Pilalla

Turun tapahtumien jälkeen metafora selkään puukottamista on saanut harteilleen taakan, joka aikaisemmin oli hauska vitsi, vaikkei kukaan koskaan nauranut. Sinä joka et mitään pahaa tehnyt tai halunnut, sait maksaa muiden ongelmista niin kovan hinnan, että olisit mieluummin laittanut nimesi siihen vekseliin, joka usein mainitaan, kun pyydetään allekirjoittamaan joku mikä tahansa muu paperi.

Ulosottoveloista on mahdollisuus nousta jaloilleen ainakin suomalaisella sisulla, mutta turvallisuuden tunteen turmelemisesta jää aina jotain pysyvää sydämeen, eikä luottamus ihmisiä kohtaan ole enää entisensä. Aidossa hädässä olevilla ihmisillä ei pitäisi olla tarvetta syyllistyä rikokseen, valehdella itsestään kaikki mahdollinen ja katkeroitua hyvinvointiyhteiskunnalle kielteisestä päätöksestä, vaikka pelkkä Eurooppa on täynnä valtioita, joista mennä kysymään, jos yhdestä ei paikkaa auennut.

Kysymys kuuluu, mitä jos kotia etsivä ihminen löytää unelmiensa kohteen, eikä ole kohteen kanssa ainoa ajatustensa kanssa. He molemmat voivat saada sen vain siinä tapauksessa, että kyse on kahdesta sinkusta, etsittävänä kohteena ensiasunto ja molemmat ovat valmiita luopumaan vapaudesta unelmakodin hyväksi. Onko se enää sama asia, kun ei voi sisustaa mieleisekseen kysymättä ensin toisen mielipidettä.

Paljon useammin toinen joutuu nielemään tappionsa ja toivomaan, että seuraavalla kerralla onni olisi hänen puolellaan. Vai alkaako hän vainota sitä kiinteistövälittäjää, joka kokemuksensa perusteella oli enemmän sen toisen puolella ja puhui näin myyjän hyväksymään sen kilpailevan tarjouksen, joka ei ollut edes korkeampi, vaikka kierot ihmiset niin sanoivat. Parhaassa tapauksessa saman paskan saa niskaan kilpailun voittaja, jonka kotirauha joutuu toistuvasti vähintään yhtä röyhkeän häirinnän johteeksi, mihin rahankerääjät ja Jehovat ovat jo vuosikymmeniä syyllistyneet tajuamatta sitä, mitä EI todella tarkoittaa. Ei varmaankaan voida sanoa kaiken olevan kunnossa, mutta minkäs tuolle teet.

Auttaako se anteeksipyyntö mitään, kun päivä on jo pilalla ja onko asiallinen sanominen yhtään sen järkevämpää kuin aggressiivinen huutaminen. Jos olet mukava, saa omatunnolta luvan tulla kiellosta huolimatta uudestaan siinä toivossa, että silloin olisi parempi aika. Ja jos olet röyhkeä, sinulla on ongelma, johon löytyy ratkaisu jostain sellaisesta paikasta, mitä ei osaa selittää. Eikä tarvitse. Täytyy vain toivoa, että toinen kuvittelee ymmärtävänsä. Ja taas heiluu puukko, vaikka peitto on paljon parempi vaihtoehto.