Melkein kaikki Muumit Laaksossa

Sanotaan että me suomalaiset olemme muutosvastarintaista kansaa. Kaikki uudistukset tai pelkät ajatukset, jotka eivät ole lähtöisin omasta päästä, tekevät meistä haavoitetun karhun. Entä sitten ne, jotka ovat päätösten takana ja tietävät jo valmiiksi, että kun tämän sanoo ääneen, niskaan tulee lähes pelkkää kuraa. Lieventääkseen taakkaa, he kertovat meidän puolesta, mitä ajattelemme ja koira murahtaa, kun halko osuu päähän ja taju säilyy. Suhtaudumme kielteisesti, menetämme yöunemme ja murjotamme muutaman päivän, kunnes saamme muuta ajateltavaa ja unohdamme ainakin hetkeksi, että kunniaa on loukattu. Omaa tai jonkun muun, jota ei välttämättä voi edes selkeästi määritellä.

Esimerkiksi Muumien uudet äänet ja vuorosanat. Pienen pätkän nähneenä voin sanoa silläkin uhalla, että saan asian tiimoilta otsaani haavoittuneen karhun leiman, en tykännyt. Tykkäsivätkö ne, jotka joutuivat osallistumaan tähän selkkaukseen. Uutisten mukaan kyse oli rahasta. Yle vaati ääniraidan myymisestä niin paljon rahaa, että oli halvempaa palkata uusi käsikirjoittaja tekemään uusi käsikirjoitus, joka vain poikkesi hieman alkuperäisestä. Tuli mieleen, kun yläasteella piti äidinkielentunnilla tehdä portfolio. Opettaja korosti, ettei olemassa olevaa tekstiä saa kopioida, koska se on plagiaatti eli kirjallinen varkaus, joka täyttää rikoksen tunnusmerkistön, vaikka koulumaailmassa rangaistuksena oli pelkkä hylätty nelonen. Mitä siis tein? Muutin sanojen ja lauseiden järjestystä, käytin synonyymejä, pudotin sanoja pois tai lisäsin niitä omasta päästä ja sain kehuja, kuinka nerokkaasti olin oivaltanut, miten ajatellaan itse. Ja sain seiskan. Tuntui hölmöltä, mutta ei sitä paremmin voi tehdä ilman sitaatteja.

Entä näyttelijät, joille maksettiin palkkaa kopissa puhumisesta? Näyttelijöillä ei aina ole vara valita töitään, joten myydään ääni, kerran se johonkin kelpaa. Suostuminen oli varmasti yhtä vaikeaa kuin poliittiset uhraukset, joita oppositiossa kutsutaan takinkäännöksi ja hallituksessa sopeuttamiseksi. Kyllä nämä Muumien äänet oli pakko tuoda tähän päivään, kun suurin osa vanhoista ääninäyttelijöistä on jo eläkkeellä, osa kuollut ja Jarmo Kosken ääni oli unohdettu alkuperäisestä ääniraidasta kokonaan. Nyt sekin asia on korjattu.

Nyt voidaan miettiä, miten ne lapset, joille uusi ääniraita on ensimmäinen kosketus, ajattelevat, jos näkevät myöhemmin sarjaa vanhalla ääniraidalla. Myytyjä julkaisuja on niin paljon olemassa, että jotkut ovat varmasti valmiita maksamaan niistä joku päivä hintaa. Törmätäänkö siihen samaan, mitä me nyt ajattelemme uudistuksesta. Kuulostaako uusi paremmalta, koska he tottuivat siihen vai näkevätkö he lävitse. Se varmasti riippuu siitä, millaiseen tulevaisuuteen heillä on taipumus. Ovatko he niitä, jotka tekevät päätöksiä uudistuksista vai niitä, jotka harovat uudistuksia vastaan, koska heidän mielestään on turha tehdä helpommasta vaikeaa. Olemme jälleen kerran suuren kysymyksen äärellä. Mistä me voimme tietää, vaikka muutoksen vastustaja olisikin oikeassa, että uudistus lopulta vain pilaa kaiken. ”Kaikki” on tunnetusti liian paljon sanottu. Pikemminkin haitat ovat hyötyjä suuremmat, mutta entä ne, jotka enimmäkseen hyötyvät. Hyötyikö Yle ääniraidan oikeuksien säilyttämisestä itsellään, kun heiltä puuttuu kuva. Ehkä vielä joku päivä, mutta sitä odotellessa on mentävä niillä mitä nyt on.

Mistä me tiedämme mitä Muumilaaksossa tapahtuu kuvan ulkopuolella. Millaiset bileet Nipsu järjesti, kun muut olivat majakkasaarella. Mitä Nuuskamuikkunen todella tekee Etelässä? Mihin Haisuli aikansa käyttää, kun ei ole tekemässä kenellekään kiusaa. Miten Pappa ja Mamma hyödyntävät ajan, jonka lapset ovat ulkona leikkimässä. Hehän eivät riitele toisin kuin Muumipeikko ja Niiskuneiti, vaikka ovat samalla ainoat, joiden herkkiä hetkiä näytetään. Onko Mymmeli Poliisimestarin kanssa vain siksi, että hän on poliisi. Millainen maailmanmatkaaja kasvien kerääjänä tunnettu Hemuli on? Missä Tuutikki asuu kesäisin? Yllättävän paljon Laaksossa asuu erakoita. Vain Mörkö oli niin vihainen, että ärisi kaikille. Majakan vartija oli ainoa, joka ei siitä nauttinut. Onko tämä viesti jäänyt kaikilta huomaamatta kaikkien muiden faktojen tai ainakin oletettujen totuuksien pohjalta. Halusiko Tove Jansson sanoa, että jokaisessa meissä asuu jonkinlainen erakko. Ainakin ajatukset harhailevat omia polkujaan pään sisäisessä mielikuvitusmaailmassa vailla selkeää päämäärää. Toiset vain osaavat nauttia siitä ilman, että heillä olisi mitään muuta salattavaa kuin se, ettei kukaan ymmärrä heidän luontaista kutsumustaan omaan rauhaan itsensä kanssa. On niin kovin vaikea ymmärtää ihmistä, jonka ajatusmaailma ei vastaa omaansa, mutta sosiaalinen tilanne joka vallitsevassa hetkessä syntyy, on vain yksi hetki. Se voi jäädä ainoaksi tai siitä voi tulla elämänmittainen seikkailu. Mutta aina löytyy jotain, mikä ei avaudu ja silloin yleensä sanotaan, että ei taida olla kaikki Muumit Laaksossa. Kenellä muka on?