Lukihärö, dysgrafia..
Myönnän kirjoittavani shitin lisäksi epäselvästi ajoittain.
Näin käy varsinkin silloin, kun pääsen vauhtiin ja kirjoitan kaiken minkä sylki suuhuni tuo.
Mutta kukapa olisi täydellinen? Pilkunnussijat haistakoon kukkasen. Häröttäminen kunniaan!
*juoksentelee kukkakedolla villinä&vapaana*
Täytyy lisätä tuohon edelliseen kirjoitukseen, että näkökulmastani ihminen (niin mies kun nainen) on samalla lähtöviivalla tunteiden kohdalla.
Ympäristö on vain muokannut käsityksiä kliseisyyksiksi. Sen minkä nainen voi, miehen osalta olisi naurettavaa ja heikkouden merkki.
En usko koskaan kokevani ideaalia parisuhdetta jossa heikkona hetkenäni mies tukisi minua ja olisi siinä lähellä, sekä hänen heikkona hetkenään minä olisin se joka tukisi.
Suomalaiset miehet on opetettu mykiksi. Kun tekisi mieli itkeä ja huutaa kovaan ääneen, on suomalainen mies hiljaa ja puree hammasta. Kun vituttaa niin silloinkin vain purraan hammasta ja jatketaan eteenpäin.
Luulen, että joudun ulkomailta hommaamaan itselleni miehen, mutta paha kylläkin suurta osaa maailmaa riivaa vitsaus; "nainen keittiöön ja hoitamaan perhettä".
Parempi vain, että ryömin tynnyriin ja pysyn siellä siihen asti, että naima ikäni on ohi ja olen kuiva hedelmätön korppu, joka ei miehiä enään katsokkaa.
Mietiskelin taas omituisuuksiani torkkuessani. kuinka ihmiset reagoivat blogiini, sitä lukiessa. Herättääkö se ajatuksia? Jääkö vaivaamaan? Pidetäänkö maailmankatsomustani millaisena?
Noh, kerran sitä eletään, mitä muista välittämään. ;)
Olkoon tämä mottonui: Annan aina kaikkeni! Elämässä, nautiskelussa, huonossa huumorissa, draamailussa, riidassa, baarissa, makuuhuoneessa... eiku!
(Gräyh... what would u like to have big boy?.. WTF? :D )
Näin sunnuntain "ahkerassa" hyörinässä ja uutta kirjaa lukiessani, saan jälleen omituisia kuvia mieleeni.
Löysin hulluilta päiviltä yhden Suomen realismi kirjallusuuden klassikoista: Huojuva talo. Olen vasta alkumetreillä, mutta huomasin kirjan käsittelen yhtälailla nykypäivää, kuin päivääkin, jolloin tätä kirjoitettiin. Miesten&naisten asema, suhde, rakastuminen, valtapeli kotona, huonon avioliiton häpeys ja pinta puolinen onni...
Aloin jälleen pohtimaan kliseisyyttä naisten & miesten töistä. Esim: Viime juhannuksena olin telttailemassa ex-kihlattuni ja hänen kavereidensa kanssa, lähellä vihtiä.
Siellä jo alkumetreillä ex-kihlattuni ja hänen bestiksensä avasivat bisset äjämäiseen tyyliin, alkoivat pelaamaan fudista ja kokovsivat äijä porukan kasaan. Minut jätettiin muiden naispuolikkaiden lailla juoruilemaan, ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa. Välillä pelaamaan aliasta tai muuta vastaavaa lautapeliä. Ajoittain miehet sitten liittyivät seuraan ja ketkäs muutkaan kuin miehet sytyttivät grillin, ja kun kyseessä oli täysliha, niin miehet grillasivat sen jne. Jos leiripaikalla sattui olemaan sekopäitä kirveiden kanssa ja miehet huomasivat nämä ensin, tuuditettiin naiset siihen uskoon, että mitään ei ole ja samalla miehistä testosteronia uhkuen hidastettiin bissen juomista ja vaurauduttiin pahimpaan. Naisen puolikkaathan panikoisivat ja joutuisivat hysteerisen itkun valtaan.
Suoraan sanoen olin aina hiukan loukkaantunut kun Tuukka sysäsi minut muiden naisten joukkoon. Koskaan mies itse ei viittinyt pelata kanssani, vaikka pokeria etc, yhden kerran olimme potkimassa palloa ja siinäkin Tuukka alituisesti korosti, että minä olen se nainen ja hän mies. Ehkä se on totta, mutta kun en satu olemaan sitä perinteistä ollaan pieniä ja sieviä, sekä hiljaa-tyyppiä, joka on tyytyväinen naispuolikkaan osaansa.
