Melankolinen onni

Onnellinen kansa melankoliastaan rakennettu. Säännöt jotka monimutkaisuutensa puolesta ovat valmista tavaraa uuteen opetussuunnitelmaan vaihtoehdoksi ruotsille. Perinneruoka joka vain näyttää siltä, mille ruotsalaiset hapansilakat haisevat. Sää josta puhuminen kiinnostaa eniten kaikkia lasi puoliksi tyhjänä. Oikeus jonka edessä moni näkisi itsensä mieluummin hirressä kuin kuuntelisi sitä nöyryyttävää luentaa, jossa uhrista leivotaan tasavertaisuuden nimissä yhtä suuri syyllinen rikontaan syyllistyneen osapuolen kanssa. Lääkäripalvelut jotka voivat vaarantaa terveyden. Vakuutusyhtiöt jotka ovat ystäviä, kunnes pitäisi antaa tapaturmavastinetta maksetuille vakuutusmaksuille. Politiikka jossa tehdään vain vääriä päätöksiä väärien ihmisten johdolla hallituksesta toiseen ja kaikki lupaukset rikotaan. Silti on noustu sadassa vuodessa äärimmäisestä köyhyydestä hyvinvointivaltioksi. Kukaan ei tiedä miten, mutta jokainen pelkää, että vielä se kaikki loppuu. Ei tiedä miten, mutta syyttää vääriä valintoja, joita ei itse koskaan tee.

Järki ja alkoholi eivät pysy samassa päässä. Se ei ole kiinni määristä, prosenteista, laista tai sen porsaanreistä. Kaikki mikä pysyy sisällä, on sopivasti. Mitä enemmän prosentteja, sitä vähemmän tarvitsee siihen aamuiseen tunteeseen, joka lähtee syömällä. Laki kieltää myymästä päihtyneelle, mutta henkilökunta suorastaan kysyy, otatko toisen. Vapauttaa nyt kilju, jonka valmistamiseen liittyy yhtä paljon riskejä kuin juomiseen. Jos on korkki liian tiukalla, pullo räjähtää. Jos hiivaa on liikaa, paska räjähtää. Jos nestettä on liikaa, laatta räjähtää. Jos vauhtia on liikaa, pää räjähtää viimeistään aamulla. Pikkujouluissa joku sekoilee aina ja kiskoo muut mukaansa. Älykaarti pitäköön turpansa kiinni tai muuten tulee siihen. Kun tietää rajansa, tietää missä vaiheessa juhlista olisi kenenkin viisasta poistua, mutta viisas vaikenee. Poistuu itse paikalta, vaikka pouta meni jo.

Raha ei tee onnelliseksi ainakaan kadonneita 90miljoonan voittajia. Televisiossa pyörii mainos, jossa nainen synnyttää ison kasan rahaa. Tilanne kieltämättä muistuttaa ei toivottua vauvauutista. Hyväksyi alitajuisesti sen, että voi tulla, vaikka luultavasti asennoitui juuri päinvastaisella psykologialla aikaisempaan tuuriin nojaten. Olisiko parantumattomaksi levinnyt syöpä ollut sittenkin parempi uutinen. Vuosi aikaa miettiä, mitä vielä haluaa tehdä ja laatia suunnitelma siitä, miten haluaa tulla haudatuksi ja millaiseen paikkaan se rajan ylittäminen lopulta viekään. Kuka vanha tuttu on ensimmäisenä vastassa nostamassa kissaa pöydälle ja mistä asiasta. Kuinka moni joutuu pyytämään anteeksi käytöstään.