Kemiallinen reaktio

Ihmisten välistä vuorovaikutusta verrataan usein kemiaan. Kun kemiat kohtaavat, on seurassa mukava viettää aikaa. Seuraa on monenlaista moneen eri tarkoitukseen ja kukin etsii seuraa omiin tarpeisiinsa niistä ihmisistä jotka etsivät samaa. Kaiken lähtökohta on yhdessä tekeminen ja kokeminen. Ne voivat olla yhteisiä harrastuksia, illanviettoja, matkoja, työtä, työprojekteja, seurustelua tai jotain intiimiä toimintaa. Ne voivat olla irtiottoja arjesta tai arkeen kuuluvia rutiineja päivittäin, viikoittain tai kuukausittain. Mitä vain kukin keksikään.

Mutta niin kuin kaikissa tilanteissa jossa otetaan kontakteja muihin, ovat olosuhteet eläviä ja voivat muuttaa muotoaan äkistikin. Suurin syyllinen tähän on kolmas ihminen. Hän joko saapuu uutena kuvioihin tai on vanha tekijä, jonka olosuhdemuutokset saavat tulemaan lähemmäksi. Toki kolmen porukka voi toimia yhtä hyvin kuin kahden, mutta kemiaan katsomalla riskit ovat olemassa. Kaksi ainetta jotka yhdessä sekoittuvat toisiinsa suorastaan täydentämällä toisiaan, voivat kolmannen kanssa olla tappava sekoitus. Mitä enemmän aineita, sitä suurempi riski, että jokin yhdistelmä on keskenään epäsopiva.

Suurin ongelma kuitenkin on, ettei sitä voi etukäteen tietää, ellei silmin nähden näe aineiden reagoivan vaikkapa samaan tapaan kuin Menthol-pastillit ja Coca-Cola. Jos aineet eivät sekoitu, vaan asettuvat päällekkäin massan ja tiheyden mukaisesti, puhutaan sopusointuisesta yhdisteestä. Eivät välttämättä ole toisilleen oikeaa seuraa, mutta mahtuvat olemaan samassa paikassa ilman suurempia nahinoita. Kaikki muu on yhtä ikuista arvoitusta. Uskaltaako ottaa riskin, jos ei tunne koostumusta tarpeeksi hyvin, vai kieltäytyykö sovinnolla, ettei vaan satu mitään pahaa.

Enemmän tai vähemmän seura tekee kaltaisekseen ja väärässä seurassa lähtee järki päästä. Vähän kuin hengittäisi keuhkot täyteen vetyä. Happi loppuu ja tukehtuu. Mutta kun vedyn ja hapen antaa tiivistyä nesteeksi, syntyy vettä. Ja ilman vettä ihmiskeho kuivuu ja lopputulos on sama kuin vetyyn tukehtumisessa. Siitä ei enää nousta miettimään, mitä tuli tehtyä, olisiko pitänyt jäädä pois.