Jäljillä

Tähän aikaan vuodesta monet vanhemmat jaksavat vuodesta toiseen aloittaa jatkuvan jankuttamisen siitä, että tontut ovat lähteneet liikkeelle. Pitää muista olla kiltti tai joulupukki tuo lahjojen sijasta säkillisen risuja. Omalla tavallaan se on pelottavaa kuunneltavaa, vaikka ainakaan omat vanhemmat eivät koskaan kertoneet, mitä kilttinä oleminen heidän mielestään tarkoitti. Tuskin ainakaan valehtelua. Tulihan sitä itsekin aikanaan otettua ne puheet todesta pienoisen pelon kautta, mutta en ollut yhtään sen rehellisempi. Joku siellä ikkunan takana puheissani välillä vilahti, vaikka en nähnyt mitään. Ja vanhemmat kuittasivat sen sillä, että tonttu se varmaan oli. Usein minulla oli myös tapana luetella ikkunan vieressä lahjatoiveitani ääneen ja kuvitella, että tonttu kuuntelee ja tekee muistiinpanoja, kuten laulussa lauletaan.

Ja kyllähän se tonttu lapsen toiveet kuulee, mikäli vanhempi kuulee ja katsoo rahojen riittävän. Jos kirjoittaa joulupukille lahjalistan, tontut kyllä vievät sen perille, kun muistaa tarkastuttaa vanhemmilla, että kaikki sanat tuli varmasti kirjoitettua oikein tai mihin aikoo sen piilottaa. Taisipa joku kaveri kerran kertoa, että oli unohtanut lahjalistan yöksi keittiöön kahvinkeittimen viereen ja aamulla se oli kadonnut. Siinä sitä vasta oli ollut ihmettelemistä, että miten ne osasivat hakea sen sisältä. Samaan aikaan kun toiset puhuivat kilpaa totuutta. Vanhemmat sen ottivat ja joulupukilla on tekoparta. Ainakin sillä oli ukin kengät tai naapurin sedän ääni. Tai omassa tapauksessa ukin ääni paljasti sen, mikä oli jo monta kertaa ääneen sanottu. Puhelin soi ja joku setä pyysi isää tai äitiä puhelimeen. Puhelun päätteeksi utelias lapsi sai suoran vastauksen suoraan kysymykseen. Joulupukki soitti, sanoi tulevansa illalla.

Ei siinä ihmetellyt, miksi se asiakseen soitti. Kun jo aamusta asti oli ollut ehkä jokseenkin turhamainen jännitys päällä, sai vain huokaista edes kerran siitä helpotuksesta, että pukki varmasti tulee. Miksi se soittelisi, jos tuomisena olisi vain risuja tuhmille lapsille. Hälytyskellot eivät soineet vielä silloinkaan, kun näki pukin ajavan lentävien porojen sijasta autolla pihaan ja katsoi ikkunasta, miten se käveli pihan poikki ovelle ilman lahjasäkkiä ja eteisen puolella mukana oli säkillinen lahjoja. Kun pukki sitten lähti, aikuiset näkivät lentäviä poroja.

Jokaisella on oma lähestymistapansa saatella omat lapset joulunhurmokseen näiden satuhahmojen välityksellä ja se voi aiheuttaa joskus kiusallisia tilanteita. Jo pidemmän aikaa televisiomainoksessa on ollut topakka pikkutyttölapsi, joka opastaa pikkuvanhamaisesti aikuisia siitä, että lapsille pitää kertoa satuja. Niin eivätkös tutkijat nyt jo varoittele, että joulupukista valehteleminen on vaarallista. Onhan se rasittavaa pohdiskeltavaa pienen lapsen aivoille, kun sekä koulun joulujuhlassa että kaupungin keskustorilla paikalle saapuu pukki, vaikka kotona nimenomaan puhuttiin, että se tekee töitä vain aattona. Toiset sanovat, että joulupukki on kuolematon, vaikka Joulupukin kuumalinjan alkuperäinen pukki nimenomaan kuoli muutama vuosi sitten. Unohtamatta tietenkään sitä, miten yksi ja sama joulupukki ehtii jakaa kaikki lahjat maailman jokaiseen kolkkaan. Siihen kysymykseen löytyi aikanaan erittäin nerokas vastaus vuosia sitten erään kahdeksanvuotiaan suusta keskellä kesää. ”Pakkohan sen on ehtiä, kun niitä on vain yksi”. Tämän jälkeen epäselvää on vain yksi asia. Miksi työssä käyvät ihmiset valittavat jatkuvasti sitä, kun kaikki pitää tehdä itse. Samalla kun kertovat lapsilleen satuja joulupukista, joka jakaa kaikki lahjat yksin, eikä koskaan valita. Hyvää kesän odotusta.