Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Viisitoista vuotta sitten The Rasmus oli sellainen The Ilmiö, ettei sitä näin jälkikäteen osaa oikein ymmärtää. Ei löydy mitään, mihin sitä voisi verrata, eikä se taida olla tarpeenkaan. Osasihan sitä arvostaa sen verran, että maailmalla menestyi, mutta siinä kaikki. Vaikka ympärillä ei suuria kohuja pyörinyt, radiosoitollinen ylitarjonta piti huolen siitä, ettei pakoon päässyt. Musiikki ei ollut tyyliltään raskasta rokkia, mutta todella raskasta kuunneltavaa se oli. Kaikki odotukset pyörivät jokaisen kappaleen kohdalla sen loppumisessa ja viimeinen kertosäe tuntui aina pidemmältä kuin muut.

Yhdeksäs Vain elämää oli avausjaksonsa osalta hyvin kyseenalainen muistutus kaikesta tästä myös siksi, ettei aiemmilla kausilla ole koskaan koettu mitään vastaavaa. The Ilmiö joka ei koskaan ole poissa ollut, mutta hiljaisuus oli nielaissut totuuden sisäänsä. Radioaalloilla ei yksinkertaisesti ole enää tilaa, kun Ilmiön roolista ovat päässeet nauttimaan suomeksi laulavat sukunimettömät naisartistit, jotka on valittu mukaan ohjelmaan yhden levyn jälkeen tulevaa toista markkinoimaan. Eihän siinä sinänsä mitään väärää ole, koska maailmaa muuttuu ja Ilmiöt sen mukana.

Ensimmäisen kauden Ilmiö nimeltä Cheek on virallisesti haudannut itsensä, mutta Ilmiö se vain jatkaa omaa olemassaoloaan muissa olomuodoissa. Se tuntuu syrjäyttäneen valtaistuimelta vuosikymmeniä dominoineen iskelmän, mutta vielä sillekin löytyy asema tästä maailmasta, vaikka käännöspainotteinen koverointi katosi Ilmiönä jo ennen kuin kuopukset olivat syntyneet. Aikaan jolloin monella oli Ilmiömäinen halu valloittaa koko maailma, mutta Suomi osoittautui lopulta paljon helpommaksi vaihtoehdoksi ja vieraalta tuntunut oma äidinkieli valikoitui vastoin unelmia laulukieleksi, jolla tuli sitten lyötyä läpi ainakin yhdellä muistettavalla kappaleella.

Millainen sitten olisi mahdollinen kymmenes juhlakausi, sillä vaihtoehtoja on edelleen liikaa. Tapani Kansa on tiettävästi ensimmäinen artisti, joka on avoimesti ollut pettynyt poisjäämisestään, mutta sitäkin suurempi rupeama vihainen siitä, että on edes kehdattu pyytää, vaikka osa on lopulta suostunut. Moni sohvakriitikko pitää ohjelmaa tylsänä siksi, ettei siinä juuri muuta tehdä kuin lauletaan niitä toisten kappaleita, mikä nimenomaan on koko ohjelman idea ja suosio on siivittänyt Ilmiötä jo yhdeksän elämän verran.

Lakkaisiko tylsyys olemasta, jos tuotantoyhtiö kehtaisi pyytää mukaan esimerkiksi Petri Nygågdia ja M.A Nummista. Omituisista sanoituksista on arvosteltu myös Herra Ylppöä ja A.W Yrjänää. Vanhempi väki huutaa iskelmää kuten Simo Silmua tai Janne Tulkkia. Yli yhden levyn yhä elossa olevista naisartisteista alkaa olla pulaa, mutta löytyy sieltä ainakin Jonna Tervomaa ja Mariska. Elli Haloonkin voisi mainita, mutta kukapa ei olisi sitä miettinyt. Siinä oli jo enemmän kuin seitsemän eli kymmenennen kauden jälkeen tauko voisi ohjelmalle hyvää. Voi vain arvailla, mitkä ovat Ilmiöt vuonna 2030-luvulla, kun ohjelma aikaisintaan palaa ruutuun tuntemattomuuden keskelle. Ketkä kaikki saavat uuden mahdollisuuden itse ja ketkä ovat paikalla pelkkinä hologrammeina.

