Blogi

Kuka on mennyt asettamaan yleisen kirouksen maanantai päivien ylle?

*syvä huokaus ja hiusten heilautus*

Sitä istuu duunipaikallaan pirteänä ja asiakkaat tuntuvat tulevan jokainen vieraalta planeetalta. Mistä näitä maahisia ryömii?

Vasta puolituntia työpäivää takana ja jo kyrpä otsassa.

Sain puhelin jossa syytettiin huijareiksi ja hyväksikäyttäjiksi. Yksi soittaa krapuloissaan ja selittää lasiensa löytyneen pesukoneen takaa, ettei tarvitsekkaan aikaa näöntarkastukseen. vaki asiakkaana dementoitunut mummo katselee aukkareita ja ei osaa vastata kysymykseen voimakkuuksilla vai ilman. Hänenkin edunvalvojansa ilmestyy luultavasti kohta puoleen ovesta haulikon kanssa ja syyttää perverssiksi etc.

*erittäin syvä huokaus*

Ja ainut asia mitä tältä päivältä kaipaan on nopeasti ohi menevä, mukava työpäivä, shoppailua ja kyllä panokin tekisi terää, kunhan ensin isken itselleni sen palomies/urheilija/poliisi etc. rakastajan. Kyllä huomaa, että on kevättä rinnassa. ;)

Okei... haen lisää kahvia...

*korot kopisten katoaa kahvihuoneeseen*

*Hiukset pystyssä ja takussa kikattelee pinkissä paidassaan ja ladeboksereissa*

Täytyy sanoa, että ole aivan helv*** hyvä päätös, että muutin takaisin omilleni.

Kävelytyylini on jälleen kuin maailman omistaisin. Vähintään kuningattaren arvoinen. Olen alkanut jo uskomaat, että paikkoja annettaessa on tehty virhe ja satuin syntymään väärään yhteiskunta luokkaan. Eihän duunari voi olla kuningattaren kaltainen. ;D

*pahan hajuinen haukotus ja pään raapimista*

Olen ihan varma, että entisessä elämässäni olin erittäin sovinistinen ja sikamainen mies. Jonkinlainen johtaja ja narsisti. Komea (totta kai) ja todella tietoinen siitä. Suuren haaremin omistaja tietysti taikka sitten maailman kulkija, jolla joka kaupungissa nainen odottaa. Rangaistukseksi idioottimaisuudestani sain syntyä naiseksi, mutta voi veljet voin kertoa, että rakastan olla nainen.

Jonakin kauniina päivänä biologisen kellon tikityksen lopun häämöttäessä kävelen punaisilla korkokengillä, upeassa jakussa johtajan huoneeseeni ja pyydän komeaa, nuorta ja lihaksikasta assistenttia tuomaan kupin kahvia ja pitämään seuraa ja toisin kuin suurin osa vanhemmista miehistä olen aina pitänyt ulkonäöstäni huolta ja kypsä, upea ja seksikäs nainen.

Se on päämääräni.

Taidan ensi viikonloppuna mennä iskemään itselleni palomies rakastajan. Vai kenties poliisin? Urheilija olisi kyllä aika poikaa ja varsinkin nyrkkeilijä.

Markon kanssa juteltiin viikolla ja Marko tietysti tokaisi: "Laitetaan sulle deitti ilmoitus nettiin: "Jumalainen leijonanainen etsii kesyttäjää, löytyykö sinusta tarpeeksi miestä hommaan? (Vain kuvalliset hakemukset huomioidaan)

*räkänaurua*

Taidan mennä lahnailemaan sohvalle, sikailemaan suklaalla ja keksimään jälleen salaliittoteorioita X-filesin pohjalta.

Välillä tuntuu, että ihmiset painostaa sua jatkamaan opiskelua, kehittymään etc.

