Voitto tai kuolema

Keskiajalla ihmisiä kidutettiin, myös suomessa. Tarkoituksena oli saada rikollinen tunnustamaan tekonsa tai vuotamaan tietonsa. Konstit olivat monet. Uhria voitiin piestä, kuristaa, hukuttaa, kahlita, teilata, työntää tikkuja kynsien alle, ruoskia, polttaa, sitoa, sähköttää, riiputtaa vesikiduttaa. Oli erilaisia kidutuskammioita, joissa erilaisia kidutusta varten tehtyjä välineitä kuten, teilipyörä, rautaneito, venytyspöytä, piinapenkki, rautasaappaat. Hyvällä tuurilla pääsi hengestään, mikä kaiken sen jälkeen oli taatusti parempi vaihtoehto.

Sattui varmasti ja sattuu vieläkin. Rikollisten kiduttaminen on lailla kielletty, vaan uhreina toimivat viattomat ihmiset, joilla ei ole kykyä rikkoa lakia. Tuskat ovat valtavat ja vain kuolema voi vapauttaa niistä, mutta sen on tultava luonnostaan. Suomen laki ei salli eutanasiaa eli tuottamuksellista toisen ihmisen kuoleman edesauttamista. Ei vaikka se olisi potilaan oma tahto. Jos kuitenkin päätät auttaa, olet syyllistynyt henkirikokseen ja voit joutua oikeuteen jännittämään, onko tuomari ja lautamiehet istunnossa mukavia ihmisiä. Ovatko he sitä mieltä, että kyse ei ollut murhasta ja sinulla on vielä tulevaisuus, jossa et itse pian toivo pääseväsi kärsimyksistäsi, jotka yhteiskunta aiheutti.

Jos näet eläimen kituvan, laki velvoittaa sinua auttamaan tätä tuskistaan pääsemisestä. Jos et auta, olet syyllistynyt eläinsuojelurikokseen ja oikeudessa tavataan taas. Mikä etuoikeus kituvalla eläimellä on kuolla? Onhan ihminenkin eläin. Yliälykäs mutta kuitenkin.

Toisaalta jos tapat terveen eläimen itsepuolustukseksesi, voit vasta vaikeuksiin joutuakin, jos kyse on rauhoitetusta yksilöstä. Oli kyse sitten uhanalaisuuttaan kokonaan rauhoitetusta, tilapäisestä rauhoituksesta tai eläimestä jonka kaatamiseen pitää olla lupa. Hyökkäävää eläintä ei pysäytetä fyysisellä voimalla tai puhumisella, eikä mikään ihmiselle vaarallinen eläin jää kilpajuoksussa toiseksi. Ihmisten välillä pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttävästä teosta voi saada hätävarjelun nojalla vapauttavan tuomion, mutta suomessa se vaatii erittäin hyvää tuuria. Jos esimerkiksi puolustaa itseään jollakin kättä pidemmällä nyrkit pystyssä lähestyvää vastaan, sitä voidaan pitää jo liioiteltuna. Olkoon se vaikka vaateripustin, mikäli kyse on kotirauhan rikkomisesta. Sellaisia löytyy melkein jokaisesta eteisestä.

Mikä sitten saa ihmisen rikkomaan toisen henkilökohtaista koskemattomuutta, omaisuutta tai kotirauhaa ilman lupaa? Kyse voi olla vanhoista kaunoista, jotka ovat osittain omaa syytä. Päättää vähän näpäyttää mielestään tyhmää ihmistä ja haastaa tämän lailliseen uhkapeliin tai ainoastaan kilpa-ajoon konsolipelin muodossa. Sitten käykin niin että saa oikein kunnolla köniin ja huono häviäjä on aina huono häviäjä. Tai siis erittäin huono häviäjä. Myös kaksintaistelu ihmissuhteista voi johtaa kaunakierteeseen, jota ei kohta enää hallitse, kun ei osaa ajatella mitään muuta kuin tuota ikävää epäonnistumistaan, toiseksi jäämistä.