Kolmena edellisenä kesänä sää on ollut viileä ja epävakaa. Lämpöä on vain odotettu ja toivottu, eikä sitä vain tullut. Nyt kun lämpöä on riittänyt helteeksi asti, odotukset ja toiveet ovat kääntyneet viileyden suuntaan. Jopa sateet ovat monin paikoin tervetulleita, mutta ennusteista huolimatta niitä ei koskaan tullutkaan.

Jopa kaupoista alkaa vesi loppua, eikä ensimmäisenä tule mieleen, että vettäkin voi juoda liikaa. Kun sekä sisällä että ulkona on 30astetta, kaikki maistuu niin virkistävälle, että sitä vain juo siihen tunteeseen. Kunhan on kylmää ja mielellään hiilihapollista. Vielä ei ole uutisoitu kenenkään joutuneen tiputukseen liiallisen veden juonnin takia.

Kuunpimennys on hyvin harvinainen näky Suomen kesässä ja jäi aika monelta näkemättä, kun pitkän, kuuman ja pilvettömän päivän jälkeen aurinko laski ja pilviä kohosi horisonttiin juuri sinne, minne kuu nousi. Voimaa siinä silti oli, kun sai ihmisiä liikkeelle, vaikka kaikki eivät olleet edes tietoisia siitä, mistä suunnasta sitä pitäisi etsiä. Kun kolmenkymmenen asteen helle vaihtuu yön kahdeksaantoista, tuntuu se aika kylmältä samoissa hien kastelemissa vaatteissa, eikä kärsivällisyys riitä odottamaan tuntikusia, josko ne pilvet hajoaisivat edes yhden kuvan ajaksi. Ne jotka malttoivat, saivat nähdä edes vilauksen, vaikkei se muuttanut kuvaa yhtään selkeämmäksi.

Ei yhtä selkeäksi kuin sää. Kun talvella luulimme jo päässeemme pahimmista pakkasista maaliskuun lähestyessä, tuli polaaripyörre ja piti pintansa maaliskuun yli. Kuka odotti näkevänsä ensimmäiset kesäpäivät jo toukokuussa ja saavansa niiden perään kaatamalla vettä niskaansa kesäkuussa. Nyt elämme hellekuplassa, eikä puhkeamista näy. Millainen yllätys syksy tulee kaiken tämän pyörityksen jälkeen olemaan, kun kuivuuden takia koivuissa on jo heinäkuussa keltaisia lehtiä. Havainto olisi jäänyt tekemättä, ellei kuunpimennys olisi saanut liikkeelle.

Kesä on monelle matkustelun aikaa. Lähti sitten kauas tai lähelle, vanhaan tuttuun tai uuteen tuntemattomaan jännityksestä ei koskaan pääse eroon. Ei vaikka majoittuisi lähimpään hotelliin kaupungin rajoja rikkomatta. Aina ennen lähtöä sitä tahtomattaan käy läpi tavaroita, onko kaikki varmasti pakattu ja kun lähdön hetki viimein koittaa, se mitä ei ole, sitä ei tarvita. Kunnes tajuaa puhuneensa itsensä pussiin.

Uimavarusteiden unohtuminen kotiin aurinkorantalomalla voi perillä harmittaa, jos ne oli ostettu asiakseen kyseistä matkaa varten. Taas meni rahaa hukkaan, kun piti lähteä kiertämään paikallisia kauppoja, joissa tinkimistaidon puutteet tuottivat ehdotonta ylihintaa ja myyjä taisi pahoittaa mielensä.

Kotikaupungin tutut paikat tuntuvat erilaiselta, jos niitä kiertää yhdessä kesävieraidensa kanssa. Sitä saattaa löytää itsensä jopa sellaisista paikoista, joissa muuten tulee käytyä harvoin tai ei ollenkaan. Sanonta olla kuin kotonaan on pelkkä kohteliaisuus, sillä vierailla on vaikutusta. Vai onko älyteknologia sittenkin pudottanut pohjan. Ei kukaan kehdannut vetäytyä omiin oloihinsa lukemaan kirjaa tekemisen puutteessa, vaan vieraille pidettiin seuraa ja näytettiin pölyisiä valokuvia. Nyt jokainen katsoo omia valokuviaan, joita tuli napsuteltua siltä tutulta kaupunkikierrokselta ja jakaa niitä samassa huoneessa istuville.

