World Cupin 2004 finaaliottelussa Kanada-Suomi Leijonat koki kirvelevän 3-2-tappion.

KYSYMYS: Kannattaako herätä öisin katsomaan World Cupia?

VASTAUS: Ehdottomasti kannattaa! Jos siviilielämä antaa myöden, niin kannattaa valvoa vaikka joka yö. Tosifanithan ovat ottaneen lomaa 17.9-1.10. väliseksi ajaksi ja pyhittäneet arkielämänsä World Cupille. Olisi silti suoranainen ihme, jos turnauksesta tulisi Leijonien juhlaa ja siihen kannattaakin suhtautua itse Jääkiekon juhlana! Avauspelissä Suomi ehti jo ottamaan pahasti pataan Pohjois-Amerikan junnuilta, joten on todella mielenkiintoista nähdä miten rivit kootaan Ruotsia ja Venäjä vastaan. Onnellisia voidaan myös olla siitä ettei meillä taaskaan ole Aleksandr Ovetškinin kaltaisia yksilöurheilujoita lahottamassa joukkuetta: Leijonat seisovat ja kaatuvat nimenomaan joukkueena.

Suomen muut alkulohkon pelit ovat Ruotsia vastaan 20.9. ja Venäjää vastaan 22.9. eurooppalaisittain säädylliseen klo 22.00 aikaan, joten niitä pääsee normaali työssäkäyvä väijymään ilman suurempia seuraavan aamun silmäpusseja. Parhaimmassa ja pahimmassa tapauksessa Leijonien pelit sitten ovatkin siinä. Sarjajärjestelmä kun on luotu ilman kummolamaisia välisarjan välisarjoja, sillä kahden lohkon kaksi ensimmäistä pääsee välieriin ja muut voivat jatkaa NHL-kauden odottelua. Sen vuoksi tuo Leijonien ensimmäinen peli on äärimäisen tärkeä, sillä siinä ei voi muuta kuin ryssiä turnauksen. Aina puhutaan pakkovoitoista, mutta Pohjois-Amerikan joukkuetta vastaan tuo pakkovoitto on otettava, jos haluaa pelata mitaleista. Ennakkoasetelmissahan Ruotsi, Suomi ja Venäjä taistelevat välieriin pääsystä.

Pientä lisätvistiä ohjelmaan on luotu sillä, että finaalit pelataan paras kolmesta -järjestelmällä. Onko kokeilu sitten hyvä, se nähdään vasta ratkaisujen äärellä.

World Cup on edellisen kerran järjestetty vuonna 2004 eikä seuraavasta ole tietoa. Tietoa ei ole myöskään siitä, milloin NHL-pelaajat pääsevät seuraavan kerran olympialaisiin. Vuoden 2018 olympialaisten neuvottelut ovat jo käynnissä, mutta asia ratkennee tapojen mukaisesti vasta kyseisen kauden kynnyksellä.

Nyt kannattaa siis valvoa, kun kerrankin on mahdollisuus nähdä maailman parhaat lätkänpelaajat saman turnauksen alla. Kyllä kuolema kuittaa univelat vai miten sitä sanotaan…

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Jos sekä PK-35 Vantaa että FC Inter putoavat Veikkausliigasta, tuleeko Shefki Kuqista ensimmäinen valmentaja, joka pudottaa kaksi joukkuetta yhden kauden aikana?

VASTAUS: Shefki Kuqi aloitti kauden PK-35 Vantaan valmentajana ja PK-35 on nyt tukevasti suoran putoajan paikalla ja hyvin todennäköisesti putoaa Veikkausliigasta. Kuqi siirtyi kesken kauden FC Interin valmentajaksi ja Inter on nyt karsijan paikalla. Mahdollista siis on, että molemmat joukkueet putoavat Veikkausliigasta. Suomen sarjoissa tämä olisi tiettävästi ensimmäinen kerta, jos näin siis tapahtuu, kun sama valmentaja pudottaa kaksi joukkuetta saman kauden aikana. Sen sijaan vastaavasti on käynyt neljä kertaa Englannin sarjoissa.

Kultaisella 80-luvulla nähtiin moinen ihme kolmena kautena peräkkäin. Kaudella 1985–1986 Ron Saunders lähti tammikuussa ovet paukkuen Birmingham Citystä ja siirtyi, kaikkien yllätykseksi, paikallisvastustajan ja myös sarjapaikasta taistelleen West Bromwich Albionin leipiin. Eihän siinä hyvin käynyt ja paikalliskilpailijat sijoittuivat 1. divisioonassa (nykyinen Valioliiga) vähemmän tyylikkäästi sijoille 21 ja 22.

