Tyylivirhe

Makuasioista ei voi kiistellä. Se mikä on toisen mielestä hyvää, voi toisen mielestä olla pahaa. Ruuasta puhuttaessa määritelmässä on ongelma. Asiaa ei aina katsota maun kannalta. Oli kuinka hyvää tahansa, se on epäterveellistä ja lisää sukupuuton riskiä. Kun maku ei ole kaikille tärkein, syntyy riitoja, jotka voivat johtaa väkivaltaiseen käytökseen ruokaa apuna käyttäen. Vaikka olisi, tulee vastaan toinen ongelma. Näkemys jota ei ymmärretä. Ja seurueeseen kuuluu yksi itseään täynnä oleva ylimielinen johtohahmo, joka aina kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken ja hän on aina oikeassa. Kun hän ei ymmärrä, ei ymmärrä kukaan. Eriävä näkemys torpataan tylysti ja saa sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi. Eikä kukaan rohkene puolustaa, vaikka ymmärtäisi edes hiukan näkemystäsi. Toisin sanoen sama henkilö joka halusi kuulla muiden mielipiteitä, halusikin kuulla samoja mielipiteitä omiensa kanssa. Ei kestänyt kritiikkiä, joka oli vastoin omia käsityksiä.

Musiikki on kuuloaistillinen kokemus, joka saa aikaan monenlaisia tunnetiloja. Se mistä toinen tykkää, sitä toinen inhoaa. Ensi kuulemalla kappale voi olla huono, mutta paranee altistaen tai toisinpäin. On mahdotonta selittää mitenkään järkevästi, miten musiikki jakaa mielipiteitä niin vahvasti niin moneen eri suuntaan. Suomen musiikkimarkkinoilta löytyy paljon sellaisia nimiä, joiden lauluääni ei vakuuta, mutta levyjä on myytä kymmeniä ellei satoja tuhansia, kuten M.A. Numminen ja Jouni Hynynen. Ja J.Karjalainen, Tuomari Nurmio ja Haloo Helsinki kuin humalassa. Hyvillä sanoituksilla ääni ei paina kovin paljon, ehkä.

Samat säännöt pätevät pukeutumisessa. Kauneus on katsojalla silmässä, mutta ei yksin ihmisten katsomisessa. Kuvataiteen harrastajilla on selittämätön kyky ymmärtää taulujen sisintä olemusta. Eikä sillä tarvitse olla mitään taiteilijan ajatusmaailman kanssa. Ja aina kaikesta pitää jatkuvasti olla napit vastakkain, kun ylimielisten siipi ei ymmärrä alimielisten näkemyksiä tai arvosta niitä. Taidetta on myös musiikki ja kirjallinen tuottaminen.

Onko tälle ikuiselle makuasiariidalle olemassa selitys siinä, miten asian ilmaisee ja miten ilmaisu koetaan. Joku voi osata ilmaista eriävän mielipiteensä hienosti sanoja käyttäen siten, itsepäisinkin kuulija ymmärtää olla hiljaa. Toisten tyyli sanoa omat ajatuksensa ja mielipiteensä ovat vain yksinkertaisesti niin puisia, että ne kuulostavat muiden korvissa tyhmiltä. Silloin saa helposti vihat niskaansa, vaikka ei tarkoita mitään pahaa. Puhuminenkin on taitolaji. Etenekin Stand-up komiikka. Kaikki jutut eivät naurata, mutta eivät pilaa esitystä. Kun on saanut edes yhden jutun sisäistettyä tarpeeksi hauskana, sitä ei tule ajatelleeksi, että kaikki eivät ole hauskoja. Senkään ei tarvitse naurattaa hekottaen. Se oli vain niin tyylillä kerrottu, että alitajuisesti piti sitä hauskana. Simo Frangen ei liene varsinainen koomikko, mutta on aika taitava huonojen juttujen kertoja.