Sattumalta satun mielestäni olemaan kaaoksen keskellä, myrskyn silmässä, jossa on tyyni hetki. Kaikki Menee suurta nopeutta ohi ja itse katselee kummissaan ympärilleen.

Menetin melkein sen mitä olen ja nyt alan kasaamaan palasiani, joten ystäväni; antakaa minulle hengähdystauko.

Se taitaa olla minun heikkouteni ja vahvuuteni antaa kaikkeni, jos niin päätän. Elän täysillä ja tahdon kokea kaiken. Nyt kenties muutun varovaisemmaksi. Rakennan arpiverkostosta kyhättyä suojamuuriani lisää.

Olihan tuo kihlattuni upea ihminen, mutta sokea teoillensa. Pieni poika, joka kuvittelee maailman olevan leikkikalunsa. Suppea maailmankatsomus on se suurin tuho. Siksi ihmiskunta onkin kuilun reunalla. Liikaa ihmisiä, jotka eivät näe napaansa pidemmälle. Narsismi on länsimaiden suosituin filosofia.

Siksi istun nyt paikallani ja tuojotan maailmaa ymmärtämättömin silmin, palasiani kooten. Toiset omistavat elämänsä paremman puoliskonsa etsimiseen. Ajattelin itse suunnata katseeni pidemmälle.

Se kyllä sanon, että tää tyttö osaa olla päissänsä ja illoin draamailee 300 edestä, mutta kyllä ihan syystä.

Hyvä ettei lopullisesti hermot menneet. Siinä kännipäissäni löysin erittäin sammuneen tytön aulasta, joka oli veltto, ei kommentoinnut mihinkään ja tietysti jäin siihen viereen istumaan onko kaikki kunnossa. Sitten tuon tyttelin kamut istuvat siihen viereen, ja alkaa haukkumaan ja solvaamaan kunnolla.

Totta kai mähän olen sellainen ihminen, joka ryöstää sammuneet ja käyttää muutenkin hyväksensä? EI!

Sitten jäin siihen tappelemään että en lähde yhtään mihinkään ennen kuin se tyttö saa apua.

Sen kaverit vaan naureskeli ja juorusi siinä vieressä "Oh happy day", sen sijaan, että koittaa saada tyttöä kotiin. Selvää heitteille jättöä

Ja pelkkä muistin menetys edellisestä illasta viittaa lievään alkoholimrkytykseen, entäs sitten kokonaisvaltainen kroppansa hallinnan menetys ja tajunnan katoaminen?

Varmasti vieressä kulkevilla ihmisillä oli ihmettelemistä, kun en suostunut häipymään ennen kuin tyttö saa kunnollista apua, kun kavereitansa ei nähtävästi paljoakaan kiinnostanut tytön hyvinvointi.

Lopulta oma frendini sai minut lähtemään, mutta vasta sitten kun saatiin pokea paikalle.

Itse en koskaan jättäisi kaveria yksin ja varsinkaan huonossa kunnossa. Saman tien kotio nimittäin lähdettäisiin.

Ja kotiinpalu sujui normaalisti. Kuten aina minun päissäni ollessani, päätin jälleen kävellä "virkistääkseni" itseäni ja otin ensin 90N josta jäin pois L-herttoniemessä ja sielt kävelin roihikaan ja kuten aina rutiinin omaisesti päissäni, kävelin suorinta tietä eli kaikenmaailman pöheiköiden etc läpi.

Ongelmia syntyi roihikan kukkuloiden kohdalla. korkkarit jalassa päätin ylittää kukkulat jäätä ja lunta uhmaten. Lopulta sainkin näin tehtyä, mutta mustelmilta ei tullut vältettyä.

En yhtään ihmettelisi sitä jos päissäni ylittäisin gobin autiomaan ilman suurempiä tunnon tuskia, sillä jostain syystä pääsen lopulta aina kotio. Huolimatta maastoon kelvottomasta asustani.