Palvelu ei ole mistään parhaimmasta päästä, mutta saapahan syödä ilmaiseksi. Unohtaa hetkeksi, että on pian itse palveluvuorossa, kun omat kutsutut vieraat tulevat käymään ja alkaa jännittää pelkkä kotona oleminen.

Vielä toistaiseksi viimeisetkin koulut jäivät kesälomalle omistakin ajoista tuttuun tapaan viikon 22 lauantaina. Keskustelu kesälomien siirtämisestä on ollut nyt esillä ja jotkut lapset ovat antaneet uutisten haastattelussa asiasta positiivisia lausuntoja omaan tyyliinsä, jonka logiikkaa sivullisen näkökulmasta on vaikea yhtä vaikea ymmärtää kuin lapsen itsensä, jos toimittaja ei työnsä puolesta tyytyisi vastaukseen.

Loman alkamista alkoi toukokuun edetessä jo odottaa, vaikka joinain vuosina piti kituutella kokonainen viikko kesäkuun puolta. Lapsen aivoin loma tuntui jäävän jo tässä vaiheessa vähän lyhyemmäksi kokonaisuudeksi, koska kesäkuu jo nimensä puolesta puhuu kesän alkaneeksi ja koulun kuului loppua.

Koulutaksit kertoivat kysymättä omasta lapsuudestaan, kuinka kouluvuosi alkoi vasta syyskuun alussa, eikä syyslomaa ollut lainkaan. Siitä asiasta ei tänä päivänä voisi edes keskustella, mutta osaisivatko lapset ajatusmaailmallaan todella motivoitua siihen ajatukseen, että lomaa pitäisi odottaa kaksi viikkoa pidempään kuin vielä vuosi sitten, jos muutos jonain päivänä tapahtuu. Osataanko koulunkäyntiin keskittyä enää samalla tavalla sen ajatuksen kanssa, että ulkona on jo kesä, mutta vielä pitää kuluttaa koulunpenkkiä päivien sijaan viikkoja.

Vaikka elokuu on vielä kesää ja sen myönsi, ei se ollut sama asia kuin kesäkuussa, koska yöt olivat jo pimeitä ja paikoin erittäin viileitä. Vaikka aurinko päivisin vielä lämmitti, sen ilo oli koulun myötä kadonnut, kun opettajat kielsivät olemasta ilman takkia ulkona, jonne välitunnin ajaksi oli ala-asteisin pakko mennä ihmettelemään, kuinka lyhyt aika vartti oikeastaan on tehdä yhtään mitään. Paitsi jos sen kulutti ruokalassa epätoivoiseen yritykseen saada kurkustaan alas sitä kuumaa ja hyvännäköistä ruokaa odottaen, että opettajat olivat syöneet ja pystyi ilman pelkoa suunsoittamisesta käydä heittämässä pahanmakuiset tähteet jäteastiaan, jonka vieressä nämä pahan ruuan ystävät tapasivat syödä. Pienessä kyläkoulussa ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin jättää kokonaan syömättä. Perunavelliä jokainen söi mielellään, vaikka perunat muuten olivat kumia. Nakkikeitto oli hyvää, mutta kastike maistui pohjaan palaneelle. Spagetti oli aina liian kuivaa, mutta lasagne ja makaronilaatikko olivat kaikille itsestään selviä lemppareita.

Ja ruuan jälkeen oli pakko mennä ulos leikkimään täydellä vatsalla koko se aika, joka kolmesta vartista jäi yli vaihtelevien makuelämysten piinapenkissä. Eipäs kukaan keksinyt hidastella omien lempiruokien kanssa ja välitunnin kokonaiskesto venyi liian pitkäksi. Kesäloman kokonaiskesto on edelleen noin kymmenen viikkoa, mutta jo elokuun alussa ajatukset alkavat pyöriä alkavan koulun ympärillä ja lomasta katoaa into viimeistään siinä vaiheessa, kun joku erehtyy kysymään, onko kivaa, kun koulut taas pian alkavat. Jostain syystä kukaan ei ala toukokuun loppupuolella kyselemään, onko kivaa, kun kesäloma alkaa, vaikka taatusti tietää annettavan vastauksen ennalta siihenkin kysymykseen. Ruoka ainakin lienee parempaa.

