Kulttuuri

Drag United 2010 -hyväntekeväisyysgaala
Drag show

Paula Koivuniemi astuu lavalle ja aloittaa kappaleen. Hänen seuraansa liittyy ensin Katri Helena, sitten toinen Paula Koivuniemi. Ja kolmas. Ja neljäs. Toinenkin Katri Helena nousee lavalle. Yhteensä yhdeksän suomalaista diivaa, drag-versioina tietenkin, päättää ravintola dtm:n Drag United -hyväntekeväisyysgaalan. Hyvät missikandidaatit, ottakaa oppia setätätien lavapresenssistä ja tavasta esitellä sääriä.

Sääristä muuten oli paljon puhetta. Juontajiksi oli saatu kasa isoja nimiä Marco Bjurströmistä Vappu Pimiään, Kristiina Komulaisesta Saimi Hoyeriin. Jokainen heistä muisti juonnossaan hämmästellä drag queenien sääriä. Uskotaan, on niillä hyvät sääret.

Kellä niillä? No Les Femmesillä, Showhatin setätädeillä, Nikolalla, Jukka Kurosella, Miss Divetillä, Sara Lakella ja Carla Farlolla – kaikki Miss Drag Queeneja. Setätädit vetivät lyhyen setin lavalla ja homma huipentui alussa mainittuun numeroon, jossa diivojen egot sijoitetaan samalle lavalle. Tämän vuoden hitti on ilmeisistä syistä Lady GaGa. Drag queenien repertuaarin mahtuu tätä nykyä lähes aina myös mieshahmoja, tällä kertaa Lauri Tähkä. Miesten ilmestyminen esityksiin johtunee siitä, että valovoimaisia ja omaleimaisia naisartisteja ei nouse pinnalle samaa tahtia kuin drag-shown pitäisi uudistua. Drag-Jippu ja Drag-Anna Puu eivät kanna, sorry.

Jippu esiintyi myös omana itsenään. Kolme haikeaa biisiä olivat kylläkin kauniita, mutta pieni kuoppa – ei herkkä rauhoittumishetki – riehakkaaseen tunnelmaan. Koko rupeaman parasta antia oli tanssiryhmä Stepupista kootun Riemukolpa -kokoonpanon mahtava Kikka-potpuri. Saattaa johtua siitä, että Kikalla on erityinen asema sydämessäni. Tunnustin seuralaiselleni, että kuuntelin kersana Kikkaa salaa vaimennettuna peiton alla c-kasetilta, joka oli kopioitu kaverin isosiskolta. Seuralaiseni tunnusti itkeneensä, kun Kikka kuoli.

Kikka-potpuri ei ollut dragia, mutta se oli esityksen paras osa. Miksi? Drag Queenit olivat loistavia, Suomen ehdotonta kärkikastia, ja vetivät osansa loisteliaasti. Silti pitkästyin. Miksi ihmeessä? Tajusin, että drag-ohjelmat on minun osaltani nähty vähäksi aikaa. Sillä vaikka nämä setätädit olivat nyt ensimmäistä kertaa tällä kokoonpanolla lavalla, olin nähnyt kaikki esitykset jo erikseen. Ja, anteeksi vaan, kun on nähnyt kymmenen suomalaista drag-esitystä, tulee setätätejä korvista. Drag on taidemuoto (tai viihdemuoto) joka on hyvin nopeasti kaluttu loppuun. Se ei uudistu (älkääkä nyt sanoko, että yhden uuden hahmon tuominen silloin tällöin on uudistumista). Siinä ei ole sanomaa (älkääkä nyt väittäkö, että ”hauskanpito” tai ”relaaminen” ovat sanomia. Myöskään ”jokainen saa olla sellainen kuin on” tai ”jokainen on kaunis” eivät kelpaa dragin sanomiksi, drag ei väitä niin.)
Ei ihme, että esimerkiksi Jenkeissä suosio hiipuu. Dragit eivät kelpaa enää edes homoikoneiksi. Miehet naisten vaatteissa ovat kuitenkin vain miehiä naisten vaatteissa - vaikka kyseessä olisi neljä Paula Koivuniemeä.

p.s. Hyväntekeväisyysgaalasta kannattaa kertoa etukäteen. Jos ihmiset eivät tiedä siitä, he eivät voi tehdä hyvää. Nyt dtm oli puolillaan, mikä oli suoranainen ihme. Tiesittekö te, hyvät lukijat, että dtm:ssa järjestettiin eilen sen historian suurin hyväntekeväisyystapahtuma? Jos tiesitte, niin mistä? Ei mainoksia, ei tiedotusta, ei flyereita, ei nettipresenssiä. Ravintolan omilla sivuilla luki vielä tunti ennen gaalan alkua, että hei, tosi magee tapahtuma tulossa, lisäinfoa seuraa. Sääli, Aseman lapset olisivat keränneet helposti tuplarahat.