Emme oikeastaan muuten viettäneet yhteistä aikaa, kuin leffaa katsoessa tai naidessa. Ehkä kävimme silloin tällöin kaupassa ja tietysti minun tulikin tepsutella sievästi Tuukan edellä ja valita ruoka-ainekset koriin, joista loihtisin miehelleni gourmet illallsen. Hän tietysti maksoi ruuat, kuin perheen pään täytyi. Kuin pahana hetkenäni purkauduin tunteistani ja vaadin, että hän kuuntelisi, niin hän silitteli päätäni, sai itkuni loppumaan ja rupesi katselemaan fudista bisse tölkki kädessään. Hän kuittasi pahan oloni naisen normaaliksi heikkoudeksi, eli hysteerisyydeksi, jonka hoidoksi riittää silitys, syli ja pari päähän taputusta.
Kun mieheni houkutteli minua baariin mukaan hän usein pyysi jotain paikalla olevaa kaverinsa tyttöystävää, kinuamaan minua mukaan. Se olisi riittänyt, jos oma mies (kerrankin!) olisi itse pyytänyt ja kinunut minua mukaan, ilman perusteluita "täällä on myös muita naisia, jouden joukkoon me sut sysätään."
Konservatiivinen asenne Tuukan puolelta taisi olla myös yksi syy miksi karikkoon ajettiin suhteemme risteilijällä.
Myös fudista pelatessa ja muissakin lajeissa olen huomannut tiukan rajoituksen miesten ja naisten välillä. Fudiksessa jos vedin lipat ja satuin pelaamaan uroksien kanssa, peli meni poikki, kysyttiin olenko nyt varmasti kunnossa ja kaikki miehet näyttivät huolestuneilta. Jos näin olisi tapahtunut jollekkin kundille vastaavassa porukassa, olisi naurettu räkäisesti ja jatkettu peliä, sitä katkaisematta.
Ja vastaavanlainen asia thai boksingista jo satun sparrauksen ohessa saamaan omasta pädistäni, kun kundi on parinani, pysähtyy hän ja oikein vilkaisee olenko kunnossa vaikka vakaasti seison omilla jaloillani hihitellen jutulle.
Mikä teitä miehiä vaivaa? Ihmisiä naisetkin ovat!! Me kaatulemme, saamme osumaa, nirhaumia, ruhjeita etc. aivan kuin te miehetkin! Emme ole lasista tehtyjä!
Uskon tosiaan, että minun olisi pitänyt syntyä mieheksi luonteeni takia, sillä olen äänekäs, kovatahtoinen, kunniahimoinen, kilpailuhaluinen, omaan ihmeellisen huumorintajun ja osaan myös "äijäillä". etc. Nehän ovat miesten ominaisuuksia?
Kuitenkin rakastan kaikkea kaunista ja maallista, tykkään lauttautua, kävellä korkokengissä, säväyttää miehiä, filosofisoida, itkeä kun näen jotain surrullista, huutaa elämää, tanssia, filosofisoida..
*huokaisu*
Tahdon suhteeltani, sitä, että voisimme jakaa kaiken ilman kliseisiä käsityksiä miesten ja naisten töistä. Kun pidän kauneudenhoito iltaani kasvonaamioneen ja pedikyyreineen, voisin houkutella miehen siihen mukaan ja nauraisimme yhdessä asialle. Pääsisin myös mieheni harrastuksiin mukaan, ilman sitä, että minut sysätään muiden naisten lailla "ihailijakerhoon", sinne mihin naiset nyt laitetaan pois tieltä. Voisi treenata yhdessä, tehdä ruokaa yhdessä, filosofisoida maailmaa yhdessä, riehua live keikalla täysin rinnoin, voisi juoda toisen pöydän alle..... Ilman niitä riivatun tajoituksia. Jakaa maailmansa toiselle täysin ja ottaa toisen siihen mukaan.
Siksi minut on ilmeisesti tuomittukkin elämään vanhanapiikana taikka jos haluan perheen, minut naulitaan keittiöön tekemään ruokaa, siivoamaan, avaamaan haarojani kun mies haluaa ja pulauttelemaan jälkeläisiä jälkeeni?
Noh, jätetään katkerat muistot sikseen ja luodaan katse tulevaisuuteen, sillä jokainen päätös antaa mahdollisuuden historian tekemiseen!
*Tyytyväistä hyminää*
Jälleen kuvioissa.