Totta kai soitin ex-kihlattununi sleepbuddyksi, sillä olin suruissani ja vihainen sen tytön vuoksi ja muiden välinpitämättömyyden vuoksi kyseenalaistin motiivini tytön suhteen.

Oli se kyllä ihanaa saada joku nukkumaan ja halimaan viereensä, mutta kuten kaikkilla miehet niin kyllä Tuukallakiin oli lopulta pillu mielessä. PRKL!!!

Ei kyllä saannut tällä kertaa....

Että vihaan ihmisiä.

Kettuuntunut olo. Ollut jo monta viikkoa.

Asioiden hidas eteneminen ottaa päähän. Myös idiootit ihmiset voisi listiä.

Taidan olla kieroutunut yksilö, sillä vaikka ketuttaa, niin elän elämäni kenties onnellisempaa aikaa, sillä tiedän mitä haluan. Pudotan painoani ainakin 4 kiloa vielä. Treenaan niin vaan perkeleestä ja minulta löytyy tähtäin koulutuksenkin puolesta. 10 vuoden haitarissa pyrin pääsemään lääkkikseen.

Ennen kaikkea ura, ja mikään ei tule enään estämään ja hidastamaan vauhtiani.

nyt oli ihan pakko heittää sonnat pihalle ja avautua suureen ääneen. *mielipuolista naurua*

En tiedä mistä miehet ovat tulleet niin yksinkertaisiksi. Vaikka pesäpallomailalla iskisi kymmenen kertaa palleille, ei silti herätä ja tajuta tilannetta.

Sama juttu tolla entisellä ukollani.

Äijäily suhteessa ei riitä, eikä se, että ajoittain elvistelet ja esität kodin isäntää.

Kommunikaatio rakkaat lapset, kommunikaatio. jos sitä et hallitse olet ikuisesti juuttunut syöksykierteeseen ja huomaat löytäväsi itsesi 50 kymppisenä baariruusuja iskemästä.

Piip Piip

Nyt keskittymään jälleen silmälasien ihmeelliseen maailmaan..

Ihana, että aurinko paistaa tähänkin koloon. *tyytyväistä hyminää*

Nyt istun töissä ja tuiotan koneen ruutua. Olo on hieman sekainen, mutta varmempi kuin aikoihin.

Elämäni on saatava järjestykseen ja vaikka kuinka se sattui ja edelleen tekee kipeää, oli minun tehtäväni purkaa kihlaus ja muutettava erilleen.

Se suhde veteli viimeisiään ja kituutti pitkäjänteisyydelläni pitkään. Lopulta mieheni teot iskivät viimeiset naulat suhteen hauta-arkkuun.

Oli öitä jolloin soittelin mieheni perään itku kurkussa ja öitä, jolloin hän ei lainkaan kotona ollut. Puheluja joissa hän viinahuuruissaan repi minut kappaleiksi. Myös sovitut tapaamiset ja treffit peruuntuvat kavereiden ja viinan astuttua kuvioihin.

Saatanan iso sika.

Hälytyskellot soivat jo syksyllä ja lopulta en sietänyt edes hänen kosketustaan, sillä sydämmeeni sattui niin paljon ja huusin äänettömänä kivusta ja vihasta.

Toivoa oli, sillä tahdoin aloittaa suhteen jälleenrakentamisen peruskivien korjaamisesta.

Silloin napsahti pahemman kerran, koska mieheni oli jo luovuttanut ja päissään jälleen polki minut maahan. Ja sitten se koira jälleen kerjäsi silitystä häntä koipien välissä.

Pahinta kaikessa oli se, että olin paljastanut hänelle heikon kohtani ja hän lupasi tukea minua siinä ja olla käyttämättä sitä minua vastaan.

Kuinkas kävikään?

Sen vannon, että kukaan ei enään koskaan sano, etten pärjää yksin ja käytä heikkoja kohtiani hyväkseen.