Seuraavalla kaudella 1986–1987 saman tarinan kokivat Manchester City ja Aston Villa, kiitos Billy McNeilin. McNeill aloitti kauden Manchester Cityn valmentajana, jätti seuran syyskuussa johtaakseen Aston Villaa. McNeill ei pystynyt pelastamaan Villaa, joka päätyi sarjan viimeiseksi ja putosi 1. divisioonasta. Sen paremmin ei käynyt Manchester Citylle, joka päätyi toiseksi viimeiseksi ja koki saman kohtalon.

Eri sarjatasoilla samanlaista kyseenalaista mainetta on kerännyt Dave Basset. Basset aloitti kauden 1987–1988 Watfordin valmentajana 1 divisioonassa, mutta sai kenkää tammikuussa. Sen jälkeen hän tarttui Sheffield Unitedin peräsimeen 2. divisioonassa, mutta menestys ei noussut huimaksi jälkimmäisessäkään. Sheffield United hävisi Bristol Citylle karsintapeleissä ja putosi sarjaporrasta alemmas. Putoamisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) Bassettin ura jatkui Sheffieldissä menestyksekkäänä seuraavat 10 vuotta.

Tuoreimpana tapauksena Englannin kentiltä on Gary Johnson. Johnson aloitti kauden 2014–2015 Yeovil Townin valmentajana Englannin Ykkösliigassa ja vapautettiin tehtävästä 4. helmikuuta. Reilua kuukautta myöhemmin 30. maaliskuuta hän aloitti uuden pestinsä sarjaporrasta alempana Cheltenham Townin managerina eikä onnistunut säilyttämään joukkuetta Englannin Kakkosliigassa.

Omanlaistansa kunniaa on tehnyt skottilainen valmentaja Jackie McNamara ollen ilmeisesti ainoa, joka on onnistunut pudottamaan kaksi joukkuetta yhden kauden aikana ja vielä eri maassa. McNamara valmensi Skotlannissa Dundee Unitedia (Scottish Premiership), mutta sai potkut heti syyskuussa 2015. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän otti valmentaakseen York Cityn, joka putosi kauden päätteeksi Englannin Kakkosliigasta.

Tähän saavutukseen Kuqilla on vielä matkaa, mutta hyvällä tiellä ollaan…

FC Inter taistelee suorasta säilymisestä Veikkausliigassa lähinnä HIFK:ta vastaan. Kaikki haluavat tuomareita myöten, että HIFK pysyy sarjassa, latasi Kuqi FC Inter–HIFK -pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Vieressä istunut Antti Muurinen on muuten voittanut Suomen Mestaruuden kahdessa eri seurassa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Super-drafti kesä takana. Millaisia pelaajia Suomelle on tulossa ensi vuoden draftiin? Mahtuuko yksikään ensimmäiselle kierrokselle?

VASTAUS: Kaikkien aikojen suomalainen NHL-varaustilaisuus nähtiin juhannusviikonloppuna Buffalon First Niagara Centerissä, jossa kirjaimellisesti huudettiin kilpaa suomalaispelaajista.

Suomalaisittain draftitilaisuus oli poikkeuksellisen, kun peräti neljä pelaajaa varattiin avauskierroksilla. Upean kauden Tapparassa ja Leijonissa pelannut Patrik Laine varattiin ensimmäisenä suomalaisena numerolla kaksi Winnipegiin. Tämän jälkeen Edmonton Oilers varasi Kärppien hymypojan Jesse Puljujärven neljäntenä ja Vancouver Canucks puolustaja Olli Juolevin viidentenä. Avauskierroksen huipensi vielä HIFKiä Nuorten SM-liigassa edustanut näppärä Henrik Borgström, jonka varasi Florida Panthers numerolla 23.

Suomalaisia varattiin tämän vuoden NHL-draftissa hyvin. Yhteensä 15 sinivalkoista Leijonaa varattiin, mikä on samalla korkein määrä sitten vuoden 2004, jolloin 15 suomalaista tuli varatuksi. Ennätyksestä tosin jäätiin vielä kauas. Vuonna 2002 varattiin peräti 26 suomalaispelaajaa. Varaustilaisuudesta tekee poikkeavan se, ettei suomalaisia ole koskaan varattu näin paljon kärkisijoilla. Kolmea suomalaista ei ole koskaan aiemmin varattu kymmenen ensimmäisen joukossa.

