Sensuroimatta

Moni taisi olla jo varma, että talvi tuli, mutta kuinkas kävikään. Henkilökohtaisesti saatoin ajatella, että näinhän tässä käy, mutta kun puhutaan Yhdysvaltojen uudesta presidentistä, ajattelin gallupien kertovan voittajan samalla tavalla kuin Suomen edellisissä presidentinvaaleissa vuonna 2012. Ja niin olisi käynytkin, jos voittajan valinta olisi ollut äänistä kiinni, mutta maassa maan tavalla.

Sinänsä Trumpin ja Clintonin vertaaminen Niinistöön ja Haavistoon on huono, ellei kysytä asiaa Laura Huhtasaarelta. Jos hänestä tulisi jonain päivänä suomen presidentti, Trumpin voittoa ei kauhistelisi kukaan. Putin tunnustaisi Karjalan itsenäiseksi valtioksi saadakseen Venäjän irti Suomen kyljestä. Ja loputkin suomalaiset eroaisivat kirkosta varmuuden vuoksi kaksi kertaa.

Sinänsä perussuomalaisten vertaaminen Trumpiin on huono, mutta puolue sai viime vaaleissa prosentuaalisesti vähemmän ääniä kuin kokoomus, mutta oli lopulta suurempi puolue samasta syystä, mistä Trump voitti eli useammasta alueellisesta voitosta. Tai samasta syystä mistä Teuvo Hakkaraisesta tuli Keski-Suomen ääniharava. Molemmilta puuttuu kyky sensuroida omaa puhettaan, mutta toiset vain osaavat lukea sieltä rivien välistä kaiken turhan keskeltä sen ydinajatuksen, vaikkei sitäkään voida selittää yksiselitteisesti. Aika näyttää, nouseeko Meksikon rajalle muuri ja kenen kustannuksella, mutta koko lupaushan saattoi olla pelkkä sarkastinen metafora, jolla Trump halusi sanoa, että meksikolaisten rikollisten on otettava vastuu teoistaan. Ja vain hänen henkilökohtainen mielipiteensä oli, että kaikki meksikolaiset ovat rikollisia, kuten Hakkaraisella oli omanlaisensa mielipide muslimeista. Rikossyytteen saatuaan hän kyllä hieman korjasi lausuntoaan, mutta liian myöhään. Myöhäistä oli Jouko Turkankin katua siinä vaiheessa, kun sanan varsinaisessa merkityksessään paskat olivat jo niskassa.

Sinänsä Jouko Turkan vertaaminen itsesensuurin puutteesta kärsiviin politikkoihin on huono, koska taide voi olla politiikkaa, mutta politiikka ei voi olla taidetta. Taide antaa erivapauksia sensuroimattomaan itsensä toteuttamiseen enemmän kuin politiikka, vaikkei taide suoranaisesti ole este politiikkaan pääsemiselle. Toiset pitävät sinusta ja saavutuksistasi, toiset eivät. Koskaan ei voi tietää, mitä ihmiset ovat valmiita katsomaan läpi ja mitä eivät, mutta jos ei uskalla ottaa riskejä, nöyryyttää itseään ihmisten edessä, ei koskaan voi voittaa. Ehkä Trump sopisi paremmin taiteilijaksi, mutta hänen valintansa oli politiikka. Voitonpuhe kertoi, että puheet on nyt puhuttu. Aika näyttää, mitä hän oikeasti osaa, kuka arvostaa ja millä perusteella. Sinänsä.