Olipa Vappuna millainen sää tahansa, ei ensimmäisenä tule mieleen, että kuukauden päästä on jo kesä, vaikka sitä on odoteltu jo pääsiäisestä asti. Kesää ei odoteta ainoastaan loman, vaan myös sen lämmön takia, vaikka viimevuodet ovat tuotteet pelottavan usein pettymyksen.

Odotellaan sitä jouluakin ja silloin sään suhteen asetetaan suurimmat odotukset lumen olemassaololle, mikä rivien välistä tarkoittaa pakkasta. Ei liikaa, mutta kuitenkin. Kuukausi ennen joulua kalenterissa ei ole mitään merkittävää tarjolla, mutta monet muistava silti hehkuttaa marraskuun 24.päivä lähestyvää vuoden pimeintä ajankohtaa, kun saa muutaman vapaapäivän töistä.

Vappua juhlitaan kalenteriinkin merkityn tiedon mukaan suomalaisen työ päivänä. Mikä olisikaan sen parempi tapa juhlia työtä kuin olla tekemättä sitä. Toivoa että krapula paranee etenkin näinä aikoina, kun se toukokuun ensimmäinen osuu keskelle viikkoa ja velvollisuudet kutsuvat jo seuraavana päivänä.

Voi alkaa suunnitella jo juhannusta, joka tulee vähintään yhtä nopeasti siitä, kun kesäkuu on saatu käyntiin. Joko ollaan lomalla, pitääkö kitua elokuulle asti vai olitko niin epäonnekas, että lomasi alkoi vapusta ja on juhannukseen mennessä pelkkä muisto siitä ajasta, kun Suomi hävisi hopean jääkiekossa, epäonnistui Euroviisuissa, uimavedet olivat vielä jäissä, takki auki tuli keukoköhä ja aurinko poltti kasvot, vaikka oli pipo päässä.

Onnellinen kansa melankoliastaan rakennettu. Säännöt jotka monimutkaisuutensa puolesta ovat valmista tavaraa uuteen opetussuunnitelmaan vaihtoehdoksi ruotsille. Perinneruoka joka vain näyttää siltä, mille ruotsalaiset hapansilakat haisevat. Sää josta puhuminen kiinnostaa eniten kaikkia lasi puoliksi tyhjänä. Oikeus jonka edessä moni näkisi itsensä mieluummin hirressä kuin kuuntelisi sitä nöyryyttävää luentaa, jossa uhrista leivotaan tasavertaisuuden nimissä yhtä suuri syyllinen rikontaan syyllistyneen osapuolen kanssa. Lääkäripalvelut jotka voivat vaarantaa terveyden. Vakuutusyhtiöt jotka ovat ystäviä, kunnes pitäisi antaa tapaturmavastinetta maksetuille vakuutusmaksuille. Politiikka jossa tehdään vain vääriä päätöksiä väärien ihmisten johdolla hallituksesta toiseen ja kaikki lupaukset rikotaan. Silti on noustu sadassa vuodessa äärimmäisestä köyhyydestä hyvinvointivaltioksi. Kukaan ei tiedä miten, mutta jokainen pelkää, että vielä se kaikki loppuu. Ei tiedä miten, mutta syyttää vääriä valintoja, joita ei itse koskaan tee.

Järki ja alkoholi eivät pysy samassa päässä. Se ei ole kiinni määristä, prosenteista, laista tai sen porsaanreistä. Kaikki mikä pysyy sisällä, on sopivasti. Mitä enemmän prosentteja, sitä vähemmän tarvitsee siihen aamuiseen tunteeseen, joka lähtee syömällä. Laki kieltää myymästä päihtyneelle, mutta henkilökunta suorastaan kysyy, otatko toisen. Vapauttaa nyt kilju, jonka valmistamiseen liittyy yhtä paljon riskejä kuin juomiseen. Jos on korkki liian tiukalla, pullo räjähtää. Jos hiivaa on liikaa, paska räjähtää. Jos nestettä on liikaa, laatta räjähtää. Jos vauhtia on liikaa, pää räjähtää viimeistään aamulla. Pikkujouluissa joku sekoilee aina ja kiskoo muut mukaansa. Älykaarti pitäköön turpansa kiinni tai muuten tulee siihen. Kun tietää rajansa, tietää missä vaiheessa juhlista olisi kenenkin viisasta poistua, mutta viisas vaikenee. Poistuu itse paikalta, vaikka pouta meni jo.

