Kertoisiko toukokuu

Kertoisiko toukokuu jotain jostain ajasta. Vihreät ovat vain havupuiden neulaset, sulan maan sammalkasvustot ja vihainen virtahepo putkassa. Mustarastas ei laula, mutta talitiaiset siitäkin edestä.

Keltainen aurinko paistaa, lämpömittari on monin paikoin kylmää luettavaa. Useampi ihminen on menettänyt äänensä valitessaan ohuemman takin kalenterin mukaan ja polttanut kasvonsa luullessaan, ettei kylmä aurinko säteile. Tuuli vie välistä vain lämmön, eikä ajatus kesästä tartu pilkkionkeen.

Vuonna 1995 tähän aikaan kevät oli täysin ajallaan, kunnes alkoi sataa lunta, takatalvesta tuli totisinta totta useammaksi päiväksi ja Suomi oli uusi maailmanmestari. Nyt sellainen käänne ei olisi mikään yllätys, mutta mikä olisi. Jokainen olettaa, että Leijonille käy kalpaten. Niin lähellä mutta liikaa huonoa tuuria väärällä hetkellä. Yhtä lailla Jokainen olettaa, että kyllä se lämpö sieltä tulee, kun kesä on jo niin lähellä.

Miten voi tulla kesä, jos käsitys keväästä on, ettei sitä ole tai se on jäänyt jumiin lumien jälkeiseen huhtivaiheeseen ilman sitä lämpöä. Muuttolinnut ovat myöhässä, punkeista meitä jo varoitellaan. Kevät on kuin hopea, se yllättää. Eräänä päivänä vain huomaa, että koivut ja ruoho ovat alkaneet vihertää ja lämpötila kohonnut jäädäkseen. Tappion tunne on aina kiperä, vaikka tuloksena on mitali, mutta eräänä päivänä sitä vain huomaa, ettei enää harmitakaan ja etsii tahtomattaan pakkotilanteesta hyviä puolia, kuten eräs Jypin kannattaja, että oli Kalpan vuoro pärjätä ja oli lopulta pahoillaan tappiosta. Molemmat yllättivät toisella tavalla. Miten kesä voisi meidät yllättää? Eikö sada pisaraakaan vettä ja sato kuivuu. Voittaako Suomi Lontoossa kultaa vai hopeaa sadalla tai kahdellasadalla metrillä ja rikkoo Usain Boltin maailmanennätykset.