Kaamoskuu

On taas se aika vuodesta, kun suurin osa meistä ihmisistä alkaa stressata erään nimeltä mainitsemattoman joulun takia. Miksi ihmeessä? Johtuuko se siitä, Suomen korkeuksilla päivän valon määrä päivää kohden on hyvin vähäinen. Utsjoella täysin olematon ja etelässä noin neljännesvuorokausi. Pitää olla jotain tekemistä, ettei alkaisi masentaa ja päätetään ratkaista asia stressaamalla oma pää pimahduksiin, ettei kenellekään tulisi paha mieli siksi, että yksi niistä jotka tahollaan muisti, ei muistanutkaan takaisin. Ei muista ollenkaan niitä kymmentä muuta, jotka muistivat, vaan käyttää kaiken energiansa siihen yhteen. Mitä pahaa on tälle tehnyt, kun ei voinut muistaa. Joulu on täysin pilalla ja sillä asenteella säteilee ympäristöön negatiivista energiaa ja pilaa sen kaikilta muiltakin. Eivät he sitä välttämättä ääneen sano, mutta oletko enää vuoden päästä tervetullut heidän seuraansa. Ehkä, mutta jos asenne on vuodesta toiseen sama, voi norsun selkä pian katketa ja saat kaiken loan niskaasi. Alat miettiä mitä pahaa olet tehnyt heille joiden seurassa on aina ennen ollut kivaa ja kuilu sen kuin syvenee. Jäät yksin, etkä nauti siitä.

Tai sitten voit olla stressaamatta turhia. Mitä sitten vaikka kaikki eivät sinua muista, ehkä itsekin unohdit jonkun. Ei tämä elämä niin vakavaa ole. Heillähän oli ne pienet lapset, heidän joulunsa on hieman erilainen. He viettävät joulua lasten juhlana. Lapset saavat lahjoja jos ovat muistaneet olla kiltisti. Miten niin kiltisti? Miksi pitäisi olla kiltisti, kun tuhmuus on paljon mukavampaa. Kuinka moni lapsi on saanut alkunsa sillä, että aikuiset ovat olleet keskenään tuhmia, kuten luonto on tarkoittanut. Varmasti aika moni, mutta eivät he osaa yhdistää näitä kahta asiaa toisiinsa, eikä välttämättä tarvitse. Kuinka moni lapsi on ihan oikeasti saanut lahjaksi pelkkiä risuja? Kuinka moni pukki suostuu sellaiselle keikalle? Ja käyttäytyi lapsi miten tahansa, aina tulee iso kasa lahjoja, jos on tullakseen, ja lapsi olettaa olleensa kiltti. Juuri sitä toivoin ja toivelistan ulkopuolisetkin ovat hienoja ainakin uuteen vuoteen saakka.

Olisiko viisasta miettiä asiaa kaksi kertaa? Jos lapsi joulusta toiseen opetetaan siihen, että jouluna saa ison kasan lahjoja, entä jos vastaan tulee vuosi, jona rahaa oli käytössä aiempaa vähemmän. Lapsi voi pettyä ja alkaa etsimällä etsimään syyllistä tilanteeseen ja huonolla tuurilla alkaa kiukutella asiasta kuin kyseessä olisi maailman isoin ongelma. Aikuisena hän ymmärtää, ettei siinä ollut mitään järkeä, mutta lapsi on aina lapsi. Se ei ymmärrä, jos ei ole ymmärtääkseen. Tai sitten hän ymmärtää olla hiljaa mutta murehtii itsensä kanssa asiaa aina seuraavaan jouluun asti, jona tilanne aivan sattumalta korjautuu vähän isomman lahjapotin turvin. Toi ne lahjat sitten joulupukki tai tekoparran taakse kätkeytynyt ihminen. Lapsi voi tunnistaa, että pukilla on tuttu ääni, mutta uhrautuu muiden sisarusten vuoksi tai ei vain jää miettimään asiaa liikaa. Muistan kun viisijouluisena tulin kurkistaneeksi eteiseen ja näin siellä lahjasäkin. Mietin, että tuossa ovat ne lahjat jotka pukki kohta tulee jakamaan. Mutta unohdin asian saman tien ja muistin uudelleen vasta aikuisena.

Mutta millainen on aikuisten joulu? Voiko sellaisen asian määritellä mitenkään? Joku voi ajatella, että voi, mutta ei pitäisi. Ei kukaan voi laatia sääntöjä joulun vietolle, miten sitä oikeaoppisesti tulee viettää. Muuten pitää alkaa puhumaan kaamosjuhlasta. Vaikka haluaisit olla viettämättä lainkaan, pakoon ei pääse. Ikkunassa voi nähdä jouluvaloja tai paperitonttuja. Kaupoissa soivat joululaulut ja valikoimat pullollaan sekonkituotteita. Edes synkin korpi ei välttämättä ole oikea pakopaikka, koska joku voi tulla kuusivarkaisiin. Sen kanssa on vain elettävä, valitettavasti.

Nyt myös ympäristöanarkistit ovat kantaneet kortensa kekoon, miten joulua heidän mielestään pitäisi viettää. ”Älä osta mitään”, oli päivän teema. Olin vähällä mennä tähän retkuun, mutta pikkujoulut pelastivat tilanteen. Ravintolassa tuli juotua kaksi olutta. En ala analysoimaan illan tapahtumia erityisemmin, koska mitään erityistä ei tapahtunut. Syötiin, juotiin ja naurettiin movemberin hengessä. Miten helvetissä jotkut pensselit nenän alla voivat pelastaa eturauhasen? Mitä ne australialaiset oikein ajattelivat perustaessaan hankkeen? Eivät ainakaan sitä mikä on lääketieteen kanta asiaan. Jos ei saa piparia edes jouluna, pitää runkata itsensä tyhjäksi.

Oli tapasi selvitä sydäntalven pimeydestä sitten joulu tai kaamosjuhla, kannattaa muistaa ainakin nämä kolme asiaa. Syöminen, juominen ja kinkku.