Aina löytyy hyviä syitä olla toista mieltä muiden kanssa. Väittää vastaan viisaalle, joka tiesi alusta asti. Mutta olisi voinut olla väärässä niin kuin maailmanlopun ennustajat ovat tähän asti aina olleet. Miksi väittää vastaan, jos ei tiedä, mikä on totuus. On vain olettamus, joka perustuu muiden puheisiin ja empatia tekee orjakseen. Ylpeys tarttuu kuin takiainen ja vain muut estävät sinua ajattelemasta itse.
Presidentinvaalit ratkesivat ensimmäisellä kierroksella, mutta alitajuinen pelko esti sanomasta ääneen ja lyömästä vetoa. Silti löytyy pettyneitä äänestäjiä, jotka nyt ovat sitä mieltä, ettei ole väliä, kuka kättelee ihmisiä seuraavat kuusi vuotta. Katsoo Linnan juhlia kavereilta salaa ja haukkuu kaiken mahdollisen seuraavana päivänä niille, jotka tekivät samoin. Ja sitten voi taas seuraavan vuoden sanoa, ettei voisi vähempää kiinnostaa seurata mitään Linnan juhlia, kunnes taas koittaa se joulukuun kuudes, eikä tullut muuta katsottavaa.
Muut ehdokkaat pitivät gallupeja ensin pilkkanaan, mutta tuloksen ratkettua olivat kuin yhtä mieltä siitä, että ne olivat alusta asti olleet yhden miehen ylivoimaa, eikä voittaminen ollut todellisuudessa mahdollista. Moni oli mukana vain puolueensa painostuksesta. Katseet jo vakavasti seuraavissa vaaleissa, vaikkei kukaan myönnä mitään. Kuusi vuotta on pitkä aika ja elämäntilanne voi muuttua niin, ettei ole aikaa lähteä presidenttikisaan, mutta kun ajatukset ovat siellä, sitä tahtomattaan järjestelee asioita niin, että se olisi mahdollista.
2012 vaalien edellä suurin puheenaihe oli 70vuotias Paavo Lipponen. Moni sanoi, että siinä iässä pitäisi olla jo eläkkeellä, eikä pyrkiä presidentiksi. Nyt kukaan ei puhunut mitään iästä kauhistellessaan 71vuotiasta Väyrystä, jota ei voi syyttää yrittämisen puutteesta, vaikka tietää totuuden. 69vuotias Niinistö sai vain onnitteluja, kun vielä siinä iässä onnistui tulemaan isäksi ja hänen haluttiin jatkavan presidenttinä 75vuotiaaksi. Ikä menetti merkityksensä, kun löytyi parempia syitä.