistä näkee öisin. Mutta jos nukumme tarpeeksi sikeästi, emme muista sitä. Jos muistamme, jokainen kyllä tietää itse parhaiten tai sitten ei. Jokainen on varmasti saanut joskus outoja muistikuvia jostain mikä tuntuu tapahtuneen ihan hiljattain, mutta kun alkaa miettiä milloin, ei tunnu sopivan mihinkään. Kyse voi olla unesta, jota ei heti herätessään muistanut. Sama toimii toisinpäin. Tiedostaa olevansa hereillä, mutta alitajunta saa jo unen päästä kiinni korostaen yksittäisiä ajatuksia. Silloin ei nuku eikä valvo, vaan seisoo rajalla. Ero on siinä, että unimaailmasta pääsee aina takaisin, vaikka siellä kuolisi. Se on ehkä painajaisista kaikkein pahin ja vie ajatuksia itseensä myös valveilla ollessaan, oliko se enne. Onhan se totta, että jokainen kuolee joskus, mutta jos pelolle antaa liikaa valtaa, se alkaa hallita sinua.

Alitajunta on niin ihmeellinen että sitä ei pidä ihmetellä liikaa, miksi se juuri sinä yönä mietti kuolemaa ja sai muuntamaan uneksi. Saattaahan sitä valvoessaankin omistaa joskus ajatuksia kuolemalle niin, ettei sitä välttämättä edes huomaa. Etenkin jos ottaa vakuutuksen odottamattoman kuoleman varalle. Pitää päättää, kuka saa rahat. Testamentti pitää tehdä silloin kun vielä voi ja varmasti jokaisella on mielipide siitä, haudataanko ruumis vai poltetaanko se ja haluaako siihen mitään siunauksia. Kun nämä asiat on eläessään muistanut, on hyvä syy tulla kummittelemaan. Ruumista myöten kuolleen henkilökohtaiseen omaisuuteen pätevät samat säännöt kuin elävän. Sille ei tehdä mitään sellaista, mihin ei ole lupaa saanut. Jos ei sano mitään kenellekään, niin väärä menettelytapa on oma moka. Raja menee siinä, että vainaja viimeisenä tahtonaan tahtoo vaikuttaa muiden ihmisten tekemisiin asioissa, jotka eläessäänkään eivät kuuluneet hänelle millään tavalla.

Päättynyt vuosi oli sään puolesta ennätyksellisen lämmin kuukaudesta toiseen. Kun olisi pitänyt olla kylmä, oli lämmin ja toisinpäin. Kesäkuu ja heinäkuu vuoden keskellä olivat ennätyskylmiä ja sateisia. Juuri silloin kun sitä vähiten kaipasi. Elokuun helteet olivat laiha lohtu, mutta varmasti joku nautti niistäkin. Se kuvaa vuotta 2015 todella hyvin, vaikkei säätä olisi ollut lainkaan.

Heti tammikuussa sadattuhannet suomalaiset kokoontuivat omiin olohuoneisiinsa ihmettelemään pois potkittujen putousnäyttelijöiden uutta ohjelmaa Kingiä. Jo nimellään se latasi paljon suuria odotuksia, mutta oli paljon suurempi floppi kuin Pertti Kurikan nimipäivät ja tuotti enemmän pettymyksiä kuin ensitreffit alttarilla ja alasti yhteensä.

Muttei läheskään yhtä paljon kuin kevään eduskuntavaalit. Hallituksen muodostaminen ei ollut tällä kertaa mikään ongelma, vaan ne alkoivat vasta sen jälkeen. Ei ollut mikään yllätys, että uusi hallitus joutui hyväksymään Kreikan uuden tukipaketin kokoonpanosta riippumatta. Rahat saatuaan mediaa kiinnosti vielä hetken näyttää uutiskuvia kreikkalaisten köyhyydestä, kunnes sekin hukkui pakolaisvirtaan.

Ympäri Suomen perustettiin lukuisia vastaanottokeskuksia vastoin kuntien asukkaiden ja osin myös hallitusten mielipidettä ja huonosti kävi. Tapahtui lukuisia raiskauksia ja kiinni saadut syylliset ovat yhä täällä. Tämän kaiken seurauksena moni suomalainen joutui tekemisiin poliisin kanssa ja sai merkinnän rikosrekisteriin laittomasta toiminnasta oman maan kansalaisten yleisen turvallisuuden hyväksi tai toimintakyvyttömän politiikan vastustamiseksi. Taas yksi ympyrä sulkeutui kiertämään samaa kehää vailla mahdollisuutta pysähtyä. Miten Paavo Väyrynen aikoinaan vastusti EU:hun liittymistä ja istuu nyt unionin parlamentissa vaatimassa suomelle eroa pelkästään yhteisvaluutasta kansanäänestyksen kautta. Jos äänestys tulisi, ei kansanmielipiteellä taida olla merkitystä, jos ei ole sama kuin eduskunnalla. Onhan kyse sentään politiikan ja talouden tulevaisuudesta.

Syksyn suuri leikkauslista sai keväällä yhteiskuntasopimuksen kaataneet järjestöjohtajat varpailleen ja Suomi pysähtyi. Yksi kätilö lähetti pääministerille terveisiä ja listaa muutettiin. Ja yksi Tynkkynen lähetti Soinille terveisiä ja sai potkut puolueesta. Tämän jälkeen hän sai kutsun Triplaan hankaloittamaan vähän lisää muiden tekemisiä. Neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta alkoivat uudelleen, kaatuivat uudelleen ja järjestöjohtajat saivat kutsun linnaan kättelemään tasavallan presidenttiä. Oli aika hankalaa katsottavaa.

Loppuhuipennus oli SDP:n nousi gallupien ykköseksi. Heidän avullaanko ne rajat saataisi pakolaisilta pysyvästi kiinni ja rahahanat Euromaihin. Onko puheenjohtaja Antti Sinne hallituksen puuttuva ässä? Herttaässä, mikään ei elä ilman sydäntä. Sipilä on risti, kun sillä on ne omat vakaumuksensa. Soini on pata, kun sillä on ne omat lempiruokansa. Ja Stubb on ruutu, kun sillä on ne omat mieltymyksensä älypuhelimensa ruutuun. Englanniksi totuus ei muutu, vain asiat. Sipilä on nuija (club), vai oliko se Joonas Nordman. Soini on lapio (spade), saa jonkin verran lapioida, että lähtee kannatus nousuun. Stubb on timantti (diamond), rikkaiden asialla. Ja Hertta on edelleen sydän (heart).

Mutta varmasti jokainen löytää vuodesta 2015 hyviäkin asioita, joiden rinnalla nämä pahat tuntuvat lievemmiltä. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvää. Eikä mitään niin hyvää ettei jotain pahaa. Vuoteen 2016 voi lähteä vaikka iloitsemalla siitä ainoasta asiasta, jonka hallitus sai aivan puskista ja nopeasti vietyä läpi, eli kauppojen aukioloaikojen vapautumisen. Jos ei tule uni ennen yhtätoista, voi lähteä vaikka käymään kaupassa.

Hyvää uutta vuotta kaikille tupakoinnin lopettaneille ja kaikkea sitä mitä luonto luonnostaan sen luonnollisessa olomuodossa tarjoaa.