Sen kyllä myönnän kaiken tämän dramaattisen vuodattamisen jälkeen, että annoin miehen sokaista minut ja melkein pistää omaan muottiinsa, mutta onneksi olen sen verran ylpeä kusipää, todellinen lortto, että minulta löytyi pokkaa lyödä takaisin.

I'm back!

...ja nyt sitten se mitä uutta oon oppinut rakkaudesta.

Se muuttuu ajan kanssa, vaati kaiken ja saa hermostumaan.

Hermostumaan siksi, että itse olen ainakin "Kaikki heti ja nyt"-ihminen.

N. muutama kuukaus takaperin oli ukkoni kanssa pientä kriiseilyä. Se tuntu välttelevän, äijäili ja jos multa kysytään veti liikaa viina ja bailas joka viikonloppu.

Mä olin vasta nelosena, bissen, fudiksen ja kavereiden jälkeen.

"Love u 2 honey."

Nyt se sitten on tainnut taas muistaa, että sillä on akka vieressä. Ette arvaakkaan kuinka monta avautumista siihen tarvittiin?

Se on taas läsnä kun ollaan yhdessä.

Vaikka oon saattanutkin usein kirota sen alimpaan helvettiin etc. Niin tajusin sen lauantaina, että kuinka kiintynyt olenkaan mun mieheeni. Ilmotin sille leffan jälkeen meneväni sinä iltana hunningolle. Se vastas pöhnäsenä ja oli jo nukkumassa.

Juttelin kaverillekkin loppu illasta, että herätänpä sen ja ilmotan, että tuun kotio. Välillä höpöttelin Annelle mitä mun kultani välillä on toilaillut ja kuinka se tykkää musta tälläisenä, vaikka oonkin hieman muodokas, niin se jaksaa aina puristella ja kehua vaikka kuinka kriiseissä oonkaan vaatekauppa käynnin jälkeen (Yleensä koskaan ei löydy mitään mikä istuu). Mä en vaan ole muodissa nimit. :P

Tajusin tosiaan, että tuun pitämään mun miehestäni kynsin ja hampain kiinni ja kuinka rakastan sitä. sen takia välillä avaudin ja rankasti, kun se saapuu kotio 10.10 aamulla... ei vastaa puhelimeen baarissa... Sika.

Parisuhde on mielten ja sydämmen akrobatiaa. Trapetsilla täytyy ymmärtää ja tietää toisen liikkeet, tutut kuviot ja luottaa toiseen melkeinpä sokeasti, kun hyppää tyhjyyteen. on luotettava, että toisen nappaa sinut kiinni. Välillä ote luisuu, taikka toisen ajoitus ei ole oikea. Silloin tulee tarpeen turvaverkko. Mutta on hyvä muistaa, että finaalissa, sitä turvaverkkoa ei enään ole. Silloin joko onnistuu, taikka menettää otteen toisesta.

Suhdetta voi verrata myös tanssiin. Liikkeiden on myöltäitävä paria. Rytmin on osuttava kohdalle, olkoon tanssi mitä tyyliä vain, niin parin on sulauduttava toisiinsa. välillä toinen ohjaa, sitten vuoro vaihtuu, soolot ovat myös tärkeitä. Jos koreografia ei ala luonnistumaan, taikka toinen vaihtaa paria niin näytös perutaan.

Mun ukkoni tanssii persoonallisesti. Monta kertaa sitä katsellut lähempää ja kauempaa. Välillä se on niin keskittynyt kuvioon, että unohtuu omiin ajatuksiinsa, Täytyy kuvannollisesti läimäyttää sitä ja kunnolla, että se havahtuu pronominiin "me".

Mulla ja mun rakkaallani on molemmilla vielä opeteltavaa "Me"-asenteesta. haastetta kerrakseen. Valoa on reippaasti tunnellin päässä.

Nyt liika pohtiminen tauolle, syömään suklaata ja nugumaan.

