Vähemmän väärä valinta

Nykyaikana on suorastaan muotia tehdä kaikki asiat väärin. Mitä ikinä teetkin, se on jonkun mielestä väärin, väärä tapa toimia. Ilmiö perustuu ymmärtämättömyyteen, mistä seuraa väärinymmärrys. Vaikka asioista ottaisi selvää kaikin mahdollisin keinoin, voi kaiken ymmärtää edelleen väärin. Vaikka kuinka koetat selittää, voi toisen ajatuksissa olla totaalinen tyhjiö asian sisäistämiselle.
Mutta ihmismieli toimii näin. Jokaisella on oma tapansa ajatella, nähdä asiat, mitkä koskettavat tätä kaikkialle ulottuvaa yhteiskuntaa. Mutta valitettavan moni elää niin syvällä omissa näkemyksissään, että mielii tehdä niistä diktatuurisen totuuden mahdollisimman röyhkeästi. Kuin kaikki muut olisivat mielipiteineen väärässä ja vain oma on se oikea.
Asioista saa keskustella, mikäli molemmat ovat siihen suostuvaisia. Mutta jos toinen ilmaisee haluttomuutensa, on asia loppuun käsitelty. Puhutaan jostakin muusta tai ollaan hiljaa. Ei kukaan halua, että oma mielipide raiskataan, raiskaus on rikos.
Toisin sanoen jokaisella on oltava vapaus valita mielipiteensä omasta vapaasta tahdostaan ilman kenenkään painostamista ja pidettävä siitä kiinni vaikka henkensä kaupalla. Jos mielipide muuttuu, sitä helposti sortuu siihen, että haluaa lähteä tekemään siitä diktatuurista totuutta, kun alkaa kuvitella ajatelleensa väärin.
Pohjimmiltaan on vain muutama asia, joiden suhteen valintoja on tehtävä rajojen kanssa. Missä asutkin, olet velvoitettu noudattamaan sen maan perustuslakia, jonka kamaralla jalkasi seisovat. Mitä työksesi teetkin, olet velvoitettu maksamaan veroja. Jos menet yksityistilaisuuteen, olet velvoitettu sitoutumaan annettuihin sääntöihin ja etiketteihin. Oli tilanne mikä tahansa, löytyy aina joku, jolle yksi tai useampi vaade on liian iso uhraus. Joku ei ymmärrä, miksi kaikkia juhlavieraita tulee kätellä. Toiset kiertävät veroja. Jotkut ovat valmiita rikkomaan lakia, jos pykälä on heistä väärin kirjoitettu.
Mikä tässä kaikessa on niin vaikeaa? Se vain on osa tätä ihmisluontoa, jolle ei ole mitään tehtävissä. Jos joku haluaa ottaa tietoisen riskin toimiessaan joko säännön tai lain äärirajoilla, minkä me sille voimme etenkin, jos ketään ei kiinnosta puuttua asiaan. Ei ketään voida tuomita vahingosta, jos ei ollut perillä joko säännöistä tai olosuhteiden tilapäisestä asettumisesta niin, että teko voidaan ainakin teoriassa katsoa vääräksi. Eikä vahingosta syyllistämällä kukaan ota koskaan opikseen. Paras keino ennalta ehkäistä vahinkoja, on perehtyä lakeihin ja sääntöihin etukäteen. Ja jos liian moni tuntuu liian isolta palalta purtavaksi, ei peiliin katsominen ole pahitteeksi. Ja kun vanhinko sattuu, asiat pitää pyrkiä puhumaan selviksi. Jos toinen osapuoli ei ole siihen suostuva, olet voimaton. Voit vain toivoa, että hänellä on hyvä huumorintaju.