Älytöntä

Älypuhelin, mikä ihmeen puhelin? Sitä voi käyttää siihen tarkoitukseen, mutta pääpaino on viestittelyssä. Ei kuitenkaan tekstiviestien, vaan sosiaalisen median, koska laitteessa on nettiyhteys. Jos näkee kaupungilla jonkun puhuvan puhelimeen, se ei ole älypuhelin. Jos näkee jollain älypuhelimen, hän ei puhu siihen, vaan koskettelee näyttöä. Onhan se ihan kamalaa, jos joutuu käyttämään omaa ääntään kommunikointiin. Se kuulostaa puhelimessa erilaiselta ja taustalta voi kuulua epämääräisiä ääniä. Esimerkiksi kuoleman hiljaisuus joka kertoo, että olet yksin kotona ilman vaatteita.

Teinien keskuudessa voidaan puhua jo laiteriippuvuudesta. Keskitytään omaan luuriin niin innokkaasti, että muu maailma ympärillä suorastaan katoaa. Olin tällä viikolla tulossa pyörällä töistä kotiin, kun eteeni osui kolme teinityttöä. He istuivat jalkakäytävällä lähestulkoon kiinni toisissaan ja kaikilla oli kädessä älypuhelin. Toisessa kädessä oli tupakka, oikein kaksi riippuvuutta yhdessä. Kukaan ei sanonut mitään. Tuskin edes huomasivat, että ohitse ajoi pyörä, joka täpärästi ehti väistää. Tuskin olin heistä päässyt, kun vastaan tuli neljäs. Hän oli jopolla liikenteessä ja ohjasi yhdellä kädellä, koska toisessa oli älypuhelin. Ajo oli hyvin hallitsematonta ja olisi tullut suoraan kylkeen, ellen olisi väistänyt nurmen puolelle. Oli varmaan menossa niiden kolmen aiemmin nähdyn seuraksi istumaan keskelle jalkakäytävää vaiti aivan hiljaa oman älypuhelimensa kanssa.

Pojat jäävät mieluummin kotiin viestittelemään sen sijaan, että kokoontuisivat yhteen julkisesti viestittelemään keskenään. Kun kokoonnutaan, puhelin pysyy taskussa, ellei haluta näyttää muille jotain hauskaa.

Koulussa jokaisen paras ystävä on oma älypuhelin. Sille omistetaan kaikki välitunnit ja kohta myös oppitunnit. Uusi opetussuunnitelma tuo älypuhelimet osaksi opetusta tieto- ja viestintätekniikan opettamisella. Siinä ei ole mitään järkeä. Kun kyse on omasta puhelimesta tai tietokoneesta, on mahdotonta valvoa, ettei laitteella tehdä mitään aiheeseen kuulumatonta. Ja kuka ne laitteet maksaa, jos ilman ei tule toimeen. Pelkillä päivärahoilla elävä pitkäaikaistyötön yksinhuoltaja joka päivästä toiseen pelkää valmiiksi rahojen loppuvan lapsen kanssa kesken? Luulisi että jokaisesta koulusta löytyy vähintään yksi atk-luokka. Jos yksi ei enää riitä, pitää investoida toiseen, ellei kolmanteen. Jostain sitä rahaa aina löytyy. Moni pieni lukio houkuttelee oppilaita antamalla uusille oppilaille oman tietokoneen, jota ilman ei enää kyseisessä opinahjossa pärjää. Ja lukiossa ei mikään ole ilmaista, paitsi ne tietokoneet pienissä kyläpahasissa, että edes joku sinne vaivautuisi naapurikunnasta, josta oma lukio puuttuu. Ja ylioppilaskirjoitukset aiotaan sähköistää kokonaan. Kyllä silmät tykkäävät hyvää, kun istuu kuusi tuntia päivässä koneen ääressä kolme vuotta. Kesälomat kuluvat älypuhelimen parissa. Silmälasikauppiaat ja -lääkärit ainakin ovat mielissään. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja kampanjat ilmaisista näöntarkastuksista lopetetaan. Alan tulevaisuus näyttää hyvin valoisalta. Jos työttömyys alkaa ahdistaa, voi opiskella optikoksi. Ei tarvitse enää kymmenen vuoden päästä pelätä kenenkään syrjäytymistä.

Kun lapsi menee kouluun, on paikallaan että hänelle hankitaan oma puhelin. Mutta vain siksi että hänet tavoittaa soittamalla. Tekstiviestin kirjoittamista on turha opettaa, jos ei osaa vielä kirjoittaa edes kynällä paperille omaa nimeään oikein. Silti jotkut ostavat ekaluokkalaiselle älypuhelimen. Silloin ne, joiden vanhemmat ovat viisaampia, voivat joutua koulukiusatuksi, koska heillä ei ole älyä. Tai toisinpäin, älypuhelimen omistajat joutuvat kateuden takia kiusatuksi, että ovat olevinaan niin älypäitä oman puhelimensa ansioista. Miten sellaisilla pienillä lapsisormilla edes pystyy käyttämään kosketusnäyttöä oikein?

Eikä tarvitse olla edes lapsi tai teini, eikä nuori aikuinen. Olen työpaikallani nuorin työntekijä, eikä minulla ole älypuhelinta. Sama juttu on toiseksi nuorimman kohdalla, minua kaksi vuotta vanhempi. Vain me olemme syntyneet kahdeksankymmentäluvulla. Kaikilla muilla on älypuhelin, kun taannoin porukan vanhinkin itselleen sellaisen osti. Ja kun sopiva hetki koittaa, laite kaivetaan esiin. Mutta työteko menee sentään kaiken edelle.

Ei kauhistus jos teineissä on tulevaisuus. Vaikka älypuhelimia ei vielä käytetä opetuksessa, ne ovat osa oppituntia, koska 45minuuttia on liian pitkä aika pitää näpit erossa. Enpä haluaisi istua lentokoneessa, jonka ohjaamossa ollaan älypuhelin kädessä samalla kun autopilotti hoitaa lennon aina laskeutumista myöten. Mikä olisi paras ammatti sellaisille, joilla on ongelmia pitää näppinsä erossa. Varmaan pornoteollisuudessa. Älypuhelimen käytön voi helposti sovittaa osaksi juonta.