Olipa yö. En saanut millään unta ja lopulta nukahdinkin vasta joskus aamuyöllä. Ja sitten näin jotain tosi kummallisia painajaisia ja heräilin välillä niin että luulin jonkun olevani asunnossani. Inhottavaa. Näinä öinä sitä toivoisi nukkuvansa jonkun kanssa, vaikka yleisesti ottaen paremmin nukunkin yksinäni.
Voipi olla, että eräs eilinen asia järkytti mieltä ja aiheutti nuo omituisuudet. Hyvä kaveri nimittäin kertoi tutustaan joka hirttäytyi viikonloppuna. Nuori nainen, jolla kaikki oli päällisin puolin kunnossa. Oli siinä kai jotain masennusta, mutta tietenkään kukaan ei ollut osannut odottaa mitään tuollaista. Hirttäytyminen... jotenkin tulee mieleen, että miksi niin järjettömän ruma tapa. No, eihän itseään kauniisti voi tappaakaan, mutta silti tuntuu että tuo on jotenkin kaikkein äärimmäisin keino. Siinä on ainakin haluttu varmistaa henkiin jäämisen mahdottomuus, eikä ilmeisesti millään ole ollut enää yhtään mitään väliä. Jotenkin tuo kertoo äärimmäisestä vihasta itseään kohtaan.
Aloin sitten vain miettiä mielenterveysongelmia yleensäkin, ja totesin jälleen kerran, että viimeinen vajaa vuosi on opettanut paljon sillä saralla. En mä koskaan ole erotellut terveitä ja "hulluja", vaan aina olen kyllä tajunnut, että ihmismieli on hauras, ja periaatteessa kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti. Tänä vuonna tuo kaikki kuitenkin konkretisoitui hyvin kipeällä tavalla, kun lähiomainen sairastui. Seurasin vierestä, kun koko ikäni tuntemani ihmisen mieli alkoi horjua, ja lopulta oltiin sitten sairaalassa asti. Vaikka aiemmin kaikki oli ollut hyvin, vaikka mitään traumaattisia kokemuksia ei ole, vaikka suvussamme ei kulje mielenterveysongelmia. Se vain pisti miettimään, ettei tässä kai itsekään ole sen paremmin turvassa tuollaisilta ongelmilta. Ei kai kukaan ole.
Ja tuo hirttäytymistapaus sai miettimään, että koskaan ei kannattaisi kadehtia ketään. Ei edes sitä iloista, fiksua ja nättiä tyttöä, jolla on kunnossa niin perhesuhteet kuin opiskelu- ja työasiatkin. Kenenkään elämästä, kokemusmaailmasta ja painajaisista ei lopulta tiedä yhtään mitään. Seuraavassa hetkessä se kateuden kohde voi olla kuollut - jopa oman käden kautta.