Satuin kotimatkallani vanhempieni luota kuulemaan n.15-16 vuotiaan kolmikon puheita:
"...Hei kuule. Et oo ees nähnyt vielä taistelua."
"Nii muistatsä! Iha veres..."
"Niin mun naama ja kädet oli veres..."
"Ja mun nenäst vuoti verta! Sit kävelin lasin sirujen päältä paljain jaloin ja tunsin jok ikisen niist siruist.."
"Ei ku sä olit vaan niin kännis.."
"Heh heh... niin muuten olinkin..."
"Sit jeparit kysy mitä tääl tapahtu..."
"Sanoin et vähä riideltiin..."
Kyseessä oli nuori pari ja tytön tyttökaveri.
En voi muuta sanoa, kuin, että kylmät väreet kulkivat selkää pitkin. Terve parisuhde? Veren on siis lennettävä, esineiden rikkouduttava etc. ennen kuin parisuhde on intohimoinen ja terve?
Veri ja väkivalta on hauskaa?
Seurustelin aikaisemmin henkilön kanssa, joka tahtonsa läpi saadakseen hajotti paikkoja ja jälkeenpäin elvisteli muille: "Joo vähän riideltiin, meni kämppä paskaks..."
Itse katsoin vierestä ja ajattelin, että voiko tuo olla totta. Etkö tunne olevasi kova jätkä muuten kuin hajottamalla paikkoja ja riehumalla ilman logiikkaa?
Itse en ymmärrä väkivaltaa, mutta silti ymmärrän ihmisiä, jotka joutuvat sitä käyttämään, koska muuta mahdollisuutta ei ole. Mutta elämme länsimaassa, teollistuneessa kulttuurissa, jossa väkivallan ei enään tulisi olla elinehtona.
Silti sitä esiintyy etenkin duunareiden keskuudessa. (Anteeksi leimaamiseni, mutta tämän olen huomannut. Mitä ylemmäs kasteissa mennään, sitä kieroutuneempaa väkivalta yleensä on ja sitä psykologisemmaksi se käy).
Näin eilen pyörätuolissa istuvan deekun ja hänen kaverinsa, kuselta ja oksennukselta löyhkäten. Kaikki aivan tuiterissa. Silti yhteihenki oli hyvä, mikä on loistavaa, mutta palaset mitä keskusteluista kuulin:
"...kyl mä sanon et mä tapan sen jos..."
" Jätkä hei... me ollaan messis..."
Ja näiden ihmisten kordinaatiokyky oli nollassa. Uskottavaa uhkaamista vai pelkkää uhoomista?
Oma isäni on kertonut nuoruuden tarinoita ja nykyisiäkin stooreja tappeluista. Se on vanha susi. Jos olisin isääni vastassa pelkäisin. Hän on opettanut veljeni sissiksi ja selviytymään tappelemalla niin kuin setänikin.
Tämänkin ymmärrän, sillä veljeni on saannut lujuutta ja lähiössä kun asuttiin, oli se osittainen elinehto. Miehen tuli pärjätä nyrkeillään.
Nyttemmin veljeni on lopettanut äijäilyn tältä osalta naisen vuoksi, osittain kehittymisensä ja aikuistumisensa takia. Isäni on rauhoittunut.
Hän puhuu myös väkivaltaa vastaan. Hän myöntää sen olevan väärin, mutta myös hyvin tarpeellista ajoittain. Kerroin hänelle kuinka päähän otti se, että baarissa tappelutilanteessa, jossa minä olin kookkaampi ja omaan itsepuolustustaustan, otin iskut vastaan ja huusin tälle naikkoselle, että rauhoittuisi, sillä en suostu tappelemaan. Tuloksena rikkoutunut polvi itselleni.
Isäni sanoi, että niin tai näin, kummin päin tahansa olisi morkkis jäännyt. Sillä jos olisin antanut takaisin samalla mitalla, olisi tuolle tytölle voinnut käydä todella hullusti ja asiasta tullut poliisi pitoinen. Olisin saannut syytteet niskaan. Parempi näin, sillä osoitin mielenlujuutta.
Samoin ystäväni sanoivat, että veit voiton kotiin, sillä väkivalta ei ole ratkaisu.
Silti, se malli minkä sain: oli taistella vaikka kynsin ja hampain oikeuksistaan olla minä.
Nyt ymmärrän paremmin ja arvostan isäni sanaa. Hän itse on malliesimerkki minulle vahvasta miehestä. Pystyy kyllä, mutta ei tee niin, sillä se on väärin ja ajaa vain kostonkierteeseen.
Katsoin myös dokumentin jotain aikaa sitten, jossa kerrottiin Jenkkien länsirannikon latino jengeistä.