Joskus on vaan niin väsynyt, ettei ole mitään sanottavaa ja lopullisesti muurasin seinän ex kihlattuni ja itseni väliin. Paukutelkoon sitä nyrkeillään jos jaksaa, mutta mulla ei vaan ollut voimaa katella sen haavekuvia ja ripustautumista. Nyt se varmaan vetää taas hirveät kännit ja syyttää mua nyt siitä, että ryyppää..
Jokainen tekee omat vallintansa itse ja turha osoitella syyttävää sormea ympäriinsä omasta tilastaan, sillä jos minulta kysytään niin ihminen on valintojensa uhri.
Jännä löytää itsestään se levoton pohdiskelija jälleen, luen runoutta, sivistän itseäni kuuntelemalla Yrjänää, Alankoa etc.
Pohdin syitä ja makaan alasti, syön, makaan taas alasti, katson telkkaria, siivoa ja makaan jälleen alasti, mässäilen, luuhaan cityssä... ja makaan taas alasti.
Edellinen kuvaa hyvin tätä viikonloppuani. Miksi näin helvetin hyvännäköinen nainen, jolta kaiken tämän varustelun lisäksi löytyy sisältöäkin ja pilkettä silmäkulmasta, unohtamatta räkänaurua lymyää kotonaan viikonlopun?! Sitähän voisi olla valtaamassa tanssilattiaa, vetämässä muutamat shotit, pelaamassa pokeria, filosofisoimassa viini pullon ääressä, pitämässä hauskaa...
Sen sijaan: luen, makaan alasti, vaihdan CD:n, luen, viuhahdan partsilla, makaan alasti...
*Hihittelee*
Mutta tää on kyllä elämää ja helvetin rentoa sellasta. I feel good!
*hiukset pystyssä raapii takapuoltaan ja menee taas makoilemaan alasti*
Saakelin sählä-> Toinen nimeni.
Tuppaa olla tapana, ajatella kaikki tekonsa ensin ja sitten vasta tehdä ne. Ongelma on siinä, että välillä en sitten jo muistaessani "tehneenni" tarvittavan asian, olekkaan tehnyt tuota asiaa. Mm. Lukinnut oven... Ihan pikku juttu vaan?
*Hysteeristä naurua*
Jälleen ollaan kukkaruukussa.
Tänään bussiin noustaessa ja ja tervehtiessäni bussikusia, kuten tavallisesti aina teen, huudahti kuski "Wau!" pilke silmäkulmassaan ja tavallaan pelasti päiväni. Mukava aina kuulla kehaisuja silloin tällöin, eikä saada vain omituista tuijottelua. Miehet! Avatkaa suunne ja äännelkää jotain, sillä mikään ei pahemmin ärsytä kuin mielenvikainen tujotus!
*hörppää kahvia*
Nyt on taas valintakokeet edessä ja empäs kirjoitakkaan mitään nihiin lukemisesta tänne, että varmasti luenkin ja mahdollisesti pääsen allalle. Terkkariksi taas hakemassa. :P
Aloin tuossa mietiskelemään, että mikä eläin olisin...
Yleisin on kentie, jonkinlainen petoeläin, mitä muilta olen kuullostellu. Jellona, kärppä, susi...Mutta myös koalaa on mainittu ja päästäistä(WTF?!).
Kyllä itse olen sitä mieltä, että koirista esim. Jack Russelin terrieri olisi aika lähellä mun luonnettani ja toisaalta tunnen kanssa sisaruutta kissohin.
Luultavammin jonkinlainen mutaatio on lähempänä todellisuutta...*mutinaa*
*jatkaa pohdiskelujaan ja paljastaa ne iltasella*
Ihan pakko laittaa Ismo Alanko teholla levyltä Päästönkö irti biisin lyriikka tänne.
Tää on niin sopiva pettäjille/Sitä harvkitseville, joita pohdin tuossa aiemmin! :)
Päästänkö irti
Tuttu ja turvallinen
kiehtova ja vaarallinen
luotettava, tavallinen
kiihottava, oikullinen
valintoja, valintoja
joka päivä valintoja
taivas vaiko katuoja
etunoja, ponnistus vai lentoon
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
siinäpä kysymys
syöksynkö uuteen vai syvennän vanhaa
enää ei riitä yritys
katkolla elämä, tarjolla hyvää
tarjolla tänään klassinen pulma
hulmahdan liekkeihin, unohdan kaiken
ja annan palaa
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
kaikuu kysymys
villi ja välkehtivä
harmaan sävy värinä
nuori, kaunis, itsevarma
vanha, viisas, hyvä karma
valintoja, valintoja
joka päivä valintoja
lojaalius vai kaikki likoon
pian sekoon, pian sekoon
rauha!
