Blogi

Lauantai illan huumaa.

Muutama Mollyssä, paskan puhumista ja McFeast.

...Unohtamatta hetkistä henkistä heräämistä. Tulppa lähti irti ja aivot kouristelivat sähköisten sykkeiden myrskyssä. Heureka!

Ymmärsin taas jotain uutta sukupuolien eroissa, solidaarisuudesta, vihasta ja akateemisesta tyhjiöstä. Heräsin taas rakastamisen taidossakin.

Juteltiin lapsuuden kaverin kanssa kaikesta. heitettiin aivot narikkaan ja muisteltiin menneitä, miten mokailtiin teineinä kännissä ja mitä kohdattiin. Tajusin taas sen kuinka miehet satuttaa naisia tietämättään jo kovin nuorena.

Olin vessajonossa kun tunsin, jonkin läpsäyttävän takapuoltani. Refleksin omaisesti iskin saman takaisin ohikulkevaa miestä ja katsoin kylmästi tätä silmiin. Hetken hän katseli minua yllättyneen näköisesti, sitten hymyili ja nosti peukun pystyyn.

Jos hän tiesi loukkaavansa minun koskemattomuuden kehääni niin miksi hän sen teki?

Aikaisemmin mieheni ja minun ollessa viettämässä iltaa Wenlassa hänen joukkuekaverinsa ilmestyi juttelemaan miehelleni. Taisi kehaista minua miehelleni ja kun käännyimme siirtyäksemme muualle tunsin, jonkun kouraisevan takapuoltani. Jälleen käännyin ja annoin refleksien viedä minua. Potkaisin pienen potkun samaista jengifrendiä jalkaan. hän huudahti "Hei se oli kohteliaisuus! Ei siitä pitäis potkaista". Jos oikein muistan, taisin silloin läpsäyttää tyyppiä vielä poskelle.

Mikä tekee perseen puristuksesa kohteliaisuuden? sehän alentaa naisen miestä alemmaksi... "mmm... hyvä polle..."

En minäkään hyvän näköisiä uroksia samantien tarraa kasseista kiinni.

Nyt sitten urokset alatte varmaan heittämään läppää siitä, että totta kai mielellään haluaisi viehättävän naisen puristelevan pallejaan, mutta miettikääs asiaa toiselta kannalta. Jos vaikka paikallani olisi kliseinen roteva saksalainen Helga, joka osaa moukarin heiton taidon ja harrastaa vapaaottelua, kuten hänen kasvoistaan näkee. Olisiko se mahtavaa? Taikka olette rakastuneet korvianne myöten Annaan ja olette lupautuneet toisillenne, sekä sopineet fyysisestä rakkaudesta ja toteutuksesta vasta hääyönä ja poikien kanssa bilettäessä, jokainen paikan "horo" puristelee pallejasi. Olisiko se kivaa?

Itse kutsun kyseistä puristelua koskemattoman kehän raiskaukseksi. Joka kerta puristaessanne tuntemattoman, ehkä tutunkin naisen persettä, loukkaatte hänen ympärillään vallitsevaa koskemattomuuden kehää. Tämä vain silloin, jos ette ole jo tutustuneet naiseen ystävänä/kaverina/rakkaana, jolloin tuo koskemattomuuden kehä on jo murrettu. Kehenkään ei tulisi koskea ilman lupaa.

Jatkuu...

Nyt on taas päässyt lähemmäs ajattelun kappelia. Nyt kyseessä on seurustelusuhde ja vapauden rajoitus sen myötä.

Esim.Enään en voi vain päättää lähteä englantiin opiskelemaan taikka edes minnekkään suomessa. Miehen kanssa on neuvoteltava.

Suhde on kaikki se mitä oon toivonut ja kaikki se mitä karttanut.

Mun ukkelini on aina lähellä kun tarviin tukea, hellyyttä, jonkun joka sanoo, onko viksua lennellä taas maan pinnan yläpuolella, taikka maalata taivaanrantaa liian kanssa. Onneksi tuo ukkoni myös osaa sanoa kannaattaako osa heräteostoksista. (Ne on mun paha tapani)

Samalla kun saa täydellisen suhteen, saat jalkoihisi kahleet. Et voi tehdä aina niin kuin haluat ja on neuvoteltava asioista ensin. on ajateltava toista. Suhteeseen, jopa uhraa osan elämästään.