Nyt kun draftit on varattu, keskitytään ensi vuoteen ja ruvetaan etsimään ensi kaudeksi tulevia ykkösvarauksia. Suomalaisittain pullat ovat hyvin uunissa myös ensi vuotta ajatellen. Vuoden 2017 kesän varaustilaisuudessa nähdään hyvin todennäköisesti uusi ennätys suomalaisten ykköskierroksen varausten osalta. Ykköskierrokselle on tyrkyllä tällä hetkellä peräti kuusi suomalaista. 18-vuotiaiden MM-kultaryhmästä vakuuttavaa työtä tehneet Kristian Vesalainen, Juuso Välimäki, Eeli Toivanen, Urho Vaakanainen, Robin Salo ja Emil Oksanen ovat kaudella 2016-2017 ne nimet, joita meikäläisten kannattaa erityisesti pitää silmällä. Ja pitää muistaa, että nämä nuoret kehittyvät vuodessa huimasti, joten varausmäärä voi jopa nousta. Meillä on todella paljon lupaavia nuoria tulossa.

Suomessa tehdään tällä hetkellä asioita oikein juniorikiekossa. Ja mikä tärkeintä, nämä nuoret miehet osaavat voittaa pelejä. 5-10 vuoden kuluttua Leijonat tappelevat tosissaan olympiakullasta.

Patrik Laine, nro 2, Winnipeg Jets:

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Ketkä ovat olleet kaikkien aikojen huonoimmat ajajat Formula 1:ssä?

VASTAUS: Formula 1:ssä on ollut vuosien saatossa nähty jos jonkinmoisia kuskeja. Surullisen kuuluisimpia ovat olleet sponsorikuskit, jotka ovat päässeet kuninkuusluokkaan vain ison rahatukun kanssa. Onneksi heidän pestit ovat usein jääneet muutamaan kisaan. Ohitetaan siis nämä ja keskitytään kokonaan ”oikeisiin” ajajiin, jotka saivat sopimuksen talliin lähtökohtaisesti ajotaitojensa perusteella.

Paul Belmondo

Ranskalainen Paul Belmondo pääsi Formula 1:n rattiin kahdella eri kaudella ja vielä kahdessa eri tallissa vuosina 1992 ja 1994. Monet ovat sanoneet, että Belmondo sai kuljettajanpaikkansa vain isänsä, näyttelijä Jean-Paul Belmondon nimen sekä rahojen turvin.

Totta tai ei, suoritukset kisaradalla jäivät lievästi sanottuna heikoiksi. Belmondo osallistui 27 kilpailuun, mutta varsinaiseen kilpailuun hän selvisi vain seitsemän kertaa. Kaksikymmentä kertaa kisaviikonloppu päättyi jo aika-ajoihin. Itse kisa päättyi kahdesti keskeytykseen. Suorastaan legendaariseksi nousi Belmondon kisa Monacossa 1994 Pacific-tallissa. Monacossa paikka lähtöruutuun varmistui, kun Sauberit eivät osallistuneet edes aika-ajoihin. (Siihen aikaan kaksi autoa jäi aina ulos kisasta.) Belmondo jäi aika-ajojen nopeimmalla kierroksellaan yli 11 sekuntia paalupaikasta. Itse kilpailun Belmondo jätti kesken, sillä hän ei jaksanut ajaa loppuun saakka.

Kaikkiaan Belmondon MM-pistesaalis F1:ssä jäi pyöreäksi nollaksi.

Luca Badoer

Italialainen Luca Badoer oli Ferrarin pitkäaikainen testikuljettaja. 1990-luvun alkupuolella hän ajeli italialaisissa pikkutalleissa vailla suurempia mainesanoja. Hänen uransa ja pitkä työ Ferrarin taustalla ”huipentui” kaudella 2009, kun hän pääsi näyttämään kyntensä punaisen paholaisen ratissa. Felipe Massa loukkaantui ja Badoer nostettiin kisakuskiksi. Tulos oli lähinnä katastrofi. Badoer oli aika-ajojen viimeinen, vaikka ajoi Ferrarilla. Hän starttasi kahteen kilpailuun ja ajoi molemmissa viimeisenä maaliin. Samaisista kisoista tallikaveri Kimi Räikkönen kuittasi sijat 1 ja 3.