Sisimmässään jokainen meistä ihmisistä tavoittelee voittoa. Meillä on haaveita, toiveita, tavoitteita, asioita joita ilman emme voi elää. Jokaisella on oikeus tähän ja itsenäiseen elämään vapaasti haluamallaan tavalla. Mutta lähes aina kaikessa mihin ikinä pyrkiikään, ei ole kukaan meistä yksin vain itsensä kanssa. Aina on muita ihmisiä jotka on osattava ottaa huomioon oikeassa suhteessa. Säännöt eivät ole aina yksin omat, laki voi päättää jostain puolestasi. Mutta ihminen on sopeutuja, jolla on taipumus etsiä ja löytää se oikea linja, jolla olla sujut yhteisten sääntöjen ja ympärillä olevien ihmisten kanssa. Täydellisyyttä ei ole, jostain pitää aina tinkiä. Mutta kuinka paljon? Sen ainoa sääntö on, ettei ole sääntöä. Se on kaikilla korvien välissä. Toiset tyytyvät vähään, toisille ei mikään riitä. Jos tiedät naapuristasi jotain, mitä et haluaisi, onko viisasta kiusata häntä, jos hän ei häiritse sinua mitenkään. Tietää mitä sinä hänestä ajattelet, mutta antaa olla. Ymmärtää pysyä sivussa, vaikka ajattelee sinusta ihan samalla tavalla itsesi takia. Riitaa aiheuttavat vain asiat. Asiat joista vain yörauha lienee taistelun arvoinen. Mutta eihän ketään voi kieltää tulemasta kotiin yöaikaan tai lähtemästä töihin. Vaikka askelten ääni herättäisi sinut tahtomattasi, onko viisasta puuttua, jos toisaalla asuva kaverisi on lähes hermoromahduksen partaalla oman seinänaapurinsa toistuvien yöbileiden takia.

Toinen paikka jossa erilaisista elämistä tulevat ihmiset kohtaavat on työyhteisö. Työ voi olla ryhmäjakoista tai soolopohjaista, mutta samassa tilassa muiden ihmisten kanssa. On olemassa myös korpiasujia ja ypöyksin työskenteleviä, mutta kyse oli nyt yhteisötoiminnasta. Lähtökohtaisesti johtaja päättää säännöistä ja toimintavoista, joiden ympärille jokainen pyrkii rakentamaan oman tapansa toimia ja tehdä asiat kiitettävällä tavalla. Jos olet hidas tai vaikutat laiskalta, on aiheellista että toimintapaasi puututaan. Mutta yleensä ei puututa, vaan silmätikuksi joutuvat ne jotka suoriutuvat töistä samassa ajassa kuin muut ellei nopeammin mutta perusteellisesti. Jokin siinä vain häiritsee jotakuta ja hän yrittää neuvoa sinua tekemään asiat omalla tavallaan. Tavalla joka sinun silmiisi vaikuttaa hitaalta ja puolihuolimattomalta. Mutta sinä et puutu asiaan vaan annat toisen tehdä asiat omalla tavallaan ja pidät samalla kiinni omastasi, vaikka soraääniä kantautuu muualta kuin johtoportaan taholta. Ja yleensä johtaja kiinnittää huomiota liika pikkuasioihin ja neuvonsa voivat vaikeuttaa työntekoa. On olemassa myös päteviä johtajia, mutta vähemmän. Sellaisia jotka eivät ainoastaan kuuntele alaistensa näkemyksiä, hän myös oikeasti miettii, onko niissä enemmän järkeä kuin omassa. Ongelma on että firman johtaja on saavuttanut elämässään voittojen voiton. Yhteisön toimivuuden kannalta on olennaista, että on joku joka vaikeissa kiistatilanteissa sanoo viimeisen sanan ja siitä ei sen jälkeen enää keskustella. Hänen kaikki ideansa voivat olla erittäin huonoja, mutta ei voi mitään. Jos ylpeys nousee päähän, voi olla vaikea myöntää virhettä omassa korkeassa asemassaan.

Lääkärille voi olla vaikea paikka myöntää, jos potilas alkaa diagnosoida itse itseään. Se oli yksi vahva vaihtoehto, mutta koska potilas sanoi sen ensin, voi tämän tahtoon taipuminen olla kolaus omalle ammattiylpeydelle. Voittojen voitto toimia ammatissa, jossa voi auttaa sairaita ihmisiä parantumaan tai hoitamaan parantumatonta sairautta oikein. Mutta joskus tilanne on mennyt niin pitkälle, ettei ole mahdollisuutta parantua, eikä ole mitään hoitokeinoa, jolla olo tulisi paremmaksi. Potilas on yksinkertaisesti tuomittu odottamaan kuolemaa. Se voi tulla seuraavana päivänä tai kymmenen vuoden kuluttua. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että tällaisille ihmisille kuolema voi olla se voittojen voitto. Voitto elämästä, jonka on kokenut hyväksi. Onnistumisia on usein seurannut epäonnistuminen, mutta tuleen ei ole jääty makaamaan. Aina on löydetty voimia puskea eteenpäin kohti parempaa huomista ja löydetty iloa myös surun tunteista. Virheitä on tehty, mutta mitään ei voi katsoa katuvansa. Tehtyä kun ei tyhjäksi saa. Ainoa asia minkä voisi vaihtaa pois, ovat ne tuskan vuodet, kun päivästä toiseen heräsi uuteen aamuun miettien vain sitä, miksi minä vieläkin elän. Rahoille joilla elämistäni täällä laitoksessa ylläpidetään, löytyisi ihan varmasti parempaakin käyttöä.