Ajan tajua

Vielä toistaiseksi viimeisetkin koulut jäivät kesälomalle omistakin ajoista tuttuun tapaan viikon 22 lauantaina. Keskustelu kesälomien siirtämisestä on ollut nyt esillä ja jotkut lapset ovat antaneet uutisten haastattelussa asiasta positiivisia lausuntoja omaan tyyliinsä, jonka logiikkaa sivullisen näkökulmasta on vaikea yhtä vaikea ymmärtää kuin lapsen itsensä, jos toimittaja ei työnsä puolesta tyytyisi vastaukseen.

Loman alkamista alkoi toukokuun edetessä jo odottaa, vaikka joinain vuosina piti kituutella kokonainen viikko kesäkuun puolta. Lapsen aivoin loma tuntui jäävän jo tässä vaiheessa vähän lyhyemmäksi kokonaisuudeksi, koska kesäkuu jo nimensä puolesta puhuu kesän alkaneeksi ja koulun kuului loppua.

Koulutaksit kertoivat kysymättä omasta lapsuudestaan, kuinka kouluvuosi alkoi vasta syyskuun alussa, eikä syyslomaa ollut lainkaan. Siitä asiasta ei tänä päivänä voisi edes keskustella, mutta osaisivatko lapset ajatusmaailmallaan todella motivoitua siihen ajatukseen, että lomaa pitäisi odottaa kaksi viikkoa pidempään kuin vielä vuosi sitten, jos muutos jonain päivänä tapahtuu. Osataanko koulunkäyntiin keskittyä enää samalla tavalla sen ajatuksen kanssa, että ulkona on jo kesä, mutta vielä pitää kuluttaa koulunpenkkiä päivien sijaan viikkoja.

Vaikka elokuu on vielä kesää ja sen myönsi, ei se ollut sama asia kuin kesäkuussa, koska yöt olivat jo pimeitä ja paikoin erittäin viileitä. Vaikka aurinko päivisin vielä lämmitti, sen ilo oli koulun myötä kadonnut, kun opettajat kielsivät olemasta ilman takkia ulkona, jonne välitunnin ajaksi oli ala-asteisin pakko mennä ihmettelemään, kuinka lyhyt aika vartti oikeastaan on tehdä yhtään mitään. Paitsi jos sen kulutti ruokalassa epätoivoiseen yritykseen saada kurkustaan alas sitä kuumaa ja hyvännäköistä ruokaa odottaen, että opettajat olivat syöneet ja pystyi ilman pelkoa suunsoittamisesta käydä heittämässä pahanmakuiset tähteet jäteastiaan, jonka vieressä nämä pahan ruuan ystävät tapasivat syödä. Pienessä kyläkoulussa ei ollut sellaista vaihtoehtoa kuin jättää kokonaan syömättä. Perunavelliä jokainen söi mielellään, vaikka perunat muuten olivat kumia. Nakkikeitto oli hyvää, mutta kastike maistui pohjaan palaneelle. Spagetti oli aina liian kuivaa, mutta lasagne ja makaronilaatikko olivat kaikille itsestään selviä lemppareita.

Ja ruuan jälkeen oli pakko mennä ulos leikkimään täydellä vatsalla koko se aika, joka kolmesta vartista jäi yli vaihtelevien makuelämysten piinapenkissä. Eipäs kukaan keksinyt hidastella omien lempiruokien kanssa ja välitunnin kokonaiskesto venyi liian pitkäksi. Kesäloman kokonaiskesto on edelleen noin kymmenen viikkoa, mutta jo elokuun alussa ajatukset alkavat pyöriä alkavan koulun ympärillä ja lomasta katoaa into viimeistään siinä vaiheessa, kun joku erehtyy kysymään, onko kivaa, kun koulut taas pian alkavat. Jostain syystä kukaan ei ala toukokuun loppupuolella kyselemään, onko kivaa, kun kesäloma alkaa, vaikka taatusti tietää annettavan vastauksen ennalta siihenkin kysymykseen. Ruoka ainakin lienee parempaa.