Kun Ashton Kutcher ja Demi Moore lanseerasivat lapsiseksin vastaisen kampanjan, heidän tarkoituksensa oli hyvä. Väärin tulkitut tutkimustulokset, omituiset videot ja aggressiiviset hyökkäykset lehdistöä vastaan tekivät siitä kiusallisen skandaalin.
Real Men Don’t Buy Girls -kampanja lanseerattiin huhtikuussa. Kutcher kertoi julkisuudessa tuoreista tutkimustuloksista, joiden mukaan 100 000–300 000 lasta päätyi Yhdysvalloissa prostituoiduiksi joka vuosi. Hän ja Moore järkyttyivät luvuista ja päättivät tehdä asialle jotain, Kutcher julisti monissa haastatteluissa.
”Jotain” oli Youtube-videokampanja, joka sai runsaasti huomiota. Kutcher pyysi julkkiskavereitaan kuten Justin Timberlakea, Sean Pennia ja Jamie Foxxia tekemään videoita, joilla yritettäisiin vakuuttaa yhdysvaltalaismiehet siitä, että seksin ostaminen pikkutytöiltä ei ole tosimiesten hommaa.
Videot olivat hieman, no, omituisia.
Ashton Kutcher istuu sängyn laidalle, riisuu sukkansa ja haistaa niitä. Tuoksu ei ole miellyttävä. Kutcher heittää sukat roskikseen ja kaivaa paketista puhtaat tilalle. Syvä miesääni sanoo ”Tosimies pesee itse pyykkinsä. Tosimies ei osta seksiä tytöiltä.”
Sean Penn käyttää silitysrautaa paahdetun leivän valmistamiseen. Syvä miesääni kertoo, että ”Tosimies tietää, miten silitysrautaa käytetään. Tosimies ei osta seksiä tytöiltä.” Lopuksi Demi Moore ilmoittaa, että Edward Norton on tosimies ja kysyy, oletko SINÄ.
Sisarkampanjassa naiset kertoivat, kuinka he suosivat tosimiehiä.
Julkkismiehiä kiiteltiin hienosta eleestä.
Sitten joku ihmetteli, onko ongelma todella se, että lapsiseksin ostamisella on liian hyvä maine, ja että kun Justin Timberlake sanoo Youtubessa, että hän ei osta lapsiseksiä, kaikki iljettävät lapsiseksinostajat kokevat herätyksen ja tajuavat, että jumantsuikka, meitsikin haluaa olla tosimies niin kuin Justin, enpä enää hyväksikäytä lapsia.
Tai että kun Arianna Huffington sanoo, että hän preferoi miehiä, jotka eivät osta lapsiseksiä, naiset ympäri maata dumppaavat lapsiprostituoituja hyväksikäyttävät miehensä. Koska hemmetti, mä aattelin että se lapsiseksin ostaminen on ihan ok, mut nyt kun Arianna sanoo että ei ole, mun pitää ehkä jättää toi.
Seuraavaksi joku tosikko huomautti, että kenties Dude, Where's My Car? -leffan tähti ei ehkä miettinyt aivan loppuun asti, kannattaako lapsiprostituutiota vastaan kampanjoida juuri kevyellä äijähuumorilla.
Blogosfäärissä oltiin sitä mieltä, että kyseessä oli pitkälti Hollywood-tähtien egotrippailu ja kyseltiin, että
”Is it just me or is there like no connection whatsoever between Sean Penn making a grilled cheese with an iron (manly!) and the horrific situation of someone paying for an enslaved 7-year-old to give them a blow job?"
Sitten mietittiin, että onkohan tuo sukkien heittäminen roskiin yhden käyttökerran jälkeen sittenkään hyvä läppä – kuulemma ei ainakaan esim. köyhien mielestä. Toisaalta, ei kai köyhillä ole sitten varaa lapsiseksiinkään.
