Ilmiö yhdeksäs elämä

Viisitoista vuotta sitten The Rasmus oli sellainen The Ilmiö, ettei sitä näin jälkikäteen osaa oikein ymmärtää. Ei löydy mitään, mihin sitä voisi verrata, eikä se taida olla tarpeenkaan. Osasihan sitä arvostaa sen verran, että maailmalla menestyi, mutta siinä kaikki. Vaikka ympärillä ei suuria kohuja pyörinyt, radiosoitollinen ylitarjonta piti huolen siitä, ettei pakoon päässyt. Musiikki ei ollut tyyliltään raskasta rokkia, mutta todella raskasta kuunneltavaa se oli. Kaikki odotukset pyörivät jokaisen kappaleen kohdalla sen loppumisessa ja viimeinen kertosäe tuntui aina pidemmältä kuin muut.

Yhdeksäs Vain elämää oli avausjaksonsa osalta hyvin kyseenalainen muistutus kaikesta tästä myös siksi, ettei aiemmilla kausilla ole koskaan koettu mitään vastaavaa. The Ilmiö joka ei koskaan ole poissa ollut, mutta hiljaisuus oli nielaissut totuuden sisäänsä. Radioaalloilla ei yksinkertaisesti ole enää tilaa, kun Ilmiön roolista ovat päässeet nauttimaan suomeksi laulavat sukunimettömät naisartistit, jotka on valittu mukaan ohjelmaan yhden levyn jälkeen tulevaa toista markkinoimaan. Eihän siinä sinänsä mitään väärää ole, koska maailmaa muuttuu ja Ilmiöt sen mukana.

Ensimmäisen kauden Ilmiö nimeltä Cheek on virallisesti haudannut itsensä, mutta Ilmiö se vain jatkaa omaa olemassaoloaan muissa olomuodoissa. Se tuntuu syrjäyttäneen valtaistuimelta vuosikymmeniä dominoineen iskelmän, mutta vielä sillekin löytyy asema tästä maailmasta, vaikka käännöspainotteinen koverointi katosi Ilmiönä jo ennen kuin kuopukset olivat syntyneet. Aikaan jolloin monella oli Ilmiömäinen halu valloittaa koko maailma, mutta Suomi osoittautui lopulta paljon helpommaksi vaihtoehdoksi ja vieraalta tuntunut oma äidinkieli valikoitui vastoin unelmia laulukieleksi, jolla tuli sitten lyötyä läpi ainakin yhdellä muistettavalla kappaleella.

Millainen sitten olisi mahdollinen kymmenes juhlakausi, sillä vaihtoehtoja on edelleen liikaa. Tapani Kansa on tiettävästi ensimmäinen artisti, joka on avoimesti ollut pettynyt poisjäämisestään, mutta sitäkin suurempi rupeama vihainen siitä, että on edes kehdattu pyytää, vaikka osa on lopulta suostunut. Moni sohvakriitikko pitää ohjelmaa tylsänä siksi, ettei siinä juuri muuta tehdä kuin lauletaan niitä toisten kappaleita, mikä nimenomaan on koko ohjelman idea ja suosio on siivittänyt Ilmiötä jo yhdeksän elämän verran.

Lakkaisiko tylsyys olemasta, jos tuotantoyhtiö kehtaisi pyytää mukaan esimerkiksi Petri Nygågdia ja M.A Nummista. Omituisista sanoituksista on arvosteltu myös Herra Ylppöä ja A.W Yrjänää. Vanhempi väki huutaa iskelmää kuten Simo Silmua tai Janne Tulkkia. Yli yhden levyn yhä elossa olevista naisartisteista alkaa olla pulaa, mutta löytyy sieltä ainakin Jonna Tervomaa ja Mariska. Elli Haloonkin voisi mainita, mutta kukapa ei olisi sitä miettinyt. Siinä oli jo enemmän kuin seitsemän eli kymmenennen kauden jälkeen tauko voisi ohjelmalle hyvää. Voi vain arvailla, mitkä ovat Ilmiöt vuonna 2030-luvulla, kun ohjelma aikaisintaan palaa ruutuun tuntemattomuuden keskelle. Ketkä kaikki saavat uuden mahdollisuuden itse ja ketkä ovat paikalla pelkkinä hologrammeina.