Outoa. "Vankila jota rakastat!"

*hiljenee mietiskelemään asioita.

Minä-maailma

Jokainen kiertää omaa rataansa napansa ympärillä, juttelee sille mukavia ja samalla hiplailee itseään: "Ah, ihana...uuh.."

Mielenkiintoinen kuva nykymaailmasta?

Kyllä ja näen tuon kuvan päässäni päivittäin. Kuulen sen haistan, maistan näen, aistin... LIIKA ON LIIKAA!

Helvetin ihmiset!

Miksi aina mietitään terveyskeskuksissakin; "no kun MINULLA on tämä vaiva.." jne.

Itse olen pyörähtänyt radaltani kiertelemään universumin utopiaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että:

1. Jonotan vuoroani nätisti esim. terveyskeskuksissakin tietäen, että jokainen vuorollaan ja kiirellisemmät ensin.

2. Sen sijaan, että valitan asioistani, pyrin kuuntelemaan keskustelukumppaniani ensin.

3. Ymmärrän jos erinnäiset toimitukset viivästyvät (silmälasit, telkkari, sohvat jne.) ja odotan kärsivällisesti niiden saapumista ja jos näreissäni ja siihen löytyy hyvä syy (Esim. Ukkelini kanssa nukuttiin aluksi nitisevällä/natisevalla ja aivan kamalalla vuodesohvalla melkein pari viikkoa ennen kuin sänkymme saapui. Uhkasivat vielä pidemmällä odotuksella...) ilmaisen mielipiteeni asiasta kohteliaasti, mutta lujasti.

4. sen sijaan, että kylven omissa ongelmmissani pyrin näkemään myös muiden eliöiden elämän realistisesti.

5. En tule vaatimaan yksittäistä V.I.P-kohtelua, joka helvetin paikasta vaan pyydän vain ja ainoastaan kohteliasta käytöstä minua kohtaan ja kunnioitusta asenteitani ja mielipiteitäni kohtaan, sekä pyyntöjäni kohtaan. Silloin toimin myös vastavuoroisesti näin kiitoksena.

Siis kanssaihmiset:

"Voitte mielinmäärin lojua omassa paskassanne, mutta tunnettujen käytöstapojen mukaisesti voisitte sen oman paskanjauhamisen koko maailmalle jättää väliin. Maailmassa on miljardeja ääniä, jotka huutavat omien halujensa takia. Epäyhtenäinen kaaos: viesti jää siksi epäselväksi. Jos yhdessä tartuttaisiin epäkohtiin ja huudettaisiin siitä kuorossa, niin ehkä joku universumissamme myös kuulisi meidät."

Ihmisillä on myös vaikeus nähdä silmiään pidemmälle. koska on tullut lilluttua oman napansa lähimaastossa, myös muita arvostetaan oman paskan vierestä.

Tämä vasta tapa onkin kulttuurissamme. Sen mitä olen huomannut nuoren elämäni aikana, on aiheuttanut shokin. Ihmiset ovat niin pinnallisia, että tulkitsevat muitakin pinnan mukaisesti. Kehenkään ei oikeastaan tutustuta, sillä MINÄ on tärkein. vellotaan omissa ongelmissa ja käsityksissä ja se jos joku tekee idiootiksi.

Itse olen usein nauranut näille lausahduksille:

"Siis nuoret ei oikeen osaa hoitaa näitä asioita" (Puhuja n. 23 vuotias, joka puhuu parikymppisistä. Mitään ristiriitaa näkyvissä?...*kröhöm*..)

"En mä osaa!" (Puhuja usein ei yritäkkään osata asiaa)

"Mulla on *blaa nblaa & blaa blaa auto. Se on siis tosi kallis *blaa blaa* ominaisuuksia.." etc. (ihmiset jotka pätevät omaisuudellaan naurattavat. "Onhan se kiva omistaa kaikenlaista, mutta hei, kun haluaisin tutustua suhun, en siis sun autoon, kännykkään, telkkariin, koneeseen...")