Raha ei tee onnelliseksi ainakaan kadonneita 90miljoonan voittajia. Televisiossa pyörii mainos, jossa nainen synnyttää ison kasan rahaa. Tilanne kieltämättä muistuttaa ei toivottua vauvauutista. Hyväksyi alitajuisesti sen, että voi tulla, vaikka luultavasti asennoitui juuri päinvastaisella psykologialla aikaisempaan tuuriin nojaten. Olisiko parantumattomaksi levinnyt syöpä ollut sittenkin parempi uutinen. Vuosi aikaa miettiä, mitä vielä haluaa tehdä ja laatia suunnitelma siitä, miten haluaa tulla haudatuksi ja millaiseen paikkaan se rajan ylittäminen lopulta viekään. Kuka vanha tuttu on ensimmäisenä vastassa nostamassa kissaa pöydälle ja mistä asiasta. Kuinka moni joutuu pyytämään anteeksi käytöstään.

Aina löytyy hyviä syitä olla toista mieltä muiden kanssa. Väittää vastaan viisaalle, joka tiesi alusta asti. Mutta olisi voinut olla väärässä niin kuin maailmanlopun ennustajat ovat tähän asti aina olleet. Miksi väittää vastaan, jos ei tiedä, mikä on totuus. On vain olettamus, joka perustuu muiden puheisiin ja empatia tekee orjakseen. Ylpeys tarttuu kuin takiainen ja vain muut estävät sinua ajattelemasta itse.

Presidentinvaalit ratkesivat ensimmäisellä kierroksella, mutta alitajuinen pelko esti sanomasta ääneen ja lyömästä vetoa. Silti löytyy pettyneitä äänestäjiä, jotka nyt ovat sitä mieltä, ettei ole väliä, kuka kättelee ihmisiä seuraavat kuusi vuotta. Katsoo Linnan juhlia kavereilta salaa ja haukkuu kaiken mahdollisen seuraavana päivänä niille, jotka tekivät samoin. Ja sitten voi taas seuraavan vuoden sanoa, ettei voisi vähempää kiinnostaa seurata mitään Linnan juhlia, kunnes taas koittaa se joulukuun kuudes, eikä tullut muuta katsottavaa.

Muut ehdokkaat pitivät gallupeja ensin pilkkanaan, mutta tuloksen ratkettua olivat kuin yhtä mieltä siitä, että ne olivat alusta asti olleet yhden miehen ylivoimaa, eikä voittaminen ollut todellisuudessa mahdollista. Moni oli mukana vain puolueensa painostuksesta. Katseet jo vakavasti seuraavissa vaaleissa, vaikkei kukaan myönnä mitään. Kuusi vuotta on pitkä aika ja elämäntilanne voi muuttua niin, ettei ole aikaa lähteä presidenttikisaan, mutta kun ajatukset ovat siellä, sitä tahtomattaan järjestelee asioita niin, että se olisi mahdollista.

2012 vaalien edellä suurin puheenaihe oli 70vuotias Paavo Lipponen. Moni sanoi, että siinä iässä pitäisi olla jo eläkkeellä, eikä pyrkiä presidentiksi. Nyt kukaan ei puhunut mitään iästä kauhistellessaan 71vuotiasta Väyrystä, jota ei voi syyttää yrittämisen puutteesta, vaikka tietää totuuden. 69vuotias Niinistö sai vain onnitteluja, kun vielä siinä iässä onnistui tulemaan isäksi ja hänen haluttiin jatkavan presidenttinä 75vuotiaaksi. Ikä menetti merkityksensä, kun löytyi parempia syitä.

