Asian puolikas

Mitä viikonloppu tarkoittaa? Juuri sitä miltä kuulostaakin, gregoriaanisen kalenterimääritelmän seitsenpäiväisen kokonaisuuden loppuosaa, perjantai-iltaa, lauantaita ja sunnuntaita. Ja kyllä sen huomaa, kun perjantaina lähtee töistä kotiin, siinä on ihan erilainen tunne. Muistaessa toivotetaan erikseen hyvää viikonloppua ja toiset tahtovat tietää toisten suunnitelmista, vaikkeivat tekisi tiedolla yhtään mitään. Siinä sitä sitten voi omassa viikonlopussaan, jonka päätti ja lopulta omisti joutilaisuudelle, nauraa makeasti sohvalla pienessä niille, jotka selittivät pään täyteen asioita, joita ajattelivat tehdä parin vapaapäivän kunniaksi. Samaan aikaan ahkera tekijä miettii sitä toista, joka päätti olla tekemättä yhtään mitään ja nauraa vähintään yhtä makeasti, miten laiska tämä on. Senhän näkee jo työssäkin, kuka tekee ja kuka ei.

Vai näkeekö? Onkohan siihen sittenkin jokin mädäntynyt raato haudattuna? Onko ahkera laiska ja laiska ahkera. Läpi rankan työviikon raatanut myyrä lepää viikonloppuna, kerää voimia tulevaa viikkoa varten. Ja laiska ottaa rauhallisesti, että jaksaa tehdä viikonloppuna asioita, jotka ovat tekemättä. Miksi ne ovat tekemättä? Miksi toisella ei ole mitään tekemättä? Onko jääkaappi tyhjä vai täysi? Yhtä täysi kuin pää. Miten mielessään järjestää samalle päivälle sattuvan työpäivän ja vapaaillan. Tai vapaapäivän ja työillan. Niitä on kuitenkin viisi kappaletta, jos työ on täysipäiväistä.
Täysipäiväinen työ ei tarkoita sitä, että järki voisi pitää halutessaan vapaapäivän. Ei jaksa tehdä mitään, kun oli niin rankka päivä. Ei varmaan jaksa, jos antaa ajatusten kasvaa liian suuriksi. Jääkaappi on tyhjä, ollaanpa ilta nälässä. Unohtaa, että lähellä on oma kantapitseria, joka kuljettaa kotiin. Ja jos muistaa, muistaa samalla, että tilipäivä on vasta viikon päästä. Rahat riittävät kyllä kahdenkympin kauppakassiin, mutta eivät vitosen pitsaan. Menee koko kauppalista uusiksi, jos käytettävänään on vain viisitoista euroa. Optimistia vai pessimistiä, siinä vasta kysymys. Ei kulje ajatus kauemmas, vaikka olisi joku, joka näkisi kokonaisuuden ja sanoisi sen. Kaikki rahat on varattu kauppa-asiointiin, eikä sinne jaksa lähteä. Ehkä jääkaappi ei olekaan täysin tyhjä, mutta sisältö on varattu aamiaiseen tai seuraavan työpäivän eväisiin. Ei niitä voi syödä. Ruokaa onkin, mutta sitä ei ole tarkoitettu syötäväksi juuri sillä hetkellä. Olet itse oman itsesi pahin vastustaja ja haastaja riippumatta järjen äänestä. Talouden toinen asukas joka nälällään syö suunnitelmasi.

Riita on valmis. Se mistä kaikki sinua varoittelivat. Ei sellainen ihminen ole hyvää seuraa, joka ei kunnioita sinua. Sinun mielipidettäsi varatuista ruuista ja väsymyksestä. Ei jaksa lähteä kauppaan edes toisen seuraksi ja molemmille jää paha mieli. Alkaa selittämätön kujanjuoksu yhdestä kauppareissusta. Miksi se ei voinut mennä yksin, miksi se haluisi minut mukaan? Onko suhde tosiaan sillä pohjalla, että pitää käydä yhdessä kaupassa, vaikkei halua. Mihin se minua tarvitsee? Maksamaan vai kantamaan kauppakassit. Onhan sillä omatkin rahat ja käsivoimat. Ja se ostaa aina vääriä tuotteita.

Loputon kierre joka voi päättyä ainoastaan huonosti. Tulee ero ja kun yksin itsensä joutuu taistelemaan väsymystä ja nälkää vastaan, siihen voi joko sopeutua tai olla sopeutumatta. Jos ei sopeudu, epätoivo valtaa mielen ja tulee pakottava tarve löytää itselleen uusi kumppani välittömästi. Ei ehkä liittoon, vaan pelkkä tapailuvaihe antaa psykologisia varmuuksia, että kauaa ei tarvitse yksin kauppareissuja tehdä. AIVAN! Ajattelet noin, mutta et tajua, että edellinen suhde kaatui juuri siihen. Ja taas koittaa maanantai.