...

Siinä muutamia asioita, jotka ihmetyttävät, MINÄ-asenne ja sen tuoma tyhmyys/yksinkertaisuus.

Mulla taitaa olla joko vaihdevuodet taikka teini-iän angstit on palanneet takaisin, kun muut kanssakulkijat aiheuttaa nykyään aikamoisen kyrvän tohon otsaan...

*leveän virnistyksen saattaman päättää tämän kertaisen istunnon*

Olen tullut siihen tulokseen, että luokkajakoisuus ei nykypäivänäkään ole poistunut maisemista.

Duunari joutuu painamaan niin vaan P*****sti töitä päästäkseen tavoitteeseensa, mutta rikkaat yrityshenkilöt, snopit, kultalusikka suussaan syntyneet pääsevät helpolla. Rahan eteen ei tarvitse tehdä töitä.

*mutisee hävyttömyyksiä itsekseen ja kiroaa snobit*

Nyt edessäni on reipas työrupeama. Jos tahdon päästä lääkkikseen on minun saatava (=tehdä töitä), jotta saan kerättyä n. 2000€, jotta voin käydä pitkän (näin varmemman) valmennuskurssin, joka varsinkin suuren hakijajoukon kesken on auttanut ihmisiä pääsemään tavoitteeseensa.

Masentavaa? katkeroittavaa?...

Eikö?... KYLLÄ!

(muuten... isäni suvussa olen ensimmäinen ylioppilas ja kohta ensimmäinen kandi-> tohtori. Kyllä sitä pohjalta polkee ylöspäin, mutta kun mäki on niin liukas) Luokkajakoisuus pois! mahdollisuudet kaikille!

Turhauttavaa. mutta parinvuoden tähtäimellä on mahdollisuus päästä sitten lääkkikseen.

Täytyykin kysellä pomolta josko olisi palkankorotuksen aika... "Bonareita, bonareita!"

Täytyy kyllä ihan myöntää myös se asia, että halveksin kutalusikka suussaan syntyneitä onnekkaita ihmisiä. Mitään ei ole ansaittu omin voimin/kyvyin! (Lihaa, verta ja..) Liekö syys siinä, että olen hiukan kateellinen/katkera vaiko siinä, että mielestäni kaikki tulee ansaita?

Mitäänhän ei saa ilmaiseksi? se joka tarjoaa, jotain ilmaiseksi vaati myös jotain vastikkeeksi? (Tämä pätee hyvin miehiin ja tarjottuihin drinksuihin ja esim. muuttoapuun ja tulevaisuuden vaatimukseen auttaa muutossa..)

"Kyllä ennen vanhaan kaikki ansaittiin ja ja...!" *harjoittelee katkeraa vanhuuttaan varten*

Vihaan siitepölyä. Tänäkin aamuna se on tunkeutunut mun sieraimiini ja aiheuttaa ikävää kutinaa ja astma oireilua... Vihaan pölyä, siitepölyä!

*istuu kahvikuppi kädessä kauhtunut aamutakki päällänsä koneen ääressä ja nyreilee ulkoilmalle*

Aurinko on aina bueno juttu, mutta kaksi puolta vallitsee aina. Lämpö=siitepöly, kuumuus=siitepöly etc.

Siitepöly aiheutti viimeviikkoisen flunssa/bakteeri pöpön. Kaikki röörit tulehtunut.

Oli muuten lähellä lottovoitto! 5 riviä pistin ja kaikki arvotut numerot löyty näiltä riveiltä! Hyvä olo! Ehkä lähiaikoina voitan lotossa. :D Voitto itsessään olis ravistellut henkisiä juuria myöten ja aiheuttaisi henkisen orgasmin, mutta oon ottanut sen aseenteen, ettei kannata harmitella läheltä liippaavia onnen hetkiä. Niisthän voi aistia ne pienet aaltomaiset väreet vaikka asia ei osunutkaan omalle kohdalle.

