Ihmeellinen ja kummallinen

Verotiedot on jälleen julkaistu. Ketkä olivatkaan niitä kaikkein rikkaimpia taviksia ja ketkä kaikkein köyhimpiä julkkiksia. Henkilökohtaisesti asia ei kiinnosta paskan vertaa, mutta jotakuta saattaa hyvinkin kiinnostaa niin paljon, että on koko kuluneen viikon perehtynyt aiheeseen oikein ajan kanssa. Ja kaikki vain siksi, että olisi edes jotain, mistä puhua isänpäivänä vanhuksen kanssa, ettei tämä pääse urkkimaan vahingossakaan mitään sinun henkilökohtaisesta elämästä ja toimeentulon tasosta. Käytitkö sinä onneton kaikki säästösi tuohon lahjaan? Ja mihin sinä sen kortin unohdit, lapsena sinulta oli turha mitään muuta odottaakaan.

”Kuka muka tienaa alle 2600 euroa kuukaudessa”, sanoi Laura Räty aiemmin syksyllä. Henkilökohtaisesti en tunne ketään, kuka tienaisi enemmän. Tai mistä minä tiedän, kun eivät muiden tulot edelleenkään kiinnosta. Julkkisten tuloista voi kertoa vain sen, mitä otsikot kertovat. Kuka tienasi enemmän tai vähemmän kuin joku toinen tai itse toissavuoteen verrattuna. Kumpi oli parempi, Loiri vai Koivuniemi? Kuka putouksessa ei pudonnut? Kuka tienasi enemmän kuin Katainen tai Stubb? Kumpi toimintansa lopettaneesta PMMP:n naisjäsenestä oli parempi? Veikö kissa kielinaisen kielen? Naurattaako Leikola sittenkään? Onko Robin parasta nyt? Voiko kuollut mies tienata? Repesivätkö levikset?

Onko tulo pelkkä numero? Kun on velvoitettu maksamaan veroja, onko vuositulolla tai maksettujen verojen määrällä mitään merkitystä kenellekään ulkopuoliselle. Kunhan on itse tyytyväinen ja ennen kaikkea pärjää omillaan. Oli kyse palkasta tai tukirahoista, joihin on oikeutettu. Onko ongelma jälleen siinä, että ulkopuoliset työntävät näppinsä heille kuulumattomiin asioihin yrittäessään samaistua tilanteeseesi. Kuvitella että se tekisi heidät itsensä onnettomiksi, eli eivät puhu omakohtaisen kokemuksen kautta. Sellaista elämä on. Sitä me kaikki olemme tehneet pikkulapsesta saakka. Esittäneet maailmannäkemyksiä sen mukaan, mitä sylki sattuu suuhun tuomaan. Aikuisena niille on sitten helppo nauraa, jos sattuu jotain muistamaan tai joku häpäisemishaluinen sukulainen sinua muistuttaa kaikkien kuullen. Lapsuus loppuu, mutta vilkas mielikuvitus jää. Se vain muuttaa tapaa toimia. Ei ole kiinni siitä, miten paljon tietää asioista. Joskus hyvä päättelykyky voi johtaa totuuteen ajatuksen tasolla, vaikkei sitä ota itse tosissaan. Kunnes saa kuulla, että oli osunut oikeaan kaikissa aavisteluissa, vaikkei olisi koskaan sitä halunnut.

Mutta kaikella on edelleen vähintään kaksi puolta. Yksi ja sama asia voidaan ajatella usealla eri tavalla, eikä kumpikaan ole toista parempi. Molemmista löytyy hyvät ja huono puolensa, täydellisyyttä ei ole olemassa. Nimenomaan siitä on kyse politiikassa, yritysjohtamisessa, journalismissa, ihan kaikessa. Vaikka ottaisit asioista selvää ennen kuin avaat suusi ja puhut sen puhtaaksi, joku muu on kerännyt tietolähteet sinua varten valmiiksi. Miten voit luottaa lähteeseen, jota et voi varmistaa mitenkään muulla kuin sanalla sanaa vasten. Ainoa paikka missä sana ei ole sanaa vasten, on luonto. Ei kukaan ole keksinyt, miten se toimii, se on puhdasta havainnointia. Esihistoria on luonnollisesti arkeologisten löydösten mukaista teoriaa, mutta ei pidä miettiä sitä liian pitkälle. Sen sijaan voi miettiä, mitä järkeä olisi, jos mitään älyllistä elämää ei olisi. Ei olisi kukaan ihmettelemässä, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat olleet ja miten ne tulevat myöhemmin olemaan. Asioita vain tapahtuu, eikä kaikelle aina löydy järkevää selitystä.