Hiljattain nousi kohu kuvasta, jossa vanhempi kylpee lapsensa kanssa. Kaikki vain siksi, että se ladattiin nettiin ja tosikot näkivät. Kuinka paljon vastaavanlaisia kuvia ihmisiltä mahtaa löytyä lipaston laatikoista vanhan mallista valokuva-albumeista. Ei sitä ajatella ollenkaan, kun päätetään kaivaa se esille ja näyttää vähän muistoja aikuiseksi kasvaneille lapsille tai heidän puolisoilleen.

Joku saattaa muistaa nähneensä jonkun kuvan joskus ja jotkut jopa sen tilanteen, jossa se on otettu. Ei siinä silloin ollut mitään outoa, että vanhemmat ottivat kameran esiin, kun lapsi halusi leikkiä nakupelleä. Onko sellaista lasta olemassa, joka ei olisi joskus leikkinyt ja onko olemassa sellaista vanhempaa, joka aina olisi välittömästi vaatinut pukeutumaan, jos ei ollut aika mennä kylpyyn. Jos oli aika mennä kylpyyn, sitä riisuuntui omassa huoneessaan ja juoksi ilkosillaan asunnon poikki kylpyhuoneeseen, vaikka talossa olisi ollut juuri sillä hetkellä vieraita.

Lopulta lapsi tulee siihen ikään, ettei oman alastomuuden näyttäminen enää samalla lailla kiinnosta, eikä lakikaan katso sitä enää sormien läpi julkisella sektorilla. Mikä tekee aikuisuuden myötä alastomuudesta niin kamalan kiusallista. Vaikka olisi sinut oman kehonsa kanssa, vieras keho vaivaa aina. Sitä yrittää katsoa muualle samalla kun tekee välillä mieli vilkaista, katsooko se takaisin tai joko se puki päälleen, ettei tarvitse pelätä näyttävänsä siltä, ettei kaikki ole kunnossa, kun on niin kamalan kiusallinen tilanne. Edes suomalainen saunakulttuuri tai Possen suihkuralli eivät tunnu lääkitsevän tätä turhaa häpeää.

Parisuhteessa se ensimmäinen yhteinen saunareissu jännittää ennakkoon yhtä paljon kuin se ensimmäinen pieru, joka sekään ei ollut lapsena mikään ongelma missään tilanteessa. Alapäähuumori lukeutuu alastomuuden lailla siihen lokeroon, jos itse kertoo vitsejä, se on hauskaa, mutta kun joku muu kertoo, saattaa huumorintaju yllättäen loppua. Eikös se ollut nimenomaan lokerointi, josta yhteiskunnallinen keskustelu kannustaa luopumaan. Ei se ole mahdollista, jos alastomuus menee automaattisesti lokeroon nolo juttu tai seksuaalinen häirintä.

Jos housut eivät pysy jalassa, kannattaa pitää verhot kiinni. Kesämökillä ei ole verhoja, mutta ei ole pakko kiikaroida sitä naapuria, joka vastoin omia käsityksiäsi tietää sinusta enemmän kuin sinä hänestä, mutta antaa sinun elää vapaasti sinun omaa elämääsi sinun omana asianasi, koska et ole ottanut asiaksesi tunkeutua hänen tontilleen kuin kiikareilla.

Joulua vaan, eduskunta. Päätös nelosoluiden vapauttamisesta ei lähtökohtaisesti ollut asia, jota vastustin, mutta en ole koskaan manannut ruokakaupassa sitä, ettei nelosolutta ole. Joskus ravintolassa on tullut juotua S-bonustarjouksen takia, eikä sillä siinä tilanteessa ollut tippaakaan merkitystä, mikä oli numero ja prosentti. Sekavin tuntein on päätös joka tapauksessa vastaan nyt otettu, eikä kukaan osaa kovin selkeästi sanoa ääneen, mihin tunteet oikein perustuvat.