Mun mieheni kanssa ollaan jälleen lähennytty. Yhdessä vaiheessa seinä oli meidän välissä. liekö kumman rakentama, mutta nyt se on poissa. Ihana nauraa rakkaan vieressä ja koskettaa aina vaan uudelleen. Se on mun mies.

Tuli muuten eilen aamulla vasta 10.10 kotio pippaloinnin jäljiltä. Soittelin sille jo kuuden aikaan, että missä herra luuraa ja voitte varmaan uskoa kuinka vihainen olin?

Itse se suhahteli puhelimeen" Shiis mä olen sen verran rehellinen mies, et sanon ja lupaan, etten koskaan petä, enkä tule pettämään sua... etc"

Ranta jatkothan oli kyseessä Wenlan/comeetan jälkeen. Joku baarin traditio. Mutta häntä koipien välissä tuli kotio kun meni myöhään ja varoitin jo sitä, että teen samat temput joku päivä, niin tietää miltä tuntuu pelätä, suuttua ja olla huolestunut.

Kyllä sen verran hyvin tunnen ukkoni, että tiedän jos pettää. Sen vaan haistaa. ei se pettäis. liian rehellinen ja macho, että pystyisi peittelemään.

Sitä oppii rakastamaan ehkä liikaakin. Pienetkin asiat loukkaa, mutta onneksi asiat aina selviää.

*käheää naurua*

Ymmärsin eilen, että oon yksi pahimmasta naislajista.

Myrkyllisen mustasukkainen, tiedän kuinka tehdä katkeraksi ja saan showni jos niin haluan.

Osaan olla yksinkertainen pinnalinen tyttö taikka femme fatale. Voin esittää myös akateemikkoa. Vain ystävät tietää kuka oikeasti olen ja mies sitten kun haluaa tutustua minuun.

Tuukka tuntee mut ja siitä olen ylpeä. Ensimmäinen mies, joka haluaa myös tuntea kunnolla, eikä vain pinnallisesti ja märehdi omassa maailmassaan napansa ympärillä...

Oikei. liikaa tekstiä ja sanaa...

*postuu koneelta fiilistellen "vapaus johtaa kansaa"- biisin tahdissa*

Ulkona on jo kesä ja aika vaan näyttää juoksevan. Jostain syystä tuntuu, että junnaan paikallani.

Ilmeisesti opiskelemaan on päästävä. Että olis jotain mihin tähdätä.

*istuu kimonoon pukeutuneena koneensa äärellä ja hieroo tuskastuneena silmiään*

Anna mun kaikki kestää.. Minkä takia miehet/hoidot jotka oon jo jättänyt taakseni yrittää vieläkin ottaa yhteyttä? mikään ei oo ärsyttävämpää, kuin saada viestiä yli vuoden takaisilta tyypeiltä. *Huokaus*

Traumaattisin asia mikä nyt viime aikoina on liittynyt tohon mun vatsaongelmaan. Siis mikään ei traumaattisuudessaan ole ollut vastaava kuin vatsa tähystys!!

Sellanen vähän alle metrin pitunen lutku kurkusta alas ja AI CARAMBA!! se liman määrä, ne oksennus refleksi purkaukset ja röyhtäsyt. Mä tosiaan rukoilen polvillani, etten joúdu kohtaamaan mitään vastaavaa. Uskon, että henkilökohtaisesti pystyn pääsemään synnytyksenkin yli paremmin kun ton tähystyksen. Ei tosiaankaan koskaan enään...

Ja eipä tietenkään selvinnyt mikä vatsassa oli. Joten nyt taas kummastellaan vähän aikaa ja lisää testejä!

Mikä saa niistä lääkäreistä niin idiootteja? Suurimman osan ajasta se ylpeä paska oli selkä muhun päin ja ei todellakaan kuunnellut mitä mulla oli sanottavana.

Anto vaan lisää pillereitä ja lisäks kuitulisää. Siis ihan lääkityksenä. ja eiköhän sitä kuitulisää anneta just suolistotulehduksellisiin ongelmiin? varsinkin jos syö säännollisesti ja terveellisesti?