Näyttelijät puhuvat työkseen, mutta heillä on myös rooli. Kaikki eivät osaa heittäytyä tarpeeksi taitavasti, mikä näkyy parhaiten tosi-tv:ssä, jonka idea on laittaa näyttelijät keskelle yllättäviä tilanteita. Toiset osaa, toiset ei. Elokuvissa ja teatterissa on ainakin enemmän aikaa valmistautua ja sisäistää roolinsa. Tuoda siihen jotain omaa. Ainoa poikkeus löytyy Kaurismäen tuotannossa, jossa kaikki puhuvat samaa tasapaksua kieltä. Taitavalla tarinalla sekin on kuitattu.

Eikä tarvitse puhua työkseen. Ihan samalla tavalla muiden ihmisten keskuudessa toiset puhuvat paljon ja saavat muut kuuntelemaan. Toiset puhuvat vähän, eikä sekään vähä jaksa kiinnostaa ketään. Toiset puhuvat paljon ja saavat muut toivomaan, että tämä olisi välillä hiljaa. Toisien odotetaan puhuvan enemmän, mutta ei vain saada suuta auki. Jos kaikki edellä mainitut tyylilajit kertovat yhden ja saman jutun, voi lopputulos olla hyvin erilainen, miten se otetaan vastaan. Samoin vaikuttaa kuulijan korvien sietokyky. Juttu mikä yhden suusta naurattaa, voi toisen suusta loukata.

Asemalla on suuri merkitys. Lapsen suusta järkeväkin selitys menee kuuroille korville. Toinen aikuinen saa sen kuulostamaan hyvältä ja järkevältä. Tulee mieleen aika, kun laajakaistaliittymät alkoivat vähitellen yleistyä. Sitä oli kuullut aiheesta ja sisäisti sen olevan pidemmän päälle halvempaa kuin maksaa jokaisesta nettiminuutista erikseen. Mutta ei avautunut vanhemmille ennen kuin kauppias sen selitti. Mutta ei se kommunikaatio aina toimi aikuistenkaan kesken. Vaihtoehtoja on rajattomasti. Jos kaikki muut tekijät karsitaan pois, jäljelle jää aina tapa jolla asian ilmaisee. On syytä miettiä ennen kuin sanoo mitään, jos tuntuu että ei saa kiinni. Toiset miettivät toiset ei. Ymmärtävät ehkä että reagoivat yli, mutta myöhäistä se on. Anteeksipyyntö ei korjaa imagoa, pelkästään asian. Se korkeintaan tekee imagosta anteeksipyytäjän, kun on ensin ollut töykeä ajattelematta yhtään mitään. Jos ensin miettii ja ymmärtää mitä toinen tarkoittaa, siitä voidaan ehkä keskustella. Jos ei aukene, asia on loppuun käsitelty. Nämä ihmiset ovat kykenemättömiä keskustelemaan tästä asiasta. Pitää etsiä aihe, josta molemmat saavat kiinni. Sekin voi olla kiinni vain siitä, miten asian ilmaisee. Suun avaaminen voi vaatia pitkää pohdintaa, että saisi sanotuksi mitään, mikä kuulostaa järkevältä. Paineen alla on mahdoton muodostaa ymmärrettävissä olevaa kantaa. Aina aikaa ei voi antaa ja silloin toinen voi kuulostaa äkkiseltään idiootilta. Itsestä riippumaton luonne-esiintymä, jonka kanssa joutuu usein nöyrtymään ajatukseen, nopeat syövät hitaat. Jos olet hidas pukemaan ajatuksia sanoiksi, et kovin helposti saa itseäsi esiin seurapiireissä. Tiedät tasan tarkkaan mitä haluat sanoa, mutta et löydä oikeita sanoja. Olet porukan hiljainen hissukka, jolle on helppo nauraa. Mutta kun saat suusi auki, saat aikaan kuoleman hiljaisuuden. Mitä tuo pöhkö oikein sanoi? Kuulinko oikein? Sehän kuulosti viisaammalta kuin yksikään meistä.