Ehkä tää kipu on kadonnut huomiseen mennessä...

Tän päivän mielessä huusi vain tuska. Edes 2XMiranax eivät auttaneet. päädyin pieneen helpotukseen n. 2h ajaksi ja sitten se alkoi uudestaan. Ei pystynyt edes kunnolla kävelemään. Sattui vaan niin kamalasti liikahdella, jännittää vatsaa...

Ja nainen sai kärsittäväkseen kuukautiset suurimmasta synnistään: Tiedon janosta/uteliaisuudesta. Tästä syystä aiheuttaa pistävää kipua uuden elämän maailman saattaminen ja siitä luopuminen on yhtä tuskaa kuukausittaisessa vuodossa. Itse tuomitsimme itsemme tähän, sillä tietohan lisää tuskaa ja syödessään Hyvän&pahan tiedonpuusta Aatami ja Eeva saivat sen osakseen. Myös lapsen murhaaminen/mahdollinen murhaaminen on asia, joka on tuomittavaa. Tämän takia ilmeisesti tuskamme.

Hyvät perustelut, mutta minä pidän sitä epäreiluna. ihmisiä rangaistaan sinisilmäisyydestä, uteliaisuudesta. Jumala koki kai tämän uhkaksi taikka sitten halusi säästää lapsiaan tiedon tuskalta. 2 naamaista?

Se siitä kristillisestä opetuksesta.

Pakana asiaa ja pinnallisuutta:

Olen taas pohtinut asioita ja tämän päivän keskustelussa mariahin kanssa törmäsimme taas aiheeseen mikä ihmetyttää. Puhuimme iskutekniikoista ja eksyimme aiheesta. Keskustelu jota kuinkin meni näitä raiteita:

Minä -Yksi omituisin kommentti minkä sain tapahtui tyypillisesti yödösässä. Siellähän kaikki yrittää vongata pesää. Pitkän aikaa juteltiin yhden kundin kanssa, joka "sattui" istumaan viereen. Ihan hauskaa oli jutella mutta sitten kommentti -*Sähän oot ihan fiksu, tavataanko myöhemmin*

Minä- Täyyy sanoa, että hieman häkellyin ja sanoin, että mulla on jo mies ja sormus on lähellä. tuollahan se keittiössä taitaa jo odottaa ja jäin pois bussista. Mut minkätakia miehet ajattelee sanovansa suurimman kohteliaisuuden mainitsemalla, että sähän oot fiksu?! Ekana siis tuijotellaan naamaa, tissejä, persettä ja sitten vasta tutkitaan aivotoiminta?!

Mariah: Aika pinnallista! Baareissa toi on tyypillistä. ulkomuoto ja mahollinen seksi...

Minä: Jep. pillua pillua... Koskaan kukaan ei oleta, että oot fiksukin, kun sulla on ulkonäköä.

Toisaalta tuo on ihan ymmärrettävää, sillä kauniita katsottavia on ilmeisesti paljon tallustelemassa maan päällä, mutta auta armias kun ne avaa suunsa.

Tapahtui la 1.9- su 2.9. Puoli neljän aikaan yöstä 92N:ssä

Ihan fiksun oloinen tyttö istui viereeni ja kiitin luojaa siitä, ettei tällä kertaa vieressäni ollut snägärille haisevaa miespuolista henkilöä, joka sammahtelee jatkuvasti olkapäälleni. Lopulta tämä tyttö teki soiton.