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
siinäpä kysymys
rakennan uutta tai avarran vanhaa
enää ei riitä yritys
katkolla elämä, tarjolla hyvää
tarjolla tänään klassinen pulma
hulmahdan liekkeihin, unohdan kaiken
ja annan palaa
ei matalaa lentoa, katalaa kieltä
hiipuvaa päivää, raskasta mieltä
ei sopiva selitys
päästänkö irti vai pidänkö kiinni
kaikuu kysymys
Ah elämän autuutta.
Mistä tietää asioiden palaavan takaisin sellaisiksi, kuin niiden olisi pitänyt aina olla?
Ajatuksia on taas pää täynnä, nauru on herkässä ja mieli jaksaa taas arjen, vaikka välillä tekisikin mieli kadota takahuoneeseen idiootti asiakkaisiin törmätessä.
Jokainen kukka kukkikoon omalla tavallaan. Pettäjät, pettäkää jos siitä nautitte, mutta minä en sitä siedä, henkilökohtaisesti ajateltuna. Kuten en myöskään ihmisiä, jotka eivät tee työtä itsensä eteen, ole rehellisiä, omaa omia mielipiteitä ja kunnianhimoa. Eivät osaa nauttia elämästä, taikka ovat suppeita maailmankatsomukseltaan.... Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja siksi voisinkin tämän tilityksen lopettaa tähän..
*hyminää mairea hymy huulilla*
Estradille olisi ihana päästä. Olisin elementissäni vahanaikaisena JAZZ laulajana, blueskin menisi ja Nancy Sinatran tyyliset biisit. Pianon päälle laulamaan punaisessa seksikkäässä puvussa, dramaattisessa meikissä, kohtalokas ilme kasvoilla.... AAAH!! Olisi aivan mahtavaa!
Mutta nyt jatkamaan arjen iloja. :P
Sitä on tullut pohdittua ihmissuhteiden kieroitumista.
Hirveän monet varatut miehet hakevat netissä seuraa ja jopa pyytäneet minuakin ajoittain "salaiseksi seuraksi" *gräyh*, pelastamaan arjeltaan.
Mutta sori pojat. Mä olen se ensimmäin jahtaamassa sun piliä puutarhasaksien kanssa. ;)
Tämä siksi, että uskon edelleen toimivan suhteen olemassa oloon ja tällöin ei ole tarvetta jakaa rakkauden siementään jokaiseen reikään minkä näkee.
Jos suhde ei toimi, älkää jääkö siihen mukavuudenhalusta (tai muiden selityksien nojalla). Esim. Ei kukaan mua kuitenkaan halua, pakkohan se perhe on joskus perustaa, No meillä on muksuja..
Minkä kuvittelette aiheuttavan lapsillenne suurempia traumoja, kuin rakkaudeton malli parisuhteesta. Siksi ihmissuhdetaitojen kuihtumista onkin näkynyt. Suhteessa vain ollaan arjen ja turvallisuuden vuoksi. Ei sen takia, että oikeasti välittäisi/rakastaisi (palavasti/intohimoisesti, niin että ei tulisi toimeen ilman etc.)
Omat vanhempani ovat vallanhyvä esimerkki. Heitä ei välttämättä olla pidetti pumpuliperheen/ihanneperheen vanhempien mallina, mutta he rakastavat toisiaan intohimoisesti. Draamaa esiintyy rajusti äitini puolelta, mutta isäni tietää mistä se johtuu. Molemmilla on traumaattinen lapsuus takana ja molemmat ymmärtävät toisiaan, vaikka välillä myrskyjä tuppaa esiintymäänkin. Kumpikaan ei ole sortunut turvallisuuden tunteeseen. Ja voin sanoa, että meistä muksuista tuli vahvoja luonteeltaan, mutta ihmissuhdetaidot ovat huippuluokkaa.
Mutta mitä minä mitään sanomaa, varmaankin ajettalette. ;) Olenhan vasta parikymmentä vuotta maan päällä tallustellut, mutta ikä on maalaisjärjessä sivuseikka. Sillä toisillahan sitä on ja toisilta puuttuu pahemman kerran.
