Onni-Sisu Suomalainen

Helmikuun 28. on Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä. Kaikki tietävät että Kalevala on suomen kansalliseepos, joka koostuu suomalais-karjalaisista kansanrunoista. Runoista, joiden jokaisessa säkeessä on kahdeksan tavua. ”Vaka vanha Väinämöinen, taitaja iänkuinen”. Vain kaksi mainitakseni. Tarinoita ajalta jolloin luku- ja kirjoitustaidon puutteessa mytologisia tarinoita kerrottiin laulamalla runoja. Sitten tuli Elias Lönnrot, kirjoitti ne ylös lukutaidon oppineita varten ja käytti omaa mielikuvitustaan saadakseen aikaan alulla ja lopulla varustetun suuremman tarinan pienemmistä tarinoista, jotka joku muu oli keksinyt laittaa lyyriseen muotoon lyhyemmin. Halunnut näin kertoa miten täälläpäin oli tapana asioista ajatella, mikä oli ajattelun kulttuuri. Eri mieltä sai olla, kunhan tiesi missä seurassa oleili. Omien maailmannäkemysajatusten esittäminen liian korkea-arvoisessa olisi saattanut vaikuttaa heistä kiinnostavalta, mutta jo seuraavana yönä sinulta olisi hakattu kirveellä pää irti sillä perusteella, että yrität noiduttuna houkutella ihmisiä mukaan vääränlaiseen ajattelun kulttuuriin.

Mutta ajat ovat muuttuneet. Suomessa ei enää tarvitse pelätä pään menettämistä oman mielipiteen takia, mutta edelleen löytyy seuraa, jossa hiljaisuus on jopa sananvapauden nojalla viisaampaa. Helsingin punavihreässä kuplakulttuurissa on ihan turha mennä esittämään omia näkemyksiään ilmastonmuutoksen luonnollista tekijöistä tai ylenpalttisen suvaitsevaisuuden aiheuttamista vaaroista, sillä kuri on kuin illallinen venäläisessä kodissa. Mikään ei anna oikeutta jättää lautaselle ruokaa, jos talon emäntä on sen annostellut. Ja tapoihin kuuluu annostella useaan kertaan runsaasti. Verrattuna vaikkapa japaniin, jossa veitsen antaminen lahjaksi symboloi halua laittaa välit poikki. Heiltä kuulemma löytyy ymmärrystä sille, jos lahjan antaja tulee toisesta kulttuurista, eivätkä paikalliset tavat olleet tiedossa.

Suomalainen kulttuuri on siihen verrattuna helppo ja vapaamielinen. Jos saat kutsun kotiin, suurin huolenaihe on siinä, jos et tunne väkeä. Ovatko he tarkkoja jostain tietystä etiketistä vai eivät. Onko perinteinen kahvipaketti tai ruisleipä mielistelyä, toipahan edes jotain. Vai lahja kuin lahja, ei olisi tarvinnut. Sisulla siitä selviää.

Myös punaviinipullo on yleinen lahja, vaikkei Suomella ole omaa rypäletuotantoa. On vain pienet markkinat marja- ja hedelmäviineille. Likööreitä valmistetaan paljon, mutta niidenkin tunnettavuus on vähäistä. Suurempaa roolia näyttelee viina, vodka ja olut. Niiden käytöstä meitä jopa moititaan, vaikka tilastollisesti juomme suurin piirtein saman verran kuin ranskalaiset viinejä, joita maassa tuotetaan samassa suhteessa kuin meillä olutta. Eikä kukaan valita, että ranskalaiset juovat liikaa, koska juominen tapahtuu vähitellen ja pitkin päivää, kuten kulttuuriin kuuluu. Suomessa ei ole tapana juoda pitkin päivää ja nauttia lounastauolla alkoholia ruuan kanssa. Täällä tehdään ensin koko viikon työt ja pidetään sitten hauskaa koko viikon edestä.

Onko suurin ongelma sittenkin siinä, että lähdetään, vaikkei keksi mitään syytä hauskanpidolle. Juodaan humalahakuisesti, kunnes ei enää jakseta, saatetaan epähuomiossa rikkoa lakia ja viimeisenä ylilyöntinä nautitun luonnoton poistuminen nousemalla vatsalaukusta takaisin suuhun hallitsemattomalla paineella. Sisulla siitä selviää, mutta säännöstely ei ole rikos. Rahaakin siinä säästyy, kun ostaa alkoholia vain kerran kuussa. Jos rahaa on vain yhteen olueen, sillä on pärjättävä. Jos rahalla saa 24, eikä kaikki mene alas yhdessä kuukaudessa, ei uutta erää tarvitse ostaa vielä seuraavassa. Ravintolassa kaikki maksaa enemmän, ja alkoholin liikakäytöstä on haittaa vain juojalle. Mutta pohjimmiltaan jokainen on itse vastuussa itsestään. Oppii tuntemaan rajansa ja osaa valita seuransa. Ei ehkä ole viisasta lähteä sellaisen mukaan, jonka tietää käyttäytyvän aggressiivisesti hyvinkin vähästä. Mieluummin joku joka hyvinkin vähästä on kaikkien kaveri, vaikka selvin päin hänestä ei saa mitään tolkkua. Saa koko porukan nauramaan joko jutuillaan tai ihan vain kahjolla käytöksellään. Voi siinäkin esiintyä piirteitä, jotka voivat seuraavana päivänä arveluttaa, vaikka tilanne oli alusta loppuun pelkkää nauramista. Vain suomalainen voi siinä tilanteessa kiittää onneaan, että on täynnä sisua.