The Queens Are Back!
Kabaree

Kaukana ovat ne ajat, jolloin drag show oli meikattu mies mekossa aukomassa suutaan Paula Koivuniemen tahtiin baarin nurkassa kahdelta yöllä. Queens Are Back! -kabareen kutsuminen drag showksi on itse asiassa hieman harhaanjohtavaa, sillä kyseessä on Suomen drag-aatelisten, Showhat-duo Jarkko Valteen ja Osku Heiskasen sekä StepUp Dancers:in kuuden tanssijan täysmittainen (2 h 15 min) ja -hintainen (liput 35 e) esitys Aleksanterin teatterissa.

Valteen ja Heiskasen esitys valittiin jo vuonna 2000 Cityn kaupungin parhaaksi drag showksi, ja nyt päälle on kasattu yhdeksän vuotta kokemusta ja glitteriä. Setätädit lunastavat odotukset ja tanssijapojat ovat todella taitavia. On mainio ratkaisu rakentaa osa numeroista tanssijoiden varaan.

Show on jaettu neljään osaan: ulkomaiset klassikot, Punahilkka-sadun uudelleensovitus, ulkomainen moderni pop ja suomalaiset. Maistiaisia löytyy täältä.

Pop-tuntemusta testataan armottomasti ja ainakin klassikko-osuudessa 70-luvun puolivälin jälkeen syntyneillä menee monta vitsiä ohi. Idishän on se, että jotta drag-versiosta saisi kaiken irti, pitää biisin lisäksi tunnistaa myös artisti ja tämän maneerit. Osaamme ulkoa kappaleen It’s raining Men, mutta kuka muistaa, miten The Weather Girls esiintyy livenä?

Esityksen aikana kävi selväksi, että Suomi tarvitsee kipeästi uusia, vahvoja naisartisteja. Esimerkiksi Anna Puu, Jenni Vartiainen ja Irina eivät vielä ole drag show -kamaa, tarvitaan enemmän luonnetta, kuuluisuutta ja/tai isompi ego. Pisteet kuitenkin siitä, ettei jämähdetä pauloihin, vickyrosteihin ja katrihelenoihin. Klassikot toimivat, mutta yli kymmenen vuotta keikkailleen duon on pakko uudistua.

Uudistumista edustaa tällä kertaa Punahilkka-satuun sangen löyhästi perustuva tarina Punahenkilöstä, joka matkalla mummon luo törmää erinäisiin ajankohtaisiin tyyppeihin Alexander Stubbista Johanna Tukiaiseen ja BB-tyyppeihin. Satu on shown heikointa antia, mutta vierailu Aleksanterin teatterin samppanjabaarissa ennen esitystä tekee sille hyvää.

Valtee ja Heiskanen ovat mielettömän hyviä tanssijoita, koreografeja ja drag queeneja, hieman heikompia stand up –koomikoita. Onneksi yleisö on tullut viihtymään: vähän vaivaisemmatkin vitsit saavat porukan repeilemään. Ennen esityksen alkua Heiskanen lämmittää yleisöä tavalla, joka onnistuu harvoin: katsojien ulkonäköä ja olemusta piikitellään ja sisääntulijoille vittuillaan hellästi – kuitenkin niin, että kenellekään ei jää paha mieli. Jos kuitenkin haluat välttää silmätikuksi päätymisen, vältä paikkoja riveiltä 1-5.

Showhatin kuningattaret paranevat ja yleisö lämpenee mitä pidemmälle esitys ehtii. (Aivan lopussa tosin tapahtuu vähän nolo tyylivirhe: yleisöä kehotetaan antamaan aplodit sponsoreille.) Viimeisten biisien aikana pikkujoulutunnelmaiset pukumiehetkin tanssia hytkyttelevät tuoleissaan ja vieressäni istunut nuiva nutturatäti toteaa seuralaiselleen, että on valmis suutelemaan kuningattarien hameenhelmoja.

Queens Are Back
11.11.-20.11. Aleksanterin teatteri, Helsinki
Liput 35/29 e