" siis vitsi! En oo niiq ollekaa varma, et pääsin oikeeseen dösään! Ku toi kuski ei osannu tosiaankaan sanoo mikä tää päättäri on. Se vaan hoki en mina tiedä, tule tule sisään jo! just tollanen ählämi sählämi! kaikki ne pitäis pistää riviin ja ampua.
(Tässä vaiheessa kiristin hammasta, enkä uskonut korviani. Vaikka tyttö olikin oikeassa siinä, että kuskin olisi pitänyt tietää päätepysäkin nimi Kuitenkin särähti korvaan tuo kaikki NE pitäisi pistää riviin ja ampua! järkyttävää käyttäytymistä, ensinnäkin huusi niin, että kuskikin kuuli ja puhui tämän tappamisesta)
Siis vitsi! Se on sitten sen kontolla jos kävellessä tällänen kaunis nuori tyttö joutuu raiskatuks. Ei sielt Kontulast kukaa uskalla kävellä hei! Vitsi..mä oon ihan varma, et tää dösä vetää jossain Ala-Malmil..

(Tähän oli kommentoitava, et mennään roihikan suunnassa, kohta viistetään itistä siit myllikää ja siit kivikkoon.

-Aih okei. Kyl tää dosä sit menee oikeeseen suuntaan.. Tos o Lanterna jost mu kaikki huonekalut ostettii!!!

Tyttö jäi pois kontulasta seuraavalla pysäkillä pois. taitaa olla niin että asui Hoasin kämpissä. olisi pitänyt kouluttaa tyttöä käytöstavoista.

Ilmeistä kuitenkin oli tulkiten tytön käyttäytymistä, että ulkomaalaiset tuli hänen mielestään kaikki tappaa, Kontula on hirvee paikka, kun nätit tytöt raiskataan( narsismia?) ja prkl! ei tosiaankaan ollut niin pitkä matka tytön kämpille.

Joka tapauksessa kaiken tämän huttu kirjoituksen keskellä, en voi olla ajattelematta, että taas tässä menee yksi kultalusikka perseessään syntynyt muksu, joka pyörii vain oman napansa ympärillä.

Tyttö taisi olla samaa ikäluokkaa kanssani, paitsi hänen vierellään tunsin itseni satavuotiaaksi.

Pinnallisuus sokaisee nyky ihmiset. Aina täytyy katsoa miltä toinen näyttää ulkoa, miten pukeutuu, onko nuori vanha? Näin ollen tyhmä vai viisas? Kaikki tulee kategorioida.

Miksi ei ihmiset ihmisen kohdatessaan joka ikinen kerta aloita tyhjältä pöydältä? Tarkoitan sitä, että silmiensä lisäksi, arvioi korvillaan ja tunnostelee sydämmellään. Käyttää intuutiotaan.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt "lokerointia". Exiäni arvioin intution perusteella. Sen myönnän, että välillä meni metsään, mutta joskus löysin uusia maailmoja ja kokemuksia, jotka avasivat silmäni. Tapasin marttyyrin, joka sai minut nauramaan ja joka ajatteli. se ei vain toiminut, sillä marttyyrius ei toimi, ellet tunne itseäsi kokonaan ja motiivejasi. Kypsymätön ajatuksissaan. Suojassa pumpulissaan.

Ei ehkä ollut komein tapaus ulkoisesti, mutta henkisesti sitäkin kauniimpi. Opin myös itsestäni:

Tämäsiipi rikko ei pysty kantamaan kahta ihmistä, vaan tarvitsee parikseen vertaisensa. Sellaisen, joka osaa pistää yhtä pahasti kuin minä, kantaa toista heikkoina hetkinä ja olla läsnä vaikka puukkoa lentää niskaan. Osaa pistää kampoihin, väittää vastaan ja olla oma itsensä. On pilke silmäkulmassa ja saa nauramaan. Tätä kaikkea ilman hallitsemisen tarvetta.

Miehet: Fiksua naista, ette koskaan löydä objektiivisella silmällä. katsomalla vain ulkonäköä, sillä sitä ihminen ei ole kokonaisuudessaan.

Sisältä voi löytyä vain kaikua toisten ihmisten sanoista ja teoista, taikka sitten jotain aivan muuta ja siihen ihmisten tulisi tähdätä.

Paljastin jälleen syvällisiä hetkiäni.

