Missi on alien

Miss Suomi -kisat

Minulla oli kyseenalainen kunnia päästä seuraamaan Miss Suomi –kisan finaalia sunnuntaina Helsingin Grand Casinolla. Nyt olen toipunut järkytyksestä niin paljon, että voin puhua kokemuksestani.
Hyvät ystävät: Missikisat behind the scenes.

Missikisojen pitopaikka Fennia-salonki on pieni, tv-kaluston sekaan mahtuu noin sata ihmistä. Paikalla on toimittajia, liuta ex-missejä sekä Martina ja Esko. Kyseessä ei siis ehkä ole seurapiirien kermaisin tilaisuus. Mutta nyt illan juontaja Vappu Pimiä on antanut ohjeet siitä, miten suoran lähetyksen aikana tulee toimia (”ette saa nousta catwalkille lähetyksen aikana”) ja on aika esitellä missikandidaatit kutsuvieraille.

Naisparat kävelytetään lavalle seksintappouikkareissa, joita ei kehdattu näyttää telkkarissa. Valokuvaajat, jotka ovat pääasiassa 40 vuotta täyttäneitä setiä, innostuvat.
Missejä ei päästetä ääneen. Viereisessä pöydässä kuiskataan, että ”onneksi noillakin on selluliittia”. Missit ovat muuten paremman näköisiä livenä kuin kuvissa, vaikka kukkaketouikkarit latistaisivat Dita von Teesenkin Snickers-patukaksi. Naiset takaisin kulisseihin ja lähetys käyntiin.

Homma alkaa cocktailpukukierroksella ja kyvykkäin misseistä pääsee laulamaan. Haikailen jenkkityylisiä missikisoja, joissa suurin viihdearvo on talent-osuudella. Talent-osuus on siis se, jossa kokelaat esittelevät erityistaitojaan, kuten cheerleader-sauvojen pyöritystä, vatsasta puhumista ja jonglöörausta.

Mainoskatkolla Pimiä ilmoittaa, että olemme paskin yleisö ikinä. Meidän pitää taputtaa kovempaa, jotta kotona istuvat luulisivat, että Casinolla on hyvä meininki. Jokaisella mainoskatkolla Pimiää juotetaan ja hänelle lisätään huulipunaa.

Yleisössä kohistaan harmistuksesta kun käy ilmi, ettei uimapukukierrosta nähdä livenä. Törkeää, se on nauhoitettu etukäteen. Joudumme tyytymään arkipukukierrokseen, joskin ”arkipuvulla” viitataan tässä yhteydessä teinien arki-iltaan Ale-pubissa. Yllättävän suuri osa valokuvaajista näköetäisyydelläni täyttää muistikorttiaan kuvilla missien takapuolista.

Koska missikisat olisivat muuten liian raskasta katsottavaa, on välissä oltava musiikkiesitys. Ääneen päästetään Joku Tyyppi, joka esittää Mitäänsanomattoman Rakkauslaulunsa ruotsinlaivatrubaduurin karismalla ja tanssii siinä sivussa täytetyn puuman notkeudella.

Iltapukukierroksella olen pudottaa silmät päästäni. Yksi missikandidaateista on alien. Tsiisus. Vilkuilen ympärilleni, mutta kukaan muu ei tunnu huomaavan asiaa. Kuinka en itsekään huomannut sitä aikaisemmin? Wow. Missikisat saavat sataprosenttisen mielenkiintoni.

Yritän napata kuvaa todisteeksi, mutta alienia ympäröivä elektromagneettinen kehä (sekä se seikka, ettei livelähetyksen aikana saa käyttää salamaa) saa kaikki kuvat tärähtämään. Tässä kuvista selkeimmät, täysin käsittelemättöminä:

On aika äänestää lehdistön suosikkia. Olin ensin ajatellut äänestää ehdokasta, joka näyttää Jaana Pelkoselta ja jolla isoimmat bosat, mutta äänestän tietenkin alienia. Olen varma, että alien tietää ylimaallisilla aivoaalloillaan, ketä kandidaattia kukin lehdistön edustaja on äänestänyt. Kun maailma antautuu olennon jalkoihin ja anoo armoa, olento tietää minun olleen uskollinen alusta saakka.

On aika julkistaa tulokset. Misseiksi kruunataan tylsimyksiä. He saavat käsiinsä käsittämättömän rumat kukkapuskat. Odotan, että minä hetkenä hyvänsä täydellisen hammasrivistön takaa syöksyy esiin kolmihaarainen kieli ja alien syö voittajalta pään. Mutta ei. Olento jää odottamaan parempia bileitä ja isompia katsojalukuja. Ehkä sitten Linnan juhlissa.