Kartalla

Näytti jo hetken siltä kuin kevät olisi alkanut, mutta sitten kaikki kääntyi jälleen päälaelleen. Tosin vain lämpötilan suhteen, sillä aurinko paistaa. Viimeisen vuoden aikana äärimmäisiä käänteitä on ollut niin paljon, että voidaan jo melkein puhua ilmiöstä, joka on tullut jäädäkseen ja vaatii sopeutumista.

Vaikka kevät ei pakkasen takia etene, on syytä olla iloinen edes siitä, että karttojen pitäessä paikkansa auringon pitäisi paistaa aamusta iltaan vaikka sitten poutapilvien takaa. Toisin sanoen säätyyppi ei ole epävakainen, jossa auringonpaiste voi vaihtua puolessa tunnissa kaatosateeksi ja kohta taas toisinpäin. Sää jota ei ole karttoihin katsominen. Epävakaassa rintamassa kartat voivat muuttua niin monta kertaa, että sään todellinen kuva paljastuu vasta kun hetki on käsillä.

Mitä me oikeastaan tekisimme ilman sääkarttoja? Kun vuodenajan vaihtumisen hetkellä sää muuttuu reilusti, se vain tapahtuu. Lämpötila ei nouse tai laske vähitellen päivä päivältä, vaan uusi aamu tuo tullessaan sään, joka on kuin eilistä ei olisi koskaan ollutkaan. Jokainen aamu olisi arvoitus, onko sää eilisen kaltainen vai muuttuuko se. Jos on, onko se sitä enää illalla. Milloin auringon paiste vaihtuu sateeksi ja kauanko sade kestää, onko se myrsky ja kuinka raju. Miten kovaksi yö kiristää pakkasen ja kuinka pitkäksi aikaa. Pilvet eivät aina kerro koko totuutta.

Sää on makuasia. Jokaisella on omat suosikkinsa ja syyt, joita ei ole mikään pakko kenenkään ymmärtää. Arvoituksellisuudeltaan sää muistuttaa myös aika paljon ihmisluonnetta. Piirteet joita yhdellä esiintyy, ei välttämättä esiinny toisella ja mikä ketäkin miellyttää, on taipumus päästää lähelleen. Täydellisyyttä ei ole, alueella esiintyy aina sellaistakin säätä, josta ei pidä, on vain elettävä sen kanssa.

Mutta toiset meistä ovat luonteeltaan niin suuria arvoituksia, että sääkin kalpenee. Yhtenä päivänä mielipide on yksi, seuraavana toinen, kolmantena kolmas, neljäntenä taas ensimmäinen, kolmas, ensimmäinen, kuudes, toinen, viides ja niin edelleen ei mitään logiikkaa missään. Mielipiteet menevät päällekkäin toistensa kanssa siinä määrin, että yksi halveksuu sitä, mitä toinen kehuu ja kolmas ei tue kumpaakaan. Kaikki näkemykset ovat yhtä sen hetken kanssa, missä eletään. Se mitä sanottiin eilen, ei tänään merkitse enää mitään ja mitä huomenna sanotaan, ei ole missään tekemisissä kuluvan päivänä ajatusten kanssa. Kyse voi olla myös kuukausista tai vuosista, miten pitkään yksi mielipide mieltä kantaa, eikä näkemysten vaihtumiselle löydy mitään ymmärrettävää syytä, kun puhutaan positiivisuuden negatiivistymisestä. Mitä oli eilen, ei ole tänään, mutta ehkä taas vielä joku päivä uudestaan.

Kyse on oikeastaan aika pelottavasta ihmistyypistä. Niin pelottavasta, ettei siihen osaa samaistua, kunnes joutuu kasvokkain kanssa. Voisi ensimmäisenä ajatella, että toisin kuin säätä, ei ihmisluonteen lukemiselle ole olemassa karttaa, mutta kyllä on. Jokainen meistä muodostaa käsityksiä uusista tuttavuuksista, vaikkei tietoisesti sitä tekisikään. Yleisesti sanotaan kun paremmin tutustutaan, että ensivaikutelma sinusta oli todella huono. Ei olisi sen perusteella voinut arvata, että meistä tulisi hyviä kavereita. Kannatti tutustua.

Mutta joskus voi käydä niinkin, että ensivaikutelmasta tullut huono kuva vain vahvistuu vahvistumistaan. Sekin on aika pelottavaa. Ajatukset jotka toisesta annat ja naurat niille itsekin, miellät vähän rankemmaksi huumoriksi, roastiin sopivaksi materiaaliksi, osoittautuvat yksi kerrallaan totisimmaksi todeksi. Kaikki ennakkoluulot olivat aiheen, vaikka kuinka pitäisi itseään hyvin toimeen tulevana ja osaisi antaa arvoa erilaisuudelle ainakin teoriatasolla. Tulet aina toiselle vastaan, mutta toinen ei tule sinulle vastaan. Hän ei vastaa kun kysyt, mikä oli syy, mutta vastaus löytyy rivien välistä kun kuulet hänen puhuvan jollekin toiselle. Hän päättikin järjestää jotain muuta menoa itselleen ja muisti vasta sen jälkeen, että oli aiemmin luvannut sinulle jotain ihan muuta. Eikä tullut mieleenkään että olisi voinut ilmoittaa asiasta. Antoi sinun odottaa turhaan ja nauroi sitten omalle tyhmyydelleen. Siinä tilanteessa ei varmasti pysty muuta sanomaan kuin että nyt on joku totaalisesti poissa kartalta. Onko se hän vai oletko se sinä, siitä sinä et kaiken kokemasi jälkeen ole täysin varma itsekään.

Kuin katsoisi ulos ja näkisi auringon paistavan. Sitten sääkarttaa, joka ei lupaa sadetta. Lähdet ulos, pilvet peittävät hetkessä taivaan ja kaatosade kastelee sinut muutamassa sekunnissa. Kun pääset takaisin sisään, sade lakkaa yhtä nopeasti kuin alkoi ja aurinko paistaa taas kuivattaen hetkessä kaikki sateen jäljet pois.