*nauraa mielipuolisesti hiukset hajallaan, ruismurokuppi kädessään*
Minuakin on petetty. Syynä ei voinnut olla pillun saannin jääminen minimiin, ei paremman löytyminen, vaan yksinkertaisesti vanhan suolan janoaminen. Itku silmin eräs eksistäni kertoi sen vain sattuneen ja minun kuitenkin olevan parempi kaikin puolin. Ja silloinkin kyseessä oli ikäni kyseenalaistaminen. Koska oli paljonkin nuorempi, epäili eksäni suhdetta jatkuvasti, kerran kokeili, eikä enään sen jälkeen. Muutama kuukausi myöhemmin oli minun pakko pistää poikki. Luottamushan siinä kuoli.
Ex-kihlattuni petti minua henkisesti bissen ja kavereidensa kanssa. siinä vasta oli mies, joka osaa hoitaa ihmissuhteena (GSUS!), enkä yllättyisi jos vielä jälkeenpäin selviäisi, että hän on muutenkin pettänyt minua, sillä pilluahan hän ei saannut kovinkaan usein viimeisen puolen vuoden aikana. Syynä se etten enään sietänyt hänen kosketustaan. Miksi pitää toinen fyysisesti lähellä, jos henkinen puoli puuttuu kokonaan?
Niin miehet, udeimmat naiset tarvitsevat myös henkistä hyväilyä.
Parempi vaan, että ryhtyisin vanhaksi piiaksi. Eipähän tarvitsisi murehtia miehiä. Tai lesboksi? Se ei kyllä fyysisten mieltymyksieni takia onnistu. :/
Siis jos tuntuu, että suhde ei toimi ja alkaa kuikuilemaan aidan toisella puolella sijaitsevaa vihreää niittyä, niin pistäkää ihmeessä poikki, sillä tuo niitty voi osottautua tulimereksi suhteesi tarinassa. "Ei eloonjäänneitä".
Taidan olla nuori nainen pahimmasta päästä. Sillä vaikka kikattelen ja bimboilen ajoittain, se johtuu vain yhdestä syystä. Pitkään vakavana oleminen vanhentaa sielun!! Totta kai asiat tärkeysjärjestyksessä, mutta mitä olen viime aikoina oppinut on se, että nautin elämästäni.
Astmani takia pelkään tukehtumista kaikkein eniten ja astmani johdosta olen askeleen lähempänä kuolemaa. Entä vatsani? Toimintahäiriöiden verkko! Odotan innolla sitä päivää, jolloin se lakkaa toimimasta ja kuolen erinnäisten letkujen sekamelskan keskellä. Minulla on heikko polvi, heikko nilkka, heikko vasen käsi. Lapaluun lihas antaa periksi, jolloin kuormitus siirtyy aina olkavarteeni, kyynärpäähän, ranteeseen ja PAM! Koko käsi toiminta kyvyttömänä jälleen tulehduksien merkeissä!!! Mutta hei! Se on elämää!
EN ole antanut periksi.
Enkä antaisi periksi itseni/mieheni/perheeni suhteen vaikka kaikki raajat amputoitaisiin. Minä riehuisin siellä taka alalla ja varmistaisin, että ukkoni ei silti jäisi toimetta elämässää, kyselisin opiskelu suunnitelmista, selvittäin mahdollisuuksista robottiraajoihin ja potkisin miestäni käyttämään aikaansa hyväksi pedillä maatessaa, vaikka kirjoittaen kirjaa. Sama juttu jos lopulta kuolemaan johtava tauti iskisi. Silloinhan suunnitellaan kaikenlaisia asioita, mitä ennen kuolemaansa haluaa tehdä ja nautitaan elämästä, kuin viimeiset hetket olisivat käsillä!
Sillä faktahan on, että ihmisen tappaa, luovuttaminen elämänsä suhteen. Kunnianhimon puute. Päämääriinsä pyrkimisen lopettaminen. Sen sijaan, että pyrkii ylöspäin, jää toimeettomana tuleen makaamaan, luovuttaa ennen aikojaan.
Olisiko tuossa yksi syy pettämiseen? Luovutin monen asian suhteen ja nyt haen jännityksen elämääni pettämällä?
*huokaus*
Nyt pynttäytymään ja töihin. :P
Opin juuri maailmaa järisyttävän sanan: lampaantissi.
Kyseistä sanaa käytetään kuvaamaan juuri niitä lutikka miehiä, jotka ovat
A Saamattomia
B Luusereita
C munattomia
D Siis oikeasti tyhmiä
E Outoja
... Lista jatkuu
Kaikkein parhaimmalta se kuulostaa Keski suomen murteella huudahdettuna! ..."Siis justiinsa sellasia lampaantissejä!!"
Kaikkea sitä juoruaakin kavereiden kanssa puhelimissa..
*Hihittelee punaisessa kylpytakissaan*
Liiba daaba
-> Nukkumaan
