Outo ilmiö, miten näin on päässyt tapahtumaan?

Ensin kaikki luulivat, että Terho, mutta niin vain Halla-aho. Sitten kaikki luulivat, Kari, mutta niin vain Aalto. Kaksi ääripäätä joiden uusia johtajia todella yhdistää se, että molemmat ovat taustaltaan koulukiusattuja ja johtavat nyt huipulla rintamia, jotka kumpikin tahoillaan tunnetaan suorastaan aggressiivisesta vastustamisesta.

Perussuomalaiset vastustavat maahanmuuttoa ja vihreät kaikkea muuta paitsi maahanmuuttoa. Kutsuvat itseään suvaitsevaisiksi, mutta eivät suvaitse kaikkiruokaisuutta kuin sellaisilla osa-alueilla, joilla ei ole mitään tekemistä sen ravintona käytettävän ruuan kanssa. Jos lehmät todella ovat suurimpia syyllisiä ilmaston lämpenemiseen, ne kaikki pitäisi hävittää, eikä siinä ajatuksessa olen sen enempää järkeä kuin yrityksessä saada kaksi litraa vettä yhden litran mittaan. Se tulvii yli ja tulviva vesi on vahingollista.

Pettyneet stadihipit eivät toistaiseksi ole hajottaneet eduskuntaryhmää ja puoluetta siksi, että johtoon pääsi landehippi samaan tapaan salaliitolla kuin Halla-aho. Salaisia keskusteluja äänilaatikon unohtamisesta Helsinkiin ja vaihtamiseksi, ettei kukaan osaisi epäillä sen olevan landelaisten aaltolaisten salaliitto stadin karilaisia vastaan, vaikka nousevien kannatuslukujen suurin syy taitaa olla tehtyjen koulutusleikkauksien vastustaminen, että jäisi rahaa käyttää alkoholin lisäksi myös huumeita ja syödä muutakin kuin kanamunia ja tonnikalaa, koska joillekin paatuneille ääriajattelijoille kumpikaan ei omien korvien välin mukaan sovi. Aito landehippi syö tasan sitä, mitä luonto antaa, vaikka se pitäisi itse nylkeä. Stadilaiset paskovat mieluummin housuun. Että ei tässä kovin valoisaa tulevaisuutta voi ennustaa sillekään traumasektorille. Maahanmuuton sijaan provosoidaan eläinten oikeuksia ja unohdetaan ihmiset ja evoluutio, joka teki meistä erilaisia ja erinäköisiä.

Erilaiset aivot, jotka nyt tappelevat keskenään vallasta, joka ei johda mihinkään, vaikka ajatella tahtoo. Kaukaa viisas on yleensä ujo, huolestunut ja epävarma, mikä väsyttää helposti ja voiton vie yliampuva uteliaisuus, joka kaikessa impulsiivisuudessaan johtaa pelkkään epäjärjestelmällisyyteen. Vaikka eihän mikään ole enää mustavalkoista, paitsi pingviinit, miekkavalaat ja pandat.

Valittaako hamsteri elämästään, kun saa nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa, ei tarvitse lähteä töihin, ruoka tulee valmiina ja tylsien hetkien varalle häkissä on juoksupyörä, jossa ei tarvitse käyttää kypärää tai menettää hermojaan keskellä tietä rinnakkain tungeksivien jalankulkijoiden takia. Häkki on pieni, mutta ulkopuolella on jatkuva riski jäädä jalan tai pepun saaliiksi.

Huolet eivät ainakaan lopu, vaikka valittaisi. Neljä vuotta on lyhyt aika jopa aamuvirkuille hamstereille. Televisiokanavaa ei voi valita itse, vaikka on ainoa, joka sitä katsoo. Ei ole älypuhelinta räpellettäväksi edes kumppanin puutteessa. Voisivat edes välillä tehdä nekin jotain, niin ei tarvitsisi valittaa aikuisviihdekanavapaketin puuttumisesta. Kolme vuotta on samaa saamattomuutta tullut jo katsottua ja alkaa toivoa, että pääsisi jo pois kuten se lemmikkikaupan vanhus, jota kukaan ei ostanut. Silti se osasi kertoa, että ihmisen iässä pelkkä aikuiseksi kasvaminen kestää viisi hamsterin elämää ja yhden koiran. Ei pääse helpolla, jos mielii lemmikkejä. Aina kun vanha setä, täti, ukki tai mummo kuolee, sitä itketään ja muistellaan kynttilä kuvan vieressä ja puhutaan lapsille kuoleman luonnollisuudesta kuka mitenkin. Lapset pelkäävät vanhempien kuolemaa kyyneleet silmissä samalla, kun jakavat toisaalla perintöä nauraen ja riidellen siitä yhdestä ainoasta esineestä. Ei tule mieleenkään, että lemmikki kuolee, kunnes siitä tulee totta. Jäljelle jää vain häkki, josta ei tarvitse maksaa perintöveroa, vaikka tunnearvo on niin suuri, että ei lähde halvalla mihinkään.

Pääseekö ihminen yhtään helpommalla kuin hamsteri. Arki on yhtä ja samaa suorittamista. Samoja asioita päivästä ja viikosta toiseen. Vaikka muuttaisi joskus jotain, pian siitäkin tulee osa itseään toistavaa arkea. Häkki on myös ihmisen koti, vaikka planeetan mittakaavassa. Lopulta ne vaihtoehdot loppuvat jopa astronautilta, mutta luulisi keskimääräisen eliniän puitteissa löytyvän jokaiselle jotain mieleistä niin, että voi hamsterin lailla olla valittamatta vaatimattomuudesta. Kokemus on elämys, mutta ei ikuinen. Myös arki on elämys, mutta kokemus siitä tulee vasta siinä vaiheessa, kun se on kestänyt ikuisuuden. Ja toisille se kelpaa.