Polta se!

Elokuun 13. päivä 2010. Yhdysvaltalaiskustantamo St. Martin’s Press on pakkaamassa uuden kirjansa Operation Dark Heart ensikappaleita lähetettäviksi kirjakauppoihin. Puhelin soi. Puolustusministeriö käskee pysäyttää kirjojen lähettämisen. Entisen tiedustelupalvelun jäsenen Anthony A. Shafferin muistelmat Afganistanin sodasta ovat liikaa, ne vaarantavat Yhdysvaltojen turvallisuuden. Puolustusministeriö aikoo ostaa koko 10 000 kappaleen ensipainoksen ja polttaa sen.

Shaffer, kokenut tiedustelupalvelun työntekijä ja monien operaatioiden johtaja, aloitti palveluksensa Afganistanissa vuonna 2003. Hän toimi tiimeineen virallisen komentoketjun ulkopuolella. Tiimi kutsui itseään jediritareiksi ja kertoi käyttävänsä Voimaa suojellakseen isänmaataan vihollisilta. (Jos edustaa maailman ainoata imperiumia ja taistelee taleban-kapinallisia vastaan, kannattaisi harkita Star Wars -symboliikan käyttöä toisenkin kerran, mutta ei nyt takerruta siihen.) Shaffer kirjoitti kokemuksistaan kirjan, jossa kertoo, millaista on olla agentti ja missä Yhdysvallat epäonnistui. Kirja sisälsi sellaisia vakoilumetodeja koskevia yksityiskohtia, jotka Pentagon katsoi parhaaksi sensuroida.

Puolustusministeriön painostuksessa kustantamo teki nolon tempun. Se myöntyi poistamaan kirjasta ne kohdat, jotka kiukuttivat CIA:ta. Kustantamon hätäselityksen mukaan näin päästään tilanteeseen, jossa kaikki voittavat:
The newly revised book keeps our national interests secure, but this highly qualified warrior's story is still intact.
NOLOA I tell you. Kenties asiaan vaikutti se, että Obaman kaudella salaisiksi luokiteltujen tietojen vuotajia on kohdeltu kovin ottein. Vuotajia vastaan on nostettu jo kolme syytettä – edellisen kerran vuodoista käytiin oikeutta 25 vuotta sitten.
Tyhmintä oli se, että kirja oli jo käynyt läpi yhden ennakkosensuurikierroksen. Siitä oli jopoistettu materiaalia, jonka CIA arveli vaarantavan Yhdysvaltain turvallisuutta. Kesällä joku lukaisi käsikirjoituksen uudelleen ja päätti että njääh, ei sittenkään.

Äänekkäästi kaikkia Yhdysvaltain käymiä sotia tukeneen Fox Newsin mukaan sotilastiedustelupalvelu DIA:ta kurjuuttivat erityisesti kirjan WTC-iskuihin liittyvät paljastukset. Shaffer, joka tuolloin työskenteli Able Danger -nimisessä tiedusteluprojektissa, oli kuulemma identifioinut Mohammed Attan, yhden konekaappareista, turvallisuusuhaksi jo vuonna 2000. Mutta tehtiinkö asialle mitään? Ei!
(Asiaan saattaa liittyä se, että USA:n turvallisuuskoneisto on määritellyt suunnilleen puolet maailman ihmisistä turvallisuusuhaksi. Vihjeitä ja tietoja tulee niin hirmuista tahtia, että tietomäärällä ei pystytä tekemään paljoakaan. Suurimpaan osaan tiedosta ei reagoida, mistä ei useimmiten ole haittaa, sillä hälytykset ovat joka tapauksessa vääriä. Otsikoihin noustaan silloin, kun hälytys on kerrankin ollut oikea ja jätetty huomiotta.)

Pentagon heräsi sensuuriin liian myöhään. Kirja oltiin jo lähetetty arvostelijoille ja jokusenkymmentä nopeinta oli ehtinyt ostaa sen netistä. Muutama veronmaksaja ehti jo ihmetellä, onko 10 000 kirjan ostaminen ja polttaminen parasta mahdollista vastinetta verorahoille. Pentagon vastasi, että päätöstä kirjojen kohtalosta ei ole vielä tehty, eikä niitä välttämättä tuhota, kuten New York Timesin haastattelemat lähteet Pentagonissa kertovat. (Mitäköhän niille sitten tehdään jos ei tuhota? Säilötään siltä varalta että Pentagon halua sittenkin julkaista tiedustelutietoa? Kääräistään henkilökunnan joulupaketteihin?)

Sensuurin myötä kaikki häviävät. Kirjan kirjoittaja ja kustantamo häviävät, koska joutuvat sensuurin takia käpälöimään valmista tekstiä (joskin myös voittavat, koska kirja myy julkisuuden takia paljon). Lukijat häviävät, koska joutuvat lukemaan sensuroidun version. Turvallisuuspalvelu häviää, koska kappaleita on jo kierrossa ja koska se on operaatiollaan varmistanut, että jokaisessa Afganistanin luolassa tavataan Operation Dark Heartin piratisoitua ensipainosta. Ja luultavasti myös talebanit häviävät, koska huomaavat, ettei siellä sittenkään ollut mitään hyödyllistä.

En ole lukenut kirjaa, koska sen sensuroitu toinen painos julkaistaan vasta 24.9. Luin parikymmentä isoimpien yhdysvaltalaisten lehtien siitä kirjoittamaa arviota ja kasan muita kirjaa käsitteleviä kirjoituksia ja artikkeleita. Niiden perusteella älämölö, joka kirjasta on noussut, vaikuttaa näin Yhdysvaltain ulkopuolelta tarkasteltuna oudolta. Kirjassa Shaffer kertoo, näytteiden perusteella sangen omahyväiseen tyyliin, mikä Afganistanissa meni pieleen ja mitä nyt pitäisi tehdä sodan voittamiseksi. Shaffer myös valittaa, kuinka monet hänen hienoista tiedusteluoperaatioistaan menivät pieleen sen takia, että armeijan byrokratia tuli väliin. Kirjan arvostelijat ja lukijat ovat kuorossa paheksuneet sitä, kuinka tiedustelijan työ tehdään miltei mahdottomaksi sillä, että operaatioista on raportoitava moneen suuntaan ja niihin on pyydettävä lupa. Siis lupa. Ja kuvitelkaa, törkeät armeijabyrokraatit voivat myös keskeyttää tehtävän. Kerron kirjan luettuani, tuntuuko edelleen yhä oudolta.