Rakas avomieheni on paska jätkä. Jättää nyt petipotilas yksin kotiin, ja lähteä itse vetelemään persuukset illanviettoon. Tämän päätelmän tekivät miehen kaverit lukiessaan edellisviikonloppuisen statuspäivitykseni: ”Karoliina Sallinen pakkolepää vaakatasossa, kun muut menee saunailtoihin ...en katkera mutta kuitenkin!”
Todellisuudessa muruseni viihdytteli makoiluun tylsistynyttä ja kiukuttelevaa naistaan kotona, Sallisen työkavereiden hyppiessä uima-altaaseen saunaillan tuoksinnassa. Kyllä! Työpaikkani naiset järjestävät kemuja, vaikken minä pääsisikään mukaan. Miten törkeää!
Olen mielestäni ollut järkevät facebook-käyttäjä. En hyväksy oppilaideni kaveripyyntöjä. En kerro yksityisyystietojani ja sensuroin kuvia. Näköjään en ole ollut kuitenkaan tarpeeksi tarkka. Unohdin, että statuspäivitykseni kertoo monen mielestä myös autenttisesti parisuhdepäivitykseni...ja se on yleisön mukaan nyt näköjään kriisissä.
Kirjallisuusblogi ”Kirjoittajatreffit” on koonnut viisi tilapäivityskategoriaa, joita varioimalla ”luot itsestäsi miellyttävän facebook-vaikutelman, tuotat tuttavillesi loputonta iloa ja viihdykettä sekä keräät ennätysmäärän kommentteja tilapäivityksiisi”. Olin kyllä saanut huomiota, mutta miellyttävä kuva oli jäänyt vielä tekemättä . Ei kuitenkaan hätää. Tämän pystyisi korjaamaan "Kirjoittajatreffien" mukaan tiedotus-, tunne- ,sitaatti-, kutsu- tai kysymysstatuksen avulla. Pääsäännöksi kaikkiin päivitysryhmiin sivusto antaa kohtuullisuuden: kertomalla tarpeeksi, mutta ei liikaa, saa aikaan parhaat tulokset. Epämääräiset ”Vituttaa!!!” ja ”miettii, mitähän tässä pitäisi tehdä?” kannattaisi kuulemma unohtaa, ja tilalle voisi iskeä vaikka kommenttikalastelijan lempistatuksen,linkin johonkin mielenkiintoiseen sivustoon.
Mielestäni olin käyttänyt viimeviikkoisessa viestissäni tunnepäivitystä, mutta ehkä virhe olikin tapahtunut siinä, että olin ollut liian ankea. Olen aina öllövihannut HanipuppeliSydänSydän –statuksia niiden teennäisyyden takia. Ehkä mielipiteeni johtuu siitä, etten tykkää muutenkaan lässytellä, sekä siitä, että omien havaintojeni pohjalta juuri tällaisten statusten laittajat useinkin ehtivät erota, ennen kuin kultainen Petri-Oskari on ehtinyt pyöriä kuvioissa seuraavaan juhannukseen. Olen ajatellut, että lemmekkäät statukset syövät uskottavuutta...suhteelta ja statukselta.
Alkoi kuitenkin mietityttää, täytyisikö facebookmaailmassa antaa periksi vanhoille periaatteilleen, jotta muut eivät huolestuisi. Täytyykö onnea todellakin todistella, jotta sen uskotaan olevan olemassa? Ehkä uusi iskulauseemme tuleekin olemaan: Päivitän, siis olen.
P.S. Lisäsin tästä blogista linkin statuspäivitykseeni (mitä en ole siis ennen tehnyt) testatakseni toimiiko ”Kirjatreffien” vinkki. Saa nähdä, menevätkö kaverini lankaan tehden Cityn sivuille joukkorynnäkön!
Kirjoittajatreffit: http://kirjoittajatreffit.net/2009/09/miten-kirjoittaa-hyvia-facebook-tilapaivityksia/