Jengeihin houkuteltiin nuoria kundeja rahalla, vallalla, hienoilla autoilla, sekä katu-uskottavuudella. Totuus oli karumpi. Jengipomot käyttivät tulokkaita pelinappuloina. Kuula kalloon. Jengisotien sotimisen etc. Likaisen työn hoitivat nk. sotilaat, jotka luulivat olevansa kovia jätkiä.
Propakandaa on niin politiikassa kuin kadullakin.
Yksi kundi kertoi kuinka vanha pomo lopulta murhattiin sen takia, että käänsi takkinsa jengille. Ensinnäkin varoitti nuoria huumeiden ja väkivallan vaarasta ja siitä, että jengeihin ei kannata mennä. Hän peitti jengi tatuointinsa ja tämä oli viimeinen pisara. Kun tuo ex-kenraali hoiti pihaansa; tuli auto, lahtasi tämän, mutta hän ryömi autotalliin sen takia, ettei vaimo/lapset päässeet todistamaan tapahtumaa. Heidätkin olisi tapettu.
Miksi ihmiset, jotka ihannoivat jengejä, eivät tajua tuota? Eivät tajua sitä kääntöpuolta? Vitun idiootit... Jos itse menet mukaan: automaattisesti koko sukusi, mukaan lukien lapsesi, ovat tulilinjalla.
Arvostan silti ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa, mutta tiettyjen periaatteiden varjossa. Heikkoja ei lyödä, ei niitä, jotka ovat jo maassa, ei selän takaa... etc.
Heillä luultavasti on ymmärrystä siitä mitä oikein puuhaavat. Luultavasti olosuhteiden uhrina olemista. En niitä arvosta pätkääkään, jotka hakevat uskottavuutta etc. väkivallasta. Silloin olet pelkä perseen nuolija.
Käyttäytymistavat joka asiassa ovat kunnioitettavia.
Itse kyllä tuomitsen väkivallan täysin.
Olen pohtinut myös väkivallan esiintymistä koulutettujen ja kouluttamattomien välillä.
Maalaisjärkikin sanoo, että raja näiden välillä on selvä.
Kysynkin siis: oletko siis tyhmä, ymmärtämätön ja AÖ:si matala, jos käytät väkivaltaa?
Itse sanoisin, että mitä koulutetummaksi tulet, sen enemmän tiedät ja ymmärrät.
Mutta väkivaltaa kyllä esiintyy missä yhteiskuntaluokassa tahansa.
Miksi se on nykyään hyväksyttävää? Onko kulttuuri taustalla? Suomihan alkaa muistuttamaan sulatusuunia kulttuureiden välillä.
Maailmaa kohunnut tapahtuma raiskatun naisen tuomiosta islamilaisessa maassa. Kyseessähän oli tapaus, jossa nainen miehen seurassa olleessaan (mies ei ollut perheenjäsen) joutui joukkoraiskatuksi. (samaten tuo mies). Raiskaajat tuomittiin, mutta myös nainen, sillä tämä oli ei perheeseensä kuuluvan miehen seurassa. Tuomio lopulta peruttiin, koska maailma reagoi asiaan kuuluvasti.
Entä islamilaisessa kultturissa, myös suomessa tapahtuvat kunniamurhat? Esiaviollinen seksi, irtosuhteet naisella taikka se, ettet ole naimisiin mennessä neitsyt, ovat olleet syynä surmaamiseesi. Myös heikommista syistä, on sinut tiputettu parvekkeelta.
Ovatko ne oikein?
Nämä ovat moraalikäsityksiä ja kultturikysymyksiä. Tavallaan ymmärrän syyt, mutta en hyväksy niitä, sillä ketään, eikä mitään tulisi surmata millään perusteella.
Mutta jokaisessa kulttuurissa on kieroutumansa. Kuten suomessa. Jos sinut raiskataan, selviää raiskaaja sakolla. Oma mielenterveytesi ajelehtii jossain ja koskemattomuuttasi on loukattu ja vain sakko tekijälle? Eikö se ole kuin huoralle maksamista? Entä rangaistukset pedofiileille? Mitättömiä!!! Kuvitelkaa nyt: lapsen viattomuus ja luultavasti loppuelämä pilattu, jonkun pera pervon toimesta. Muutama kuukausi vankilassa ja sakkoja?
Suomen oikeusjärjestelmässä on mielestäni parantamisen varaa, sillä uskon, että pahimpia rangaistuksia ihmisille on mm. eristys.
Ei siitä sen enempää. Jokainen kulttuuri/uskonto/tapa on kaunis ja niissä jokaisessa on järkensä, mutta aina ei voi vaan ymmärtää(varsinkaan, jos ei ole kyseisen kulttuurin piirissä kasvanut).
Ensinnäkin olen ristiverinen suomalainen, kristitty pakana, sekä feministi. Mitä minä olen mihinkään mitään sanomaan? Itse tässä ihmettelen vain maailmaa ja väkivallan ihannoimista.
