Pikkusiskoni Henriikka rakasti lapsena hämähäkkejä, kummitustarinoita ja taikuutta. Ala-asteikäisenä pikkusisko istui nenä kiinni Angela Sommer-Bodenburgin Pikku Vampyyri –kirjasarjassa, ja kehitteli päässään omaa verenpunaista maailmaansa. Pian vaaleanpunainen pikkutytön huone olikin muuttunut mustanpuhuvaksi kalmistoksi. Siskoni nukkui arkussa (lue:liinavaatelaatikko) ja ikkunat verhottiin mustilla tilkuilla. Äiti ja isi pitivät Henriikkaa ihan normaalina…oli ilmeisesti luonnollista, että fiktio ja fakta sekoittuvat lapsen maailmassa.
Mainokset ja yritysten sivut facebookisssa on jo vanha juttu. Kirjan ”henkilöiden” profiilit sen sijaan aika uusi. Minun uusi facekaverini on Mielensä Pahoittaja, Tuomas Kyrön viimeisimmän teoksen päähenkilökertoja. Pahoittajan tiedot, kommentit ja parisuhdestatus on fiktiivisen henkilön…tosin sellaisen, jolle voi jutella ja jonka ”tekemiset” näkee reaaliajassa. Alkaa mennä tältä yli kymmenvuotiaaltakin pää sekaisin, mikä on totta, ja mikä tarua.
Äärimmäisen mainio kirjan promoidea tämä facebookhahmon luonti. Vaikka alkaakin mietityttää, onko oikein tuoda fiktiota faktan sekaan. Tosin kuinka todellisia nämä facebookstatukset koskaan oikeastaan ovat? Tuntuu sille, kuin koko facebook olisi ihmisten fiktiivinen käyntikortti muulle maailmalle. Se ei sano: ”tällainen olen ” vaan ennemmin ”tällaisena haluan teidän näkevän minut”. Vai voiko joku myöntää, ettei olisi muokannut nettiminästään vähän todellisuutta hohdokkaampaa, jopa fiktiivistä?