Että vihaan lääkäreitä, jotka ei osaa kertoa mikä on kyseessää.

*murr*

Nyt voisin vaan mennä taas nukkumaan/lukemaan ja koittaa rauhoittaa vatsaa jugurtilla, sekä päästä traumojen yli.

Mun mies on kyllä niin herttanen päissään. Yöllä rynnisti sisään ja yritti nylkyttää kaikkea liikkuvaa, käytti voimasanoja ja lopulta sammahti mun viereeni. Oke... vähän yli vedetty kuvailu, But u get my point? Eh?

Mikä miehiä vaivaa kun maailma pyörii siinä peniksin ympärillä. *Sitä on kourittava, heiluteltava, mittailtava ja tungettava joka paikkaan, koska pippelihän määrittelee sun aseman tässä yhteiskunnassa?!* Jsus...

Miettikääs nyt kuinka järjettömän näköstä se olis jos naisetkin alkaisivat aina kourimaan esim. rintaansa, heiluttelemaan niitä julkisissa paikoissa ja mittailemaan tyttöjen kesken: *uuh... sul on kyl kaikkein pehmeimmät!* *Siis vitsi kun nää ei kasva vaikka kuinka hieron!!*

Aina tietysti käveltäisiin myös niin, että rinnat tulevat kunnolla esiin ja istuessakin hartiat vedetään niin taakse, että rinnat painautuvat vastapäisen tyypin naamaan kiinni. Samalla otetaan sellainen muijaileva ilme: *siis tätä varustusta sä et tuu unohtamaan*

Miehet ja niiden pienet ilot...

Nyt sitten selvisi ihme myhäily jne. tuon miehen suunnalta.

Aina ei selittänyt missä kulki ja koko viime viikon oli ihmeen hellällä tuulella.

Se meni ja kosi koko suvun edessä synttäri bailuissa. Olin kuin halolla päähän lyöty ja myönnän... kyllä sitä tuli hiukan kyynelehdittyä.

Se tapahtui kaikkien romantiikan sääntöjen mukaisesti. Polvistuminen, sormus taskusta... KAIKKI!

Tää tyttö on nyt rengastettu. Täytyy sanoa että on mielettömän hyvä olo. Koko eilinen päivä söpöiltiin ja katsottiin toisiammi syvälle silmiin.

Tosiaan sai kadota se mustasukkaisuuden hirviö, kun mies nyt kosi ja näytti tunteensa koko suvun edessä ja kaikkein miehisin teko minkä se meni tekemään ennen kosintaa, edellisenä päivänä oli isäni edessä, tyttärensä käden pyytäminen.

Oli siinä iskä varsin otettu.

Upeat oli pippalot, jotka muuttuivat kihlajaisjuhlaksi ja tosiaan voin sanoa, että sain upean lahjan.

Tosiaan myönnän, että entisten traumojen jälkeen luottamus miehiin on ollut varsin heikko. Nyt oma mies osoitti tunteensa kaikkien edessä ja todellakin vakuutti minut, että on tosissaan.

On niitä hyviäkin miehiä olemassa!!! JES!

Sormuskin yllätti kunnolla, sillä mitä tahansa kultaista rinkulaa ei mies ostanut, vaan 5 timattia upotettuna valkokultaan jotka koristavat siroa kultaista sormusta.

Erittäin tyylikäs ja nyt kauhistelenkin miten tuo mies niin paljon tuhlasi sormukseen jonka merkitys on kuitenkin enemmän symbolinen kuin materiaalinen.

Asia mihin en vielläkään ole tottunut on ihmisten kysely: "Koskas häät pidetään?". Mitään päivämäärää ei ole sovittu. Hääthän myös syövät hillittömästi rahaa! ehkä muutaman vuoden kuluttua.

Lisäksi nyt minun ei tarvitse pelätä tulevaa, jos tulen raskaaksi, sillä tiedän mieheni pysyvän rinnallani ja olevan tosissaan.

