Hiljaa hyvä tulee

Sanotaan että tieto lisää tuskaa. Ja onhan se ainakin osittain totta. Voiko päivä alkaa paremmin, kun herää aamulla omia aikojaan potkimaan kukkoa ylös, hakee luukusta lehden ja silmäilee etusivun uutisviitteet. Guggenhein-hanke saanut uuden puoltajan, ensihoitajia ryöstetään työssä, poliiseja epäillään virkarikoksista, keskosten määrä kasvussa, pelastusopisto säästöjen uhri ja vauvojen suuhun tulossa älytutti. Tällaisia uutisia on kävellyt vastaan tällä viikolla. Vaikka kaikki tällä kertaa unohtuivat ennen kuin edes tajusi koko uutisen olemassa oloa, ne eivät anna syitä hymyilyyn. Oli syynä sitten nähty turhuus, järkyttävyys, järjettömyys tai jokin muu seikka.

Joidenkin mielestä kaikesta pitää voida puhua. Kaikkeen tottuu kun tarpeeksi sattuu. Ei se aina mene niin. Toiset meistä ovat niin herkkiä, etteivät pysty ymmärtämään mitä tahansa, vaikka asiasta laadittaisi kirjallinen selostus viimeistä yksityiskohtaa myöten. Taiteilijalle yksikin virhe voi pilata koko tuotoksen. Yksikin virhe voi pilata työuran, riistää vapauden ja kaataa parisuhteen joko orastavassa alussa tai vuosien jälkeen, kun alkoi vähitellen tuntua, että tuntisi toisen kokonaan. Kaikki hyvä mikä oli vasta edessä tai kaikki hyvä mikä on jo koettu menettää merkityksensä kuin ravintola-annos, josta löytyy hius. Kuin lapsi ärräterapiassa, toiset eivät koskaan opi. Mutta ei se tee heistä epänormaaleja, paitsi puheterapeutin mielestä.

Vaikka alitajunta pyrkii luonnostaan hylkimään ahdistavia ajatuksia, se ei aina riitä. On haalittava iloisia ajatuksia, jotka saavat hymyilemään ja nauramaan, mutta niitä pitää voida hallita. Päätettävä ettei anna väärien ajatusten masentaa mitenkään. Luovuudesta voi olla suuri apu, kun löytää oikean tavan purkaa patoumia. Se tekee sinusta vahvemman. Vaikka ketään ei koskaan kiinnostaisi mitä teet ja miksi, ei pidä antaa periksi.

Jokainen on varmasti joskus saanut kuulla jotain sellaista mitä ei missään tapauksessa olisi halunnut tietää. Oli herkkä tai ei. Ei edes sen jälkeen kun on käsitellyt asian ja oppinut elämään tiedon kanssa. Jokainen on joskus sanonut jotain, mikä myöhemmin kaduttaa. Saa ajattelemaan, ettei missään tapauksessa olisi pitänyt sanoa sitä. Oppii elämään sanomisensa kanssa, mutta sitä ei unohda koskaan. Ei vaikka sanat eivät tappaneet ketään. Toimiiko ihmispsykologia todella näin? Kaikki mikä pitää salata, on häpeäksi. Kaikki mikä on häpeäksi, on väärin. Ei pitäisi olla.

Jos jokin tekee sinut onnelliseksi, miksi kertoa ihmiselle, joka ei ymmärrä, koska tilanne on hänelle vieras. Vaikka hän kuinka varautuisi kaikkeen, pahimpaankin omasta mielestään, jotain jää aina pois välistä. Kun tyttö kertoo olevansa raskaana tai poika että hänestä on tulossa isä, mitä vanhemmat sanovat: ”Mitä sinä olet mennyt tekemään?” Kyllä he sen tietävät, mutta eivät halua kuvitella. Ei vain teinien tapauksessa, myös aikuisten kohdalla vauvauutiset viimeistään paljastavat, että on ollut sisäkkäin toisen kanssa. Puhutaan lähinnä tapauksista, joissa vanhemmat eivät ole hyväksyneet puolisoa ja toivovat leikin loppuvan lyhyeen. Voi olla että puoliso on hyväksytty, mutta vauvauutiset eivät miellytä. Vauvauutisten puute tai uutinen halusta olla hankkimatta voivat järkyttää yhtä lailla. Kuten uutinen halusta elää koko elämänsä joko yksin itsensä kanssa tai ilman suuria sitoumuksia irtosuhteissa. Myös erotilanteet ovat usein pommi, vaikka päätös olisi yhteinen. Ei vain vanhemmille ja muille lähisukulaisille, myös kaveripiireissä asiassa kuin asiassa.

Ei tarvitse olla ihmissuhteesta kyse, rakkaudesta toiseen tai yksin itseensä. Työkuviot voivat aiheuttaa suorastaan pakokauhua, jos se ei vastaa koulutusta tai on hankittu ilman koulutusta ja mieli mielii jäädä. Ei halua kouluttaa itseään kohti kuusen latvaa, josta voi päästä vain kohti katajaa. Sama koskee ”vääriä” uravalintoja koulutuksen kera. Nainen automekaanikkona tai mies parturi-kampaajana. Kyllä aivan tavallinen heterokin pystyy sellaisiin valintoihin. Ei hänen tarvitse ymmärtää sitä edes itse. Vielä vähemmän kenenkään muun tarvitsee ymmärtää mistään mitään. Parisuhteessa, työsuhteessa ja naapurisuhteessa sovun eteen on joskus tehtävä uhrauksia tai etsittävä uusi alku. Mutta jos olet onnellinen, ole hiljaa!