KYSYMYS: Oliko vuoden 1989 Lahden MM-hiihdot kaikkien aikojen kisat?

VASTAUS: Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1989 viidettä kertaa Lahdessa 17.–26. helmikuuta 1989. Aiemmin kisat oli järjestetty Salpausselän ylväissä maisemissa vuosina 1926, 1938, 1958 ja 1978.

Suomalaiset urheilijat menestyivät kisoissa poikkeuksellisen hyvin, eikä vastaavaa menestystä ole saavutettu ennen sitä eikä sen jälkeen. Suomi sai kolmanneksen kisoissa jaetuista mitaleista ja voittikin mitalitilaston selvällä erolla muihin maihin.

Suomen naishiihtäjät ottivat peräti kaksi kolmoisvoittoa. 10 km perinteisellä järjestys oli Marja-Liisa Kirvesniemi, Pirkko Määttä, Marjo Matikainen, 15 kilomerin vapaalla Matikainen, Kirvesniemi ja Määttä. Sama kolmikko täydennettynä Jaana Savolaisella voitti viestin MM-kultaa. Viesti meni äärimmäisen jännäksi, kun Savolainen kaatui tiukassa mutkassa laskettaessa stadionille ja Jelena Välde otti ankkuriosuudella kiinni Matikaista. Hiihtokuningatar Matikainen kahmi myös 10 km:n vapaan hopeaa sekä 30 km:n vapaan pronssia. Miehissä menestys oli vaisumpaa, mutta erinomaista, jos nykytahtiin vertaa. Harri ”Hartsa” Kirvesniemi taisteli pää kenossa 10 km:n perinteisellä maailmanmestariksi. Viestissä miehet hiihtivät hopealle. Ruotsin miehet olivat väkeviä, sillä he ottivat peräti kaksi kolmoisvoittoa.

Huomioitavaa oli, että kaikki kisat hiihdettiin viestiä lukuun ottamatta vanhalla kunnon väliaikalähdöllä. Matkoina oli vain perinteinen tai vapaa, eikä typeriä suksenvaihtoja nähty. Lyhyin matka oli 10 km, sprintit ja 5 km pikamatkat jätettiin tulevaisuuden hömpötykseksi.

Ja se, ketkä kisoissa hiihtivät, nostaa jo nostalgiakyyneleet silmäkulmaan. Suomalaisten Matikaisen, Määtän ja Kirvesniemien rinnalla sauvoivat Tuulikki Pyykkönen, Aki Karvonen, Kari Ristanen ja karpaasiksikin laskettu Jari Räsänen. Ulkomaalaisista hiihtäjistä kylmät kauhun väreet nostavat Gunde Svan, Torgny Mogren, Vladimir Smirnov, Aleksei Prokurorov, Pål Gunnar Mikkelsplass, Vegard Ulvang, Jelena Välbe, Raisa Smetanina, Larisa Lazutina ja Manuela Di Centa. Voi niitä aikoja, kun Neuvostoliitto oli vielä Neuvostoliitto, eikä IVY tai Venäjä.

Eikä tämä jäänyt tähän. Myös mäkihyppääjät menestyivät hyvin. Suurmäen voitti Jari Puikkonen ja Matti Nykänen oli pronssilla. Normaalimäessä Ari-Pekka Nikkola oli toinen. Itä-Saksan viiksiniekka Jens Weissflog leiskautti normaalimäen mestariksi ja suurmäen hopealle.
Joukkuemäessä kultaa tuli legendaarisimmista legendaarisimmalla kokoonpanolla: A-P Nikkola, Puikkonen, Nykänen ja Risto Laakkonen. Voiton kunniaksi Nykänen taisi korkata yhden oluen.

Ainoastaan yhdistetyssä Suomi ei saanut yhtään mitalia, mutta se ei huumaa hyydyttänyt. Viikon kestäneitä kisoja seurasi ennätyksellinen yleisö, lähes 460 000 henkeä. Edelleen on ikävä ylisuuria pastellinvärisiä toppatakkeja ja neonkeltaisia pipoja, joihin sonnustautuneet ihmiset täyttivät katsomon ja metsät. Kaiken kruunasi yleisön joukossa villinnyt maskotti, Nestori.

Ei kahta sanaa, vuoden 1989 kisat olivat kaikkien aikojen kisat!

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Kuka on historian huonoin arvokisoihin osallistunut hiihtäjä?

VASTAUS: Vuosien saatossa hiihtolajien arvokisoissa on nähty, jos jonkinlaista eksoottisemman maan hiihtäjää. Vuonna 2001 alkanut sprinttihiihto on taannut sen, että thaimaalaiset, costaricalaiset ja etiopialaiset hiihtäjät putoavat jo karsintavaiheessa kuvaruuduista. Yksi kaikkien aikojen huonoimmista ja mieleenpainuvimmista esityksistä oli kenialaisen Philip Boitin urakka 10 kilometrin hiihdossa Naganon olympialaisissa vuonna 1998.

Philip Boit ja Henry Bitok tulivat Suomeen harjoittelemaan kaksi vuotta ennen Naganon olympialaisia. Silloin he näkivät ensimmäisen kerran eläessään lunta. Nike sponssasi kenialaisten harjoittelua ja heitä valmensi suomalainen Jussi Lehtinen. Entinen keskimatkan juoksija Boit oli kaksikosta parempi suksilla ja olympiaurakkaa ruvettiinkin räätälöimään hänelle. Bitokille jäi varamiehen rooli.

Naganon olympialaisissa Boitilla oli osanotto-oikeus yhdelle matkalle ja hän käytti sen 10 kilometrin perinteiseen kisaan. Kisapäivänä oli karmea vesisade ja rata oli yksi arvokisahistorian rankimmista. Boitin sukset lipsuivat ja hän kaatui matkan aikana ainakin kerran. Lopputuloksissa hän sijoittui sijalle 92, maaliin päässeistä viimeiseksi. Sivakointi muistutti enemmän selviytymistaistelua kuin hiihtoa. Boitilla kului matkaan aikaa 47 minuuttia ja 25 sekuntia, mikä on perussunnuntaihiihtelijän vauhti. Aika oli noin 20 minuuttia enemmän kuin olympiakultaa voittaneella Bjørn Dæhliellä. Dählie osoitti urheiluhenkeä ja oli maalissa vastaanottamassa urheaa kenialaista, jolloin palkintoseremoniat viivästyivät.

Boit oli sisukas ja jatkoi hiihtouraansa Naganon jälkeen ja osallistui useisiin MM-kisoihin ja olympialaisiin. Viimeiseksi kilpailuksi jäi Oslon MM-kisat 2011, jolloin hänen hiihtonsa oli jo sujuvampaa.

Boitille hiihtoura oli niin merkittävä, että hän on nimennyt poikansa Dæhlieksi.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.