Kaikki tämä oli kuitenkin harmitonta: jos kampanja nyt on vähän pöljä ja ehkä aika tehoton, mitä sitten? Ainakin Kutcher ja Moore yrittivät parhaansa.
Sitten alettiin penkoa tutkimusta, jolle Kutcher ja Moore perustivat kampanjansa. 300 000 prostituutioon päätyvää lasta joka vuosi on nimittäin Yhdysvalloissa häkellyttävän paljon. Lopulta Village Voice -lehti kaivoi esiin hieman erilaisia lukuja.
Yhdysvaltojen 37 suurimmassa kaupungissa oli viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty yhteensä 8263 lapsiprostituutioon liittyvää pidätystä, siis keskimäärin 826 per vuosi. Vaikka ottaisi huomioon, että läheskään kaikki lapsiprostituutiotapaukset eivät tule ilmi, ja että lapsiprostituutiota esiintyy tietenkin myös suurten kaupunkien ulkopuolella (joskin vähemmän), 300 000 lapsiprostituoitua vuodessa on, no, uskomaton luku.
Kävi ilmi, että Kutcher ja Moore pohjasivat lukunsa aika tyhmään tutkimukseen, jota he lisäksi tulkitsivat väärin. Kyseessä oli Pennsylvanian yliopistossa tehty tutkimus, jossa alleviivattiin, että 100 000 – 300 000 lasta vuodessa ei suinkaan ole prostituoiduiksi päätyvien määrä, vaan sellaisten lasten määrä, jotka ovat riskiryhmässä päätyä prostituoiduiksi. Tutkimuksen mukaan riskiryhmässä ovat esimerkiksi kaikki sellaiset lapset, jotka ovat karanneet kotoa, transsukupuoliset lapset, tytöt jotka kuuluvat jengeihin sekä kaikki ne alaikäiset, jotka omistavat auton ja asuvat lähellä Meksikon tai Kanadan rajaa.
Jos virhe olisi jäänyt Kutcheriin ja Mooreen, asia ei olisi vakava. Valitettavasti lukuun ovat tarttuneet myös poliitikot, ja sillä on senaatissa perusteltu esimerkiksi aloitteita, joilla kiristettäisiin nettisensuuria, laajennettaisiin poliisien valtuuksia, rajoitettaisiin alaikäisten oikeuksia postata kuvia nettiin ja kiellettäisiin alle 18-vuotiaita harrastamasta seksiä edes keskenään. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsiprostituutio olisi oikea ja hirvittävä ongelma, vaan siitä, että ongelman suurenteleminen saattaa johtaa paitsi valehteluun ja väärinkäsityksiin, myös isompiin ongelmiin.
Ei ollut yllätys, että Village Voicen artikkeli ei miellyttänyt Kutcheria. Hän aloitti lehteä vastaan sodan, jonka tarkoitus oli saada mainostajat lähtemään. Sotaa käytiin pääasiassa Twitterissä, sillä Kutcher on lähes 8 miljoonalla seuraajallaan yksi maailman vaikutusvaltaisimmista tweettaajista. Hän ei väittänyt, että Village Voicen artikkeli olisi väärässä, vaan alkoi syyttää lehteä lapsiprostituution tukemisesta. Kutcher tweettasi Village Voicen suurimmille mainostajille näin:
Kutcher pelotteli myös muita Village Voicen suurimpia mainostajia.
Ja katso, lentoyhtiö veti mainoksensa pois!
Kutcher viittasi tweeteissaan siihen, että sama firma, joka omistaa Village Voicen, omistaa myös Backpage-sivuston, jonka seuranhakupalvelua on syytetty parittajien toiminnan mahdollistamisesta.
Village Voice puolestaan huomautti videosta, jossa Kutcher ja Moore bilettävät Snoop Doggin konsertissa (Snoop Dogg sanoi Rolling Stonen haastattelussa toimineensa parittajana vuosina 2003 ja 2004).
Digital Life tallensi Twitter-sodan. Siinä hävisivät kaikki, myös lapsiprostituoidut.