Nollatoleranssi

Ei taida olla enää kovin montaa paikkaa, jossa pankkikortilla maksava asiakas ei joutuisi palvelemaan itse itseään ja sirukortilla kuittaamaan ostoksensa nelinumeroisella tunnusluvulla. Jos lukua ei muista, pitää todistaa henkilöllisyytensä ja laitteesta riippuen toimenpiteen ohittaminen voi olla tehty todella vaikeaksi. Toisissa yhden napin painaminen riittää ja kassakone tulostaa kuitin, johon voi laittaa puumerkin vanhojen hyvien aikojen muistoksi ihan oikealla kynällä. Postissa sekin on viety jo sähköiseen muotoon.

Tätä perustellaan turvallisuudella, ettei asiakkaan tarvitse antaa korttia kassalle, jossa se höylätään hänen silmiensä edessä. Ravintoloissa summan pystyy tarkistamaan käteiskuitista. Olen aika usein törmännyt tilanteeseen, jossa edessä jonottavan asiakkaan tunnusluvun voisi nähdä ilman ongelmia, jos ei ymmärrä kääntää katsettaan pois. Rahan nostaminen automaatilta on tänä päivänä vielä vaarallisempaa. Voi olla asennettu vakoilulaite. Joku voi kurkkia selän takaa tai ainakin kulman takaa ja vaatia rahoja, jos sinne erehdyt.

Teon takana on yleensä ulkomaalainen rikollisliiga, mutta suomalaisiakin löytyy. Yleensä kohteena on vanhus, mutta toisille kelpaa kuka tahansa yksinäinen nostaja. Öiseen aikaan kun vanhuksia liikkuu vähemmän ja rikollisia enemmän. Suomesta harvemmin matkustetaan ulkomaille varkaisiin, mutta sieltä tullaan tänne. Täällä mielenkiinto ei keskity turisteihin, vaan maan kansalaisiin.

Onko käteisen kantaminen sitten turvallisempaa? Jos lompakkoa on pakko pitää helposti napattavassa paikassa, ei välttämättä. Varkaille helpon lompakon pitää olla rahasta tyhjä, sisältää lappu jossa kerrotaan varkauden olevan rikos. Myös ympäristön jatkuvalla tarkkailulla voi olla iso merkitys. Kaupustelija voi ilmestyä tyhjästä, antaa tavaran käteen ja vaatia siitä maksua. Tavaraa hän ei takaisin huoli. Millä maksat, jos poliisi ei satu paikalle ja lompakko sisältää vain korttikokoelman. Annat kauppiaiden seurata itseäsi suoraan poliisiaseman ovesta sisään?

Varomaton voi päästä rahoistaan yhtä lailla lomapakko- kuin tilivarkaan toimesta. Verkkopankkitunnuksia kalastellaan jatkuvasti ja hiljattain oli uutinen pyörätuolissa istuvasta vanhuksesta, jonka kotiavustaja tiesi tunnusluvun ja kavalsi rahat sivullisen avustuksella. Tämä on vain yksi esimerkki, miksi tänä päivänä ihmisiin ei voi enää luottaa. Puukko voi tulla selkään sieltä, mikä tuntui kaikkein turvallisimmalta paikalta.

Tai sitten rahansa voi menettää pelaamalla pelikoneita. Sekin onnistuu nykyään kortilla ja syöpäsäätiö kiittää kaikkia, paitsi sinua. Jotkut puhuvat jo käteisen käytöstä luopumisesta. Se voi olla jokaisen oma valinta, mutta siitä ei saa tehdä diktatuurista totuutta globaalisti. Yhtä lailla voisi luopua pankkikorteista ja kehittää joku ihan uusi maksutapa, ellei palata takaisin oravannahkoihin. Mutta aina löytyy joku kuka keksii tavan saada rahaa tai sen vastinetta haltuun lain vastaisin väärin keinoin. Tulisi keksiä tapa, jolla toisen omaisuuden luvaton haltuun ottaminen saataisi loppumaan totaalisesti. Onhan sellainen olemassa, mutta yhtä rehellisiin töihin palaavaa kohti rikosten pariin eksyy aina vähintään kolme uutta. Ja onko ihmishenki tikkarin tai tyhjän lompakon arvoinen, ellei tekijä itse sitä tahdo.