Suuressa salissa keskusteltiin myös seksuaalisesta häirinnästä, minkä suhteen kansan odotukset edustajiaan kohtaan toteutuivat kuin hyvän haltijan toivomus. Ei kukaan odottanut kuulevansa puolustavia puheenvuoroja, mutta oliko kaksi tuntia sittenkään riittävän pitkä aika tehdä kanta selväksi. Mitä ajattelivat he, jotka eivät sanoneet mitään tai olivat poissa. Vakavista asioista pitää käydä asiallista keskustelua tai pohja putoaa ja siitä tulee lyömäase. Kenenkään kokemuksia ei pidä vähätellä, mutta alkaako tilanne muistuttaa jo sitä, että käsistä karannutta mopoa koetetaan pysäyttää sammuttamalla se vaihde päällä kovassa vauhdissa.

Jokainen on itse vastuussa omista käsistään ja suustaan, ettei niillä lähdetä leikkimään siinä olettamuksessa, että toinen on tilanteessa samalla aallonpituudella edes huumorintajunsa suhteen. Jos näin kuitenkin tapahtuu, on jokaisella vastuu tehdä selväksi, ettei siedä moista käytöstä. Jokaisella vastuu tajuta, kun toinen sanoo kokevansa käytöksen häiritseväksi ja antaa vain yksi mahdollisuus lopettaa. Jos viesti ei mene perille, on jokaisella vastuu nostaa asia pöydälle jonkun kolmannen tahon kanssa. Ja jos kolmas taho ei vastuustaan huolimatta tahdo ottaa vakavasti, pitää rohkeasti siirtyä neljänteen.

Onko se jo yhtä suuri ongelma kuin alkoholi, joka valitettavan usein voi lisätä omaa typeryyttä siinä määrin, ettei itsekuri pysy kasassa ja teko on verrattavissa tappeluväkivaltaan. Jos näin on, asiasta pitää olla huolissaan. Samaan aikaan puhutaan, kuinka alhaisella tasolla satavuotiaassa Suomessa on sekä lasten syntyvyys, että miesten lapsettomuus. Miten miehet edes voivat lapsettomia samaan aikaan, kun naiset eivät ole. Sellaista luonnonihmettä ei ihmisten keskuudessa ole vielä havaittu, että naisten välinen seksi johtaisi siittämättömään raskauteen. Jos siat eivät saa mahdollisuutta oppia typeryydestään, ei sadan vuoden päästä ole enää suomalaisia avaamassa aikakapseleita. Puhutaan tilanteen sitä vaatiessa avoimesti, niin ei tarvitse lähteä etsimään nelostasoa ahdistukseensa, vaan voi sovinnon kunniaksi juoda tuopilliset nelosolutta.

Pitäisikö pikkujoulujen nimi muuttaa muotoon, joka kuvastaisi sitä paremmin ja kaikkia kunnioittavammin. Hyvä syy juhlia kohti pimeintä aikaa mentäessä niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole läsnä 24.päivä vuoden viimeistä, kun talvipäivän seisaus on jo ohitettu ja voi nostaa maljan niille muutamalle minuutille, jotka päivä on ehtinyt pidentyä.

Joulupukki voi pitää vanhan ammattinimikkeensä, asunsa ja imagonsa, mutta se ivalaulu kaipaisi kyllä selvennystä ja modernisointia. Miksi parta pitäisi katkaista, kun se irtoaa vetämällä. Miksi silmä pitäisi puhkaista, kun näkö on jo huono. Jos isän tekee mieli ruoskia itseään, on syytä kutsua valkotakkiset. Jos velipoika tarttuu haulikkoon, on syytä selvittää, onko hän koulukiusattu. Ja koska pukki ei käytä kalsareita, ei se voi niillä torjua.

Valkoparta ja punainen nuttu
lienee kaikille hahmo tuttu.
Ammattinimi on joulupukki,
vanha muttei eunukki.
Vieläkö lentää porolla
vai onko alla jo Corolla.
Onko säkissä risuja
tai uunituoreita nisuja.
Kun vie lahjoja lapsille,
kutsuuko äiti snapsille.
Pääseekö piipusta sisälle,
soivatko kellot isälle.
Mustia jälkiä povella,
on poliisit kohta jo ovella.
Riita alkoi lakosta,
lääkkeet siihen Alkosta.
Kaamosrientojen ikisinkku,
iso ja tuhti viljakinkku.
Uurnassa lepää jo viisas ukki,
ei koskaan kuole joulupukki.