Kesää kauheimmillaan

Kun toukokuussa aurinko paistoi ja oli vuodenaikaan nähden selvästi lämpimämpää kuin oli ollut aiemmin kymmeniä tai satoja vuosia, oli joku sanonut, että kesäkuu tulee olemaan vähintään yhtä lämmin, heinäkuussa on koleaa ja sateista ja elokuussa taas aurinko paistaa. Aika hyvin joku arvasi umpimähkää oikein, sillä heinäkuussa satoi kahtenakymmenenä päivänä, joista 14 peräkkäistä. Tai sehän riippuu keneltä kysytään, koska sateet ovat paikallisia. Eikä yksikään sateinen päivä ollut varsinainen sadepäivä, vaan vettä tuli jossain vaiheessa yhden tai useamman kuuron verran ja välissä pääsi aina käymään ulkona. Toki siinä oli tuuriakin mukana.

Samalla käänteisellä tuurilla moni ehti ottaa kaiken ilon irti yhdestä viikonlopusta ja työllistää poliisia oikein urakalla. Alkoholilla ja muilla päihteillä oli osuutta asiaan. Mikä siinä onkin, että kesällä ihmiset tuntuvat olevan humalassa ajattelemattomampia kuin talvella. Yksi selitys voi johtua siitä, että seurasta humala saa puolen promillen kertoimen, mutta kuumassa auringonpaisteessa absoluuttinen humala kohenee vähintään yhdellä. Nolla ei kertoudu.

Niitä promilleja ei alkometri tunnista, eivätkä ne lisää alkoholimyrkytyksen riskiä, mutta krapula voi aamulla olla kahta kauheampi, vaikka saisi pidettyä kaiken sisällään. Riittävän kovalla humalalla on taipumus aiheuttaa lyhyitä muistikatkoksia, jotka ovat täysin vaarattomia, ellei niihin liity rikollista toimintaa ja tajun palattua ymmärtää missä mennään ja mihin ollaan menossa. Jos huomaa olevansa lähdössä auton rattiin, voi vielä perääntyä. Etenkin jos ei ole ajokorttia eikä auto ole oma. Jos huomaa olevansa varkaissa, voi niin kauan perääntyä, kun mitään ei ole viety tai rikottu. Mutta jos huomaa lyöneensä toista nyrkillä tai lyömäaseella tai käyneensä käsiksi vääriin paikkoihin, on myöhäistä perääntyä. Etenkin jos teko saa sivullisen todistajan. Sama juttu sanallisen häirinnän kanssa. Jos joku kuulee, sinä olet puhunut. Ja jos huomaa makaavansa maassa poliisin otteessa, on parempi olla taistelematta vastaan tai joutuu putkaan. Mitä suurempi humala tekohetkellä on, sitä pienempi riski on muistaa aamulla tapahtumia, kunnes poliisi tulee kuulustelemaan. Olit sitten putkassa, kotona tai jossain mitä et itsekään tiedä.

Ja vaikka alkoholi ei saisi tekemään mitään laitonta, on kesäloma kaikista lisäpäihteistä se kaikkein vaarallisin ja vain omalle terveydelle. Sitä saattaa hallitsematta motivoitua ajatukseen, että nyt on lupa juoda enemmän, eikä osaa taistella sitä ajatusta vastaan. Ylpeyttä ei tunneta, sitä vain taas kerran ollaan jotenkin niin, mitä ei itsekään osata selittää. Järjen ääni menee kuuroille korville, vaikka onnistuisi pitämään yhden välipäivän, mutta sitten taas kolmea kauheammin, kunnes huomataan, että on se maanantaiaamu, kun pitäisi taas lähteä töihin, mutta pää on pipi.

Toiset ymmärtävät viimeistään tässä vaiheessa asian todellisen laidan ja tekevät töiden lisäksi töitä saadakseen elämänsä raiteilleen, jotta työnteko tuntuisi mukavalta myös muiden mielestä. Päihdeongelmainen työkaveri on kaikista pahin. Mutta jotkut ovat niin psykosoituneita, että todella luulevat voivansa tehdä töitä käsi kädessä päihteiden kanssa. Ja kun heitä yrittää saada tulemaan järkiinsä, se on kuin kävelisi metsässä karhuemon ja poikasten väliin. Turha sille emolle on sanoa, että en minä sinun poikasiasi satuta, älä turhaan hyökkää. Luonto saa hyökkäämään, mutta onko siinä mitään luonnollista, että kohtelee päihteitä samalla tavalla kuin karhuemo poikasiaan.

Samalla tavalla kuin ne jotka hankkiutuvat toistuvasti sinne missä päihteitä on ja ovat siellä sillä asenteella, että antaa muiden, minä en, kunnes jokin selittämätön saa ottamaan tyhmyydestä kiinni ja nousemaan muiden yläpuolelle kuin olisivat käyttäneet aina ja niin selkeästi, että osa tajuaa luopua sillä samalla selittämättömällä napautuksella kuin eivät olisi koskaan käyttäneetkään. Että jos näkee metsässä toistuvasti tuoreita karhunjälkiä, kannattaako sinne mennä uudestaan. Jonain päivänä onni voi kääntyä ja se karhu kävelee vastaan.