Elikkäs sori vaan maailman miehet! Tämä tapaus, tulinen ja ylpeä nainen on rengastettu.

"Nopeat syövät hitaat"

Taas yksi niin väsyneistä päivistä....

Jo aamulla tuntuu kuin olisi halvautunut sänkyynsä, mutta ylös on päästävä. Siinä sivussa vatsa on alkanut taas ilmaisemaan olemassa olostaan.

*kramppeja, kramppeja*

Alan sitten valmentamaan pikku tyttöjä fudiksessa. Eilen kävin kattomassa HerTon tyttöjen harkkoja ja samalla sain jo 2 fania. Mahtavia tapauksia.

Mihin se kaikki energia, innostus jne. on kadonnut iän karttuessa?

Taas olen tuntenut itseni niin vanhaksi. Asiakkaana oli vuotta nuorempi tyttö hakemassa silmälaseja. Nuosuus paistoi tästä tytöstä ja syystä jota en tiedä, ajattelin hänen ensin olevan lukion ensimmäisellä taikka yläasteella vielä.

Taidan olla uusvanha ihminen. Minulla on vanha sielu!

Töissä myös narisin ihmisten käyttäytymisen nykyisistä puutteista. *tutinaa ja hampaaton ilme*

Miksi ei enään osa väistää kun metrosta tullaan ulos?! Pakko heti vyöryä sisään... Mitä järkeä?!

Sama liukuportaissa. Oikealla puolella seistään. Ei rinnakkain kaverin kanssa taikka vasemmalla puolella. Eikö sen sentään pitäisi olla selvä asia?
*jäkä jäkä*

*Hervotonta naurua aamutakissa ja siemaus kylmää laimeata kaakaota*

Ja viimeinen kysymys: Miksi helvetissä poikamiehet unohtavat henkilökohtaisen hygienian?! Usein busseissa tuppaavat istumaan viereen ja jos henki ei haise, haisevat vaatteet. Unohtamatta hien hajua.

Tosiaan. Kaupasta saatte ostettua aivan ihania tuoksuja, joilla tekisitte päivästäni paljon paremman. Hyvin maskuliinisia tuoksuja. Älkää ottako niitä halvimpia vaihtoehtoja vaan panostakaa sijoitukseen ja tulette huomaamaan, että naiset alkavat ehkä jopa lähestymään teitä useammin kuin täysin päissänsä.

Mielelläni haistelen mielyttävältä tuoksuvaa ympäristöäni kuin sieltä lehahtavaa paskan/hien/kusen/tunkkaisuuden hajua.

Taidan mennä nurisemaan alakertaan ja suunnittelemaan ilmeisesti pian alkavia henkisiä eläkepäiviä.

...Helvetti että tulee kirjoitusvirheitä niihin kohtiin joihin ei kuvittelisi tulevan

olen känninen ihminen.

*nauraa*

"Jurrissa on kiva olla ja..."

Totuus on... että muhun ei kannata ottaa lähikontaktia.

Fakta on, että olen kissa ja kun kyllästyn leikkiin jätän saalin makaamaan hengettömänä maahan.

Hyi mua.

Tänään äiskän kanssa laulamassa. Oli mahtavaa, mutta se on myönnettävä, etä alkoholi on sen lukon avaaja, joka vavaa mun lauluni vapauden. Vasta kun olen tarpeeksi päissäni pystyb laulamaan. I'm still a shy little girl. Jonkun tgäytyy boostata.

Mun bätmän nukkuu ja on sammuksissa, mutta minä aina purkaan sydäntäni. Uusia tuttuja joista tulee myös vähän isompiakin tuttuja etc. kuin mainitsin. Ón vaan sellainen tunne, myös ikääni taas kyseenalaistettiin. Ihan ymmärrettävää kun ihminen on melkein 3X ikäiseni.

Mutta faktahan on: " Ei se fyysinen ikä; vaan se henkinen."

Perusohjeeni elämälle on se, että pidä aina se ryhti ja itsekunnioitus, niin pääsee pitkälle.

Nyt tämä humalainen tytteli katoaa unten maille. Mutta kiva ilta oli!