Tasaaja

Päiväntasaajalla aurinko nousee vuoden ympäri joka aamu samaan aikaan ja nousee aina zeniittiin asti. Illalla se laskee ja yöstä tulee pimeä. Selkeitä vuodenaikoja ei voi määritellä, vaikka niistä kuukausien perusteella puhutaan ja pakkasta esiintyy vain öisin. Ihmiset valittavat vain keskipäivän kuumuudesta ja varjottomuudesta.

Suomen kesä on yhtä lyhyt kuin talvi. Talvi tuntuu pidemmältä, koska voimasuhteet ovat erilaiset. Kesällä edes auringonlasku ei tuo tullessaan sellaista pimeyttä, joka estää näkemästä ilman valoja. Talvella auringonnousu tuo täyden valoisan muutamaksi tunniksi, mutta ei sitä kaamosmasennukselta huomaa, kuten kesällä kukaan ei huomaa, että aurinko laski. Ihmiset valittavat vain silloin, kun sataa.

Suomen syksy on pitkä kuin kevät. Päivä tasaantuu kumpaankin vuodenaikaan keväällä valoisan ja syksyllä pimeän hyväksi. Keväällä tämä kokemus on monelle syksyä miellyttävämpi ja siksi sitä tahtoo masentua. Keväällä kesä ei tule millään, syksyllä on liian kylmä jo ennen ensimmäistäkään pakkasyötä. Ihmiset ovat valittamatta vain silloin, kun ei sada.

Kun päiväntasaajalla jokaista valoisaa päivää seuraa pimeä yö, Suomessa sama ilmiö tulee kausiluontoisesti. Lapsena siinä ei ole mitään outoa, kun siihen tottuu, mutta aikuisuus tuo tullessaan mielialat, joihin pimeä vaikuttaa useimmin masentavasti. Päiväntasaajalla ei ole vara masentua yön pimeästä, jos naapurissa asuu leopardi. Talviunta nukkuva karhu harvemmin tulee vastaan, vaikka asuisi naapurissa. Miksi siis valitamme?