Kuulostaa sellaiselta rumanördetyttöteinikomediassa -sonnalta. JSUS!

No mutta, olenhan piilonörde/Drama queen, joka lukee tietokirjoja vain huvikseensa ja selvittelee kaikenlaista kannibalismin merkityksestä aina Leonardo da vinciin googlen kautta.. <- Tuo on totta

HUOM! Tämä teksti on tuotettu oman navan ympäriltä ja vain omalta näkökannalta katsottuna!

Jat-kuu..

Löysin jälleen syvän kaipuuni haastavien pohdiskelujen pariin, tahtoni ymmärtää maailmaa ja intohimoni selvittää syitä ja seurauksia.

Yliopisto olisi mahtava juttu.

Mutta sitten muistin, kuinka ajoin itseni ulos lukiosta ja melkein jätin kesken. Ja arvatkaans mikä oli syynä?..

Taidan olla varsin erikoinen tapaus, sillä ympäristö opettaa minua samalla lailla kuin oppitunnitkin. Yläaste meni koulun häirikkö luokassa, jossa kuitenkin jokainen piti yhtä. Silloin kiitettäviä satoi, vaikka välillä opettajillakin meni hermot. Luultavasti kyse oli siitä, että näin muidenkin oppimista ja elämää. Ylenpalttista kilpailua ei ollut.

Lukioon päästyäni ympärilläni oli wannabe taiteilija/näyttelijöitä, joilla ei elämää ollut. "Welcome to kallion lukio."

Eliittikoulu tosiaan. Kaikki saivat aina parhaita numeroita muutamaa "nistiä" lukuunottamatta. Mikään ei tuntunut aidolta. se ei ollut elämää olla siinä koulussa. Ihmisillä ei ollut aitoja ajatuksia, taikka omia mielipiteitä paljoakaan. asioita ei kyseenalaistettu taikka sitten kyseenalaistetttiin asenteella "Olen erillainen nuori". Tuntui vaan niin turhalta.

Erillaisena oppijana tajusin sen oikean elämän olevan osa-aika työpaikallani, ei koulussa. Ja rehellisesti voin sanoa oppineeni enemmän asioita työssä kuin lukiossa. Ne ihmiset vain... äh.

Tälle lukihärölle se ei vain ollut oikea paikka. Ainoat tunnit joissa loistin olivat kuvataise, tanssi/liikunta ja matikka (myös musiikki). Ne menee luonnostaan. Tanssissa tarvitsee kuunnella vain omaa kroppaansa, kuvataide onnistuu inspiraation alaisena omissa mietteissä (ei oikeastaan sääntöjä) ja matematiikassa on valmiit kaavat, joita sovellellaan. Muut tunnit olivat kirjaimellisuuksia joita ei päässyt kyseenalaistamaan. (minkä takia en ottanut filosofiaa?...)

Luonteeseeni kuluu kyseenalaistaminen ja asiasta toiseen poukkoilu.

Nyt pelkään sitä, että menen yliopistoon ja kaikki ympärilläni olijat ovat sivistyssanoja suoltavia idiootteja, jotka juuri ja juuri ymmärtävät sanomansa merkityksen. Taikka sitten "akateemikkoja", jotka uskovat vain logiikkaan eivätkä edes harkitse asioiden kyseenalaistamista uskonnon/taiteen/etc. näkökulmasta. Mielikuvitusta ja oikeata väittelytaitoa ei ole.

Oikea väittelytaito= Väittelyä ja omien mielipiteidensä ilmaisua, ilman pyrkimystä toisen käännyttämiseen. Asiaan kuluu omienkin mielipiteidensä kriittinen tutkiminen keskustelun aikana.

Ajattelin kuitenkin ottaa ridskin ja luultavasti keskityn luonnontieteisiin. Eihän minun tarvitse niihin muihin kontaktia pitää?...

JATKUU