Kolmanteen kisaan Monzaan Badoer korvattiin toisella italialaisella Giancarlo Fisichellalla, sillä Ferrarin kotiradalla häntäpään sijoituksia ei olisi katsottu hyvällä.
Badoer on startannut kaikkiaan 50 Formula 1 -kilpailuun, joista 26 on päättynyt keskeytykseen. Badoer pitää hallussaan kyseenalaista ennätystä: hänellä on tilillään eniten GP-kilpailuja ilman ainuttakaan pistettä.

Taki Inoue

Japamilainen Taki Inoue ajoi kaudella 1994–1995 yhteensä 18 kilpailua Simtek (1994) ja Footwork (1995)tallissa. 13 kisoista päättyi keskeytykseen ja eikä MM-pisteitä kertynyt yhtään. Inoueta on pidetty yleisesti sarjan huonoimpana kuskina. Inoue muun muassa jäi uransa aikana kaksi kertaa turva-auton alle. Siis turva-auton.

Inoue ei koskaan oppinut ajamaan F1-autoa. Hän on sanonut, ettei osannut käyttää renkaita, eikä edes tiennyt mitä varikkokäynti tarkoittaa. Ehkä ajokoulun lisäksi japanilainen olisi tarvinnut englanninkielen kurssin.

Adrian Campos

Espanjalainen Adrian Campos osallistui vuosina 1987-1988 21 kisaan, selviytyi 16 kilpailuun ja selviytyi maaliin vain kaksi kertaa. Ehkäpä Minardi ei ollut kovin luotettava vuonna 1987, sillä useimmat kisat päättyivät tekniikkavirheisiin.

Mutta oli vika miehessä itsessäänkin. Campoksen ura sai katastrofaalisen startin, kun hänet hylättiin heti ensimmäisessä kilpailussa Brasiliassa. Hän oli unohtanut laittaa korvatulpat korviinsa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Olympialaisissa pelattiin rugbya seitsemällä pelaajalla eli Rugby-7. Tämä samahan voisi toimia jenkkifutiksessa loistavasti, eikö?

VASTAUS: Itse asiassa peli on jo kehitetty, ja laji tuntuu olevan kovassa nosteessa amerikan mantereella. Vai mitä sanotte seuraavista taklauksista?

Olympialaisissa uutena lajina ollut rugby-7 ilahdutti katsojia hienolla pelillä ja saa varmasti jatkoa tulevaisuudessa olympia-perheessä. Peli muuttui täysin, kun kentällä on vain seitsemän pelaajaa tavanomaisen 13 tai 15 pelaajan sijaan. Lajia pelataan sekä rugby unioniin että rugby leagueen pohjautuvilla säännöillä.

Näistä vanhempi ja suositumpi, rugby unioniin pohjautuva peli oli juuri olympialajina Rio de Janeiron kisoissa. Rugby-7:n juuret ovat Skotlannin Melrosessa, jossa on jo vuodesta 1883 alkaen järjestetty vuosittain Melrose Sevens-turnaus. Yli 100 vuotta vanha laji on todella tervetullut olympialajiksi, jatkoon.

Amerikassa tällä hetkellä on kovassa nosteessa A7FL-sarja eli American 7s Football League, joka on amatööriliiga ja muistuttaa kovasti sääntöjen osalta tavallista amerikkalaista jalkapalloa. Lajin kehittivät käytännössä miehet, jotka eivät mahtuneet tai päässeet urallaan eteenpäin oikeassa amerikkalaisessa jalkapallossa.

New Yorkissa ensi askeleensa ottanut laji on saanut nopean suosion lähes koko Pohjois Amerikassa. Tämän kesän sarjassa on jo 18 joukkuetta mukana, ja vuonna 2017 sarja laajenee huimaa vauhtia 32 joukkueen liigaksi, joka saattaa olla viimeinen lajin vuosi amatööriurheilulajina. Tämä laji saa varmasti suuren suosion ja kovan ammattilaissarjan piakkoin.

Ottelun säännöt tekevät lajista ehkä kovimman urheilulajin. Pelaajilla ei nimittäin saa olla kypäriä eikä mitään muita suojia päällä. Kentän pieni koko luo peliin jatkuvia taklaustilanteita, mikä tekee juuri lajista hienon.

Jotenkin tuntuu, että tässä lajissa tulee paljon aivotärähdyksiä. Vai miten luulette käyvän, kun 120-kiloiset miehet kolauttavat päänsä yhteen taistelutilanteessa?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Onko Seppo Rädyllä kompetenssia kommentoida rajuin sanoin Suomen keihäänheiton tasoa ja valmennettavansa esityksiä?

VASTAUS: Kalevan Kisoissa Yle Urheilun haastattelussa Seppo Räty suomi suorasanaisesti valmennettavansa Oona Sormusen esityksiä sekä keihäänheiton tasoa.

- Perussurkee, yhtään heittoa ei ollut sinnepäinkään. Tekniikka pettää lopussa, ei siinä oikeastaan muuta, kommentoi Räty suojattinsa heittoja.

- Tänä päivänä nähtiin nippanappa kaksi sellaista heittoa, jotka minun mielestäni voisi mitata. Muut nämä sitten on mitä on. Valitettavasti Suomen taso on tätä, jatkoi Räty kuvailemalla naisten keihäänheiton tasoa.

Seppo on Seppo ja hyvä, että joku sanoo asiat suoraan. Se onko Rädyllä kompetenssia sanoa asioita, on toinen juttu.
Jos puhutaan urheilijana, niin siitä ei ole kysymystäkään, kompetenssia löytyy. Hänen lausuntonsa ovat legendaarisia, mutta niin ovat saavutuksensakin. Suurin saavutus on vuonna 1987 maailmanmestaruus Roomassa. Tohmajärveläinen on voittanut olympiahopeaa Barcelonassa 1992 ja kaksi olympiapronssia Soulissa 1988 ja Atlantassa 1996. Räty on kolmas suomalainen yleisurheilija, joka on saavuttanut mitalin kolmissa olympiakisoissa (edelliset olivat Paavo Nurmi ja Vilho Tuulos). Lisäksi miehellä on MM-hopeaa Tokiosta 1991 ja EM-hopeaa Helsingistä 1994. Räty on voittanut Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa. Lisäksi hän heitti uransa aikana kaksi maailmanennätystä. Vuonna 1991 ensin Japanin Shizuokassa 91,98 ja myöhemmin Punkalaitumella 96,96, molemmat heitot heitettiin Sandviken Champion -keihäällä, jonka IAAF kielsi Tokion MM-kisojen jälkeen. Kaikki kyseisellä keihäsmallilla heitetyt tulokset, myös Rädyn ME, pyyhittiin tilastoista.

Räty kärsi urheilu-urallaan useista loukkaantumisista. Milloin hän heitti arvokisoissa eturistiside katkenneena, milloin kyynärpää melkein irti. Hän panosti keihäänheitossa raakaan voimaan, ei niinkään tekniikkaan. Onkin sanottu, että täydellisellä keihäänheittäjällä olisi Seppo Rädyn voimat ja Jan Zeleznyn tekniikka.

Kiinnostuneiden kannattaa katsoa hieno dokumentti Rädyn urasta.

Valmentajana Räty on sen sijaan raakile eikä luvalla sanottuna ns. modernin valmentajan stereotyyppi. Sormunen pyysi jo varhaisteininä Rätyä valmentajakseen.

Valmennussuhde Oona Sormusen kanssa alkoi lupaavasti, kun plakkariin tuli muun muassa 23-vuotiaiden kisoissa EM-pronssia vuonna 2011. Sen jälkeen kehitys ei ole edennyt sitä tahtia kuin olisi odotettu ja ainakaan sitä tahtia mitä sisukas Sormunen olisi halunnut. Sormunen on heittänyt useita vuosia kipujen kanssa, ja on uran varrelle sattunut ikäviä varusteongelmia (EM-kisoissa 2014 piikkarit hajosivat). Silti viimeinen harppaus kohti kansainvälisiä pistesijoja on saavuttamatta.

Missä on vika, valmentajassa vai valmennettavassa, kun loukkaantumiset kasaantuvat eikä keppi lennä? Sen jokainen miettiköön itse.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: LeBron James tulee olemaan NBA:n kautta aikain parhaiten palkattu pelaaja. James on siis parempi pelaaja kuin Michael Jordan. Olenko oikeassa?

VASTAUS: Olet väärässä. Maksetaanpa LeBron Jamesille mitä tahansa, ei hän ole eikä tule koskaan olemaan yhtä hyvä kuin Michael Jordan.

Hallitseva NBA-mestari Cleveland Cavaliers ja LeBron James ovat vihdoin päässeet sopuun jatkosopimuksen yksityiskohdista. Tämän hetken paras pelaaja on tehnyt seuransa kanssa kolmen vuoden jatkosopimuksen ja ESPN:n mukaan sopimus on kolmivuotinen ja arvoltaan peräti sata miljoonaa dollaria eli vuodessa huimat 33 miljoonaa dollaria. Samalla Jamesista tulee liigan parhaiten palkattu pelaaja, ensimmäistä kertaa menestyksekkäällä urallaan.

Vaikka James on hallinnut NBA-kenttiä suvereenisti jo 13 kauden ajan, ei hän ole koskaan ollut NBA:n eniten massia saava pelaaja. Sopimus on tehty, mutta yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä, sillä pomppukoneesta saattaa tulla myös kautta aikain eniten tienaava pelaaja jo tällä kaudella. Mikäli Jamesin palkkasumma jakautuu tasaisesti kolmelle vuodelle, rikkoo hän Michael Jordanin kauden 1997-98 palkkaennätyksen, jolloin Jordan nettosi 33 miljoonaa yhdestä kaudesta. Varmaa kuitenkin on, että jossain vaiheessa sopimuskauttaan kesän mestari nousee Jordanin ohi.

90-luvun lopulla ennätyssumman tienannut Michael Jordan muokkasi pelin uuteen uskoon taitavilla otteillaan. Voidaan sanoa, että Jordan on nykykoripallon muokkaaja ja itse herra täydellisyys. LeBron James on todellakin ollut viimeiset 10 vuotta lajin paras pelaaja ja tulee olemaan sitä vielä pitkään, mutta voittoja Jordanilla on enemmän kuin Jamesilla. Se tekee Jordanista pysäyttämättömän. Ja jos ajatellaan Pelkästään Jordanin palkkaa vuonna 1997-98, oli Chicagon tähden palkka kyllä tuohon aikaan ennenkuulumaton. 20 vuodessa raha arvo on sen verran heikentynyt, että Jordanin saama palkka vastaa nykyään “lähes” tuplaa.

Hyvin sä vedät LeBron, mutta Jordaniin on vielä matkaa. Ja kysytäänpä Jordanin mielipide, mitä tapahtuisi, jos miehet pelaisivat one-on-one toisiaan vastaan.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Futiksessa nähdään välillä ihmeellisiä juonia vapareita annettaessa. Mitkä ovat Tuomarin suosikit?

VASTAUS: Jalkapallossa vapaapotkut ovat parhaimmillaan taidetta. Suorat kaukopommit ovat parhaimmillaan loistavia vapaapotkuja, mutta niiden onnistumisprosentit eivät ole aina niin suuria, joten joukkueet käyttävät mitä kekseliäämpiä kuvioita onnistuakseen maalinteossa. Laitetaan järjestykseen ovelimmat vaparikuviot, jotka ovat kerrassaan nerokkaita.

5. Kevin Grund, RW Essen 2013

Saksan Regionalligassa nähtiin RW Essenin pelaajien kerrassaan ovela vaparikuvio. Yhteensä kuusi pelaajaa astelee pallon taakse ja kaikilla on tärkeä rooli tilanteessa. Palloa lähtee vetämään kaksi pelaajaa yhtä aikaa, jotka jättävät tilanteen kesken kuin olisivat tupeltaneet tilanteessa. Pallon siirtäjä vielä heilauttaa kättä kuin tilanne olisi mennyt mönkään kokonaan. Tilanne näyttää olevan ohi, mutta Essenin Kevin Grund tykittääkin vasurillaan oikeaan yläkulmaan pallon ohi hölmistyneen maalivahdin. Nerokasta.

4. Olmas Garcia, Real Salt Lake 2015

MLS-sarjan viime kauden hienoin maali. Salt Laken pojat onnistuvat hienosti treenatusta kuviosta tekemään loistavan maalin. Vaparin antaja levittää pallon vasemmalle puolelle, joka puolestaan levittää suoraan muurin takaa tulevalle pelaajalle, joka puolestaan puskee pallon Garcialle, jolla on helppo työ laittaa pallo maaliin. Loistavaa katsottavaa.

3. Javier Zanetti, Argentiina 1998

Yksi MM-kisahistorian parhaista otteluista. Beckhamin punainen kortti, Owenin uskomaton maali ja tämä. Argentiinan Veron näyttää antavan kovan vapaapotkun, mutta viime tingassa siirtääkin pallon hienosti muurin takaa tulevalle Zanettille, joka ottaa pallon haltuunsa ja laukoo nopeasti vasempaan kulmaan. Englanti näyttää hölmöltä, kuten aina.

2. Brian Fernandez, Racing 2015

Etelä-Amerikan Mestarien liigassa eli Copa Libertadoresisa nähtiin täydellinen vapaapotkukuvio. Argentiinalainen Racing kyykyttää perulaista Sporting Cristalia huolella. Kuudentoista vasemmalta puolen lähtevä kuvio pelataan hienosti muurin oikealle puolelle, jossa Racingin pelaajat ottavat nopean seinän, johon Fernandez pääsee tykittämään suoraan. Kaunis kuvio, jota on lupa tuulettaa. Lisää näitä.

1. Kento Nakamura, High School 2016

Japanin High Schoolin finaalissa nähtiin kerrassaan loistava vaparikuvio, jota joukkue oli kuulemma treenannut koko viikon finaalia varten. Ja se kannatti. Nyt viedään vastustajaa ja varsinkin vastapuolen veskaria, joka ei tilanteessa näe pallon lähtöä ollenkaan. Nakamuran joukkuekaverit peittävät näkökentän olemalla pallon edessä käsikädessä. Ihme loikilla pojat lähtevät astelemaan vastustajan maaliin päin ja yhtäkkiä palloa saadaankin kaivaa verkon perukoilta. Täydellistä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miksi seuraan Suomen futismaajoukkuetta?

VASTAUS: Koska in Finland we have this thing called sisu!

Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajilla tuota mystistä tahdonvoimaa ja lannistumattomuutta on vaikka muille jakaa, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa tämän hetken Huuhkajista. Tilanne on äärimmäisen hankala, koska kaksi vuotta sitten käynnistyneet kaikkien aikojen karsinnat olivat ne, joista Suomella piti olla realistiset mahdollisuudet edetä glorifioituihin arvokisoihin saakka ja tehdä unelmista totta. Ei vain pelattu sillä omalla tasollamme ja lopputulos on traaginen farssi, joka traumatisoi jo entuudestaan pettymyksiin tottunutta kotimaista futisyleisöä.

Siinä missä fanit elävät tunteella mukana, Huuhkajat vastaavat huutoon nössöllä huhuilulla, joka tiivistyy tahtotilattomaan peliin kentällä. Ei oteta Kosovolta pois mitään – joukkue pelasi hyvin ja olisi jopa ansainnut voiton – mutta Suomen maajoukkueen yhteispeli loisti poissaolollaan, suuret yksilöt epäonnistuivat ja joukkueella ei ollut minkäänlaista peli-ilmettä. Turhauttavinta suomalaisen futisfanin näkökulmasta on se, että vasta pelipäivänä kasaan saatu, yhden ottelun aiemmin pelannut Kosovon joukkue oli yhtenäisempi ja taistelevampi kuin Huuhkajat. Ruotsalaisvalmentaja Hans Backen luotsaama nippu puolestaan oli ennen eilisiltaa pelannut seitsemän ottelua kuluneen vuoden aikana ja tehnyt niissä yhden maalin. Pöyristyttävintä oli julkisuuteen myönnetty tieto, että maajoukkue on keskittynyt lähinnä puolustuspelaamiseen ja hyökkäys ”tulee itsestään”. Ei muuten tullut, eikä tule. Ikävintä on se, että Backen pelikirja ei näyttänyt menneen perille pelaajille sitten yhtään, sillä joukkue oli todella huonosti organisoitu. Tai sitten taktiikka oli surkea. Pahimmassa tapauksessa molemmat.

Suomen maajoukkuetta vaivaa peikko. Peikko, joka tiivistyy kahteen tekijään – epävarmuuteen ja epäonnistumisen pelkoon. Huuhkajiin kohdistuvat paineet ovat kovat, mutta se ei vielä itsessään selitä mitään. Monet maajoukkueen vakikokasvot ovat seurajoukkueissaan avainrooleissa ja luottopelaajia. Siksi onkin niin vaikea käsittää, miten Venäjän liigan parhaaksikin pelaajaksi tituleerattu Roman Eremenko tulee edustamaan Huuhkajia ja epäonnistuu lähes joka kerta kun on pallossa. Niin ikään huippuvireessä Brøndbyssa loistanut Teemu Pukki höntsäilee kentällä ja maajoukkueessa hyökkääjän kuiva kausi on venynyt jo yli kahden vuoden mittaiseksi.

Suomen jalkapallomaajoukkue tarvitsee kipeästi onnistumisenkokemuksia. Toivon mukaan Huuhkajat nappaa vierasvoiton heti seuraavassa karsintaottelussa Islannista ja lähtee siten valamaan kivijalkaa murennetulle itseluottamukselle. Se on kuitenkin huippu-urheilussa kaiken a ja o. Voitoilla joukkue yhtenäistyy jos joukkue saa oikean vaihteen silmään, se voi kantaa yllättävän pitkälle. Näissä karsinnoissa on edettävä ottelu kerrallaan, sillä lohko itsessään on yksi kovatasoisimmista.

Ai miksikö seurata Huuhkajia? Koska kaikki haluavat nähdä sen päivän, kun maajoukkue menee kisoihin. Suomen maajoukkueen kannattajat ansaitsevat sen kaikkien näiden lukuisten kärsimysnäytelmien jälkeen.
Aluksi vain pitää peitota yksi julmetun iso peikko.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Lisääkö Euroopan joukkue mielenkiintoa World Cupissa?

VASTAUS: Euroopan joukkueen pelaajat on valittu niistä Euroopan maista, joilla ei ole omaa joukkuetta mukana World Cupissa. Euroopan kokoelmajoukkue koostuu yhdeksän eri kansalaisuuden miehistä. Joukkueen päävalmentajana on Ralph Krueger ja GM:nä operoi Miroslav Satan.

Euroopan yhdistelmäjoukkueen osallistuminen tapahtumaan on herättänyt paljon keskustelua, sillä koskaan aikaisemmin World Cupissa ei ole ollut mukana yhdistelmäjoukkueita.

“Eniten minua askarruttaa, mikä on heidän kansallislaulunsa, jos Euroopan joukkue voittaa turnauksen”, pohti Kanadan Steven Stamkos vuosi sitten tiedotustilaisuudessa.

Maajoukkueturnauksissa on kuitenkin aiemminkin nähty erikoisjoukkueita, kuten vuoden 1977 Izvestija-turnauksessa, kun Kanadaa edusti tuolloin WHA:ssa pelannut Quebec Nordiques. Suomalaisittain tuossa turnauksessa tehtiin historiaa, sillä Quebecissa pelannut Matti Hagman iski maalin Suomen verkkoon.

Kruegerilla on käsissään mielenkiintoinen ja kokenut nippu, jonka suurimmat tähdet ovat Zdeno Chara ja Anze Kopitar. Joukkueen puolustuksen keski-ikä turnauksen aikana on huikea 32,4.

Jos on Euroopan joukkue jo itsessään mielenkiintoinen tapaus, niin vähintään yhtä mielenkiintoinen on joukkueen valmentaja Ralph Krueger. Kanadalais-saksalainen Krueger oli Sveitsin maajoukkueen päävalmentajana vuosina 1997-2010. Sen jälkeen hän siirtyi valmentajaksi Pohjois-Amerikkaan ja oli kaudella 2012-2013 Edmonton Oilersin päävalmentaja. Ehkä kovimpana meriittinä on Kruegerin pesti Kanadan maajoukkueen apuvalmentajana. Hän oli mukana muun muassa Sotshissa, kun vaahterapaidat voittivat kultaa. Kruegerilla on takanaan siis pitkä valmennusura, mutta nykyään hän työskentelee - jalkapallon parissa. Krueger on Valioliigassa pelaavan Southamptonin puheenjohtaja.

Miten jääkiekkomies on eksynyt jalkapallon pariin? Kruegerillä on ollut jo vuodesta 1994 lähtien oma yritys nimeltään TeamLife, joka on keskittynyt johtamisen konsultointiin. Kun Krueger tapasi Southamptonin sveitsiläisen omistajan Katharina Liebherrin, heidän kemiansa kohtasivat. Liebherr pyysi Kruegeriltä apua Southamptonin toimintatapojen ja -kulttuurin uudistamiseen. Ja niin tapahtuikin. Vuodesta 2014 Krueger on työskennellyt Southamptonissa puheenjohtajana ja tuonut toimintaan aimo annoksen oppeja NHL:stä.

Nyt Krueger on ison haasteen edessä, sillä yhdeksän kansalaisuuden joukkue pitäisi saada toimimaan hyvin lyhyessä ajassa. Kaikkiaan Euroopan joukkue tuo mielenkiintoisen lisän kisoihin, sillä muuten monet huikeat pelaajat olisivat jääneet turnauksesta kokonaan ulos.
Silti Euroopan joukkue kaipaa hieman onnea turnaukseen, sillä se pelaa samassa alkulohkossa kivikovien Kanadan, Yhdysvaltojen ja Tshekin kanssa.

Tsekkaa vielä Ralph Kruegerin haastattelu omituisesta kaksoisroolistaan:

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.