Helmiset haasteet

Tammikuu on toisille tipaton. Helmikuu humalaton. Maaliskuu maistiton. Viimeistään huhtikuussa alkavat hulluuden oireet. Toukokuussa ei ole tolkusta tippaakaan jäljellä. Kesäkuussa on juhannus. Heinäkuu on märkäkuu. Elokuussa ei tiedä, onko elossa, vaikka sydän lyö lujaa. Syyskuussa synkistellään ajatusta tulevasta pimeydestä, vaikka auringonpaisteesta voi jo nauttia ilman aurinkorasvaa. Lokakuu on toisille lihaton, toinen puoli kaksinkertaistaa kulutuksen paikatakseen vajeen. Marraskuu on kasvattamiskuu. Toiset kasvattavat viiksiä, toiset kainaloita. Loput antavat rahansa Sulttaanille, mikä sekin tarkoittaa rahan kulutuksen kasvattamista eturauhasten turvaamiseksi. Joulukuussa stressataan koko kuukausi yhden päivän muutamaa tuntia enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja siitäkin suurin osa johtuu siitä, ettei kaikilla tässä maailmassa ole niitä tunteja siinäkään päivässä.

Ja taas koittaa tammikuu, vaikka pian helmikuu tuo tullessaan Runebergin päivän, ystävänpäivän ja laskiaisen. Ne kaikki tunnetaan omista herkuistaan. Tortuista, sydänleivoksista, pullista, hernekeitosta ja pannukakusta. Laihuus onkin yliarvostettua, mikäli on luottamus niihin, jotka kampanjoivat rakastamaan omaa vartaloaan sellaisena kuin se on. Tai niihin, jotka järjestävät plusmallikilpailuja. Samaan aikaan kun televisiossa esitetään ohjelmaa, jossa pariskunnat erotetaan toisistaan laihtumaan. Ota siitä nyt sitten selvää, onko helmikuun haaste herkut vai herkuttomuus. Onko se muodokas nainen miehen mielestä tai mahakas mies naisen mielestä tosiaan niin pelottava asia, että kammoksutaan vain todetakseen, että jokin siinä taitaa sittenkin kiehtoa.