Qualis grex, talis rex

Johtaako johtaja joukkoa vai joukko johtajaa? Latinalaisen sanonnan mukaan ”millainen joukko, sellainen johtaja”, mutta onko se niin yksiselitteinen. Joukko ei aina voi valita itse johtajaansa, vaan joutuu tyytymään siihen, jonka toiset johtajat valitsevat. Samalla lailla johtaja voi joutua hyväksymään joukon, jonka johtoon hänet valitaan. Sääntö voi vaatia kunnioittamaan, mutta luottamus täytyy aina ansaita. Johtajan ei tarvitse sietää, että päätöksiään vastaan niskuroidaan, mutta miksi kukaan niskuroisi hyviä päätöksiä vastaan. Johtaja, joka ei tahdo hyväksyä, että hänen päätöksensä on jonkun mielestä huono idea, joka vain vaikeuttaa asioita. Eiköhän työnsä tekijä itse tiedä, mikä on paras tapa tehdä ja toimia, kunhan tulee tehdyksi ajallaan ilman tuottamuksellista hidastelua työajan täyttämiseksi ja muiden työrauhaa häiritsemättä.

Miksi johtaja johtaa pelkkää työtä? Haluaa vaikuttaa asioihin pelkästä uudistumisajatteluhalukkuudesta tai saadun palautteen perusteella. Yksi ainoa ulkopuolinen palaute, joka puhuu olemassa olevia käytäntöjä vastaan sitäkin puutteellisimmilla tiedoilla, miksi asiat ovat, niin kuin ne ovat. Jokin siinä vain ärsyttää ja tehdään asiasta numero. Ja kun johtaja päättää, mikä on hänen tapansa tuoda asia esiin. Asiallisella keskustelulla vai ylimielisellä julistamisella, johon on turha esittää vastaväitteitä, koska hän on nyt asiasta päättänyt. Asenne voi tarttua ja kohta kaikki puhuvat toisilleen yhtä töykeästi ollessaan erimieltä ja pitääkseen kiinni oikeuksistaan saada tehdä työnsä juuri sillä tavalla kuin itse haluavat ja parhaaksi itselleen näkevät. Johtajan näkökulmasta se tarkoittaa töiden tekemistä hänen haluamallaan tavalla. Johtajan selän takana sääntöjä ei ole. Luotettavuus tuhoutuu ja puheita on mahdoton ottaa vakavasti edes silloin, kun johtajalla oikeasti, oikeasti on jotain asiaa.

Uusi johtaja tuntemattoman joukon edessä on aina haasteen edessä. Hänen on opittava tuntemaan alaisensa, heidän asenteensa ja luonteidensa vahvuus. Kuinka helpoksi hän johtamisen kokee ja kuinka luotettavaksi johtajan tapa johtaa joukon puolelta koetaan. Joukossa voi olla nöyriä ihmisiä, jotka eivät välitä siitä, että kaikki on järjetöntä. Tai niitä jotka puhuvat suoraan välittämättä siitä, että puhuvat taholle, joka sääntöjä ja lakeja kiertämällä pystyisi pelaamaan sinut ulos.

Myös joukolla on mahdollisuus pelata johtajaa, mutta se edellyttää yksiin aivoihin pelaamista, mikä on sitä vaikeampaa mitä useammat aivot joutuvat päätöksiä tekemään. Erilaiset tavat ajatella ovat samaan aikaan sekä voima että heikkous. Joku ei tykkää jostain ja toiset ovat enemmän kavereita keskenään ja pelaavat yhteen periaatesyistä. Silloin vahvin on huonokin johtaja, jonka ainoa viisaus on, että kenestäkään ei tarvitse tykätä, mutta töitä on kyettävä tekemään sovussa. Jos johtaja sanoo näin, hänen ei tarvitse tehdä sitä siksi, että henkilökemioissa olisi esiintynyt räjähdysherkkiä yhdisteitä, vaan yleinen toimintaohje erilaisuuden hyväksymiselle siinä joukossa. Mutta jos joukon yksittäinen jäsen joutuu valistamaan toista puhumalla itsestään, on jotenkin tullut ilmi, että joku ei hänestä tykkää. Ja sen sijaan, että hän lähtisi selvittämään syytä, hän koettaa epätoivoisesti sulkea syyt kuoren alle ja puhuu johtajan elkein, koska kokee itsensä johtajaa vahvemmaksi tai olevansa tämän suosiossa. Virtahevon selän takana on aina turvassa